sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi syksyllä julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan ensimmäinen.
Länsimainen työ on radikaalissa murroksessa. Teollisen tuotannon siirtyessä halvempiin maihin ja perinteisten työpaikkojen katoaminen näiltä aloilta on asettanut länsimaat tiukan kysymyksen eteen siitä, mistä uutta työtä syntyy.
Myös Etelä-Euroopan talouksien tilanne sekä kivuliaiden rakennemuutosten hitaus on synnyttänyt uuden nuorten työttömien sukupolven. Esimerkiksi Espanjan nuorisotyöttömyys nousi keväällä 2013 huikeaan 57 prosenttiin. Se, tuoko kasvu uutta työtä aikanaan onkin kiperä kysymys.
– Haasteena on lyhyellä aikavälillä se, että kiihtyvä teknologinen muutos ja koulutustarpeet eivät vastaa toisiaan. USA:ssa puhutaankin jo keskiluokkaisten, keskitason osaamista vaativien töiden katoamisesta, sanoo työn ja talouden murrosta Aasian ja globaalitalouden perspektiivistä parhaillaan tarkasteleva Sitran johtava asiantuntija Teppo Turkki.
Työn digitalisoitumisella on suuri merkitys. Yhä suurempi määrä perustyöstä voidaan automatisoida ja hoitaa eri tavoin teknologian tai robottien avulla. Talouden digitalisoitumista tutkinut Brian Arthur puhuu tästä virtuaalitaloudesta nimellä ”Second Economy” – uusi talous. Sen suurin vaikutus on matalan tuottavuuden työn, kuten kaupan kassojen, lentokenttävirkailijoiden korvaaminen koneilla. Uusi talous kasvaa kovaa vauhtia, ja Arthurin laskelmien mukaan se olisi vuonna 2025 yhtä suuri kuin vuoden 1995 fyysinen talous. Uuden talouden haaste on se, että se ei luo uusia työpaikkoja samoin kuin aiemmat talouskasvun ajurit.
– Teollisuudessa itään menetetyt työpaikat eivät ole tulossa takaisin länteen. Ne ovat pääosin siirtyneet pois, ja jonkun tuotannon palatessa, odotetut työpaikat korvaantuvat automaatiolla ja täysin uusilla, erilaista osaamista vaativilla aloilla. Edessä on tilanne, jossa kokonaisia keskitason ammatteja katoaa sofistikoituneen teknologian myötä, Teppo Turkki pohtii.
Hyvänä, vaikkakin karkeana esimerkkinä voidaan pitää Instagram vastaan Kodak -vertausta. Kodak työllisti aikoinaan 140 000 ihmistä. Samalla alalla toimiva Instagram työllisti vuonna 2012 vain 14 henkeä.
New America Foundationin tutkimuksen mukaan keskituloiset työpaikat vähenevät jatkuvasti ja ne ovat korvaantuneet matalapalkkaisilla työpaikoilla.
– Ammatti- ja yhteiskuntaluokkana ”middle-class workforce” on muutumassa tyhjäksi. Euroa käyttäviin maihin on vuoden 2009 jälkeen syntynyt 4,3 miljoonaa uutta työpaikkaa – mutta matalapalkka-aloille. Keskiluokan palvelu- ja asiantuntijatehtäviä on euroalueelta kadonnut tuossa ajassa 7,9 miljoonaa. Ja niitä katoaa koko ajan lisää eikä uusia ole tullut tilalle, Teppo Turkki pohtii.
Esimerkiksi 17 miljoonaa amerikkalaista jolla on ylempi korkeakoulututkinto, tekee tällä hetkellä työtä, johon tarvitaan vähemmän koulutusta kuin esim. kandidaatin tutkinto edellyttäisi. Samalla realinen palkkatason kehitys (2011: 1,7 prosentin kasvu) on pysähtynyt samalla kun ruoka ja energia ovat kallistuneet (2,7 prosenttia). Myös PEW-tutkimuslaitos on huomannut, että joka kolmas amerikkalainen joka on kasvanut keskiluokassa, on pudonnut tulotasossaan keskiluokasta aikuisena.
Vaikka tutkimukset koskevat Yhdysvaltoja, Euroopan pitkä talouskriisi, kasvava velka sekä korkea nuorisotyöttömyys antavat aihetta samankaltaiseen huoleen.
Sen sijaan keskiluokka kasvaa Aasiassa, jossa etenkin Kiinassa keskiluokka ja keskipalkkaiset työpaikat koko ajan lisääntyvät. Samalla Kiinassa valmistaudutaan työvoimapulaan ja leikkaamaan jatkuvasti kohoavia työvoimakustannuksia hyödyntäen automaatiota sekä automatisoituja prosesseja.
– Idässä siis syntyy samanaikaisesti suuri uusi keskiluokka, kun se lännessä samaan aikaan on kriisiytymässä, Teppo Turkki muistuttaa.
Haasteena on siis, että vaikka uutta kannattavaa liiketoimintaa syntyy länsimaissa, se ei välttämättä työllistä. Olemmeko pohtineet jo aidosti, mitä tämä kehitys tarkoittaa esimerkiksi vauraudenjaon ja yhteiskunnallisen osallistumisen kannalta? Missä tämä keskustelu käydään ja uskalletaanko aihetta lähteä ratkomaan poliittisilla areenoilla ennen kuin on liian myöhäistä?
Keitä ovat tulevaisuuden osaajat?
Lisänsä murrokseen tuo, että yhä useamman on itse keksittävä ja myytävä työnsä. Tietoa on tarjolla aivan toisessa mittaluokassa kuin aiemmin. Verkon välityksellä voidaan rakentaa aivan uudenlaisia globaaleja verkostoja ja näissä yhteisöissä kehitellään ja innovoidaan ideoita nopeasti eteenpäin. Työmarkkinoiden murros muuttaa osaltaan tapaamme jäsentää elämänkulkua ja työtä. Kun aiemmin valmistuttiin ja etsittiin työ, nyt puhutaan valmistumisesta ja oman työn keksimisestä.
– Tulevaisuuden työelämää luonnehtii hajanaisuus, moninaisuus ja jatkuva muutos. Tällaisessa ympäristössä tarvitaan uudenlaisia työelämätaitoja. Toisaalta havaittavissa on myös vastatrendejä ja niihin liittyviä uusia tapoja toimia. Yhä useamman siirtyessä freelanceriksi tai yksin yrittäjäksi, on samalla syntynyt myös uudenlaisia kimppafirmoja, työtiloja ja verkostoja, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija, dosentti Anu Järvensivu.
Kun perinteiset keskitason työtehtävät lännessä muuttuvat, on motivaatiolla, erilaisten taitojen yhdistämisellä sekä yhteistyökyvyillä on yhä suurempi merkitys länsimaisessa työelämässä.
– Toimimme Suomessa yhä pitkälti teollisen ajan palkkatyöhengessä. Työelämä on kuitenkin muuttunut aivan erilaiseksi. Vaikka muutos aina herättää myös ahdistusta voidaan muutoksessa nähdä myös suuri mahdollisuus päästä palkkatyön ikeestä mielekkääseen tekemiseen, kun yhä useampi perustaa pieniä yrityksiä ja toteuttaa unelmiaan, Anu Järvensivu sanoo.
Uutta työtä pitkään tutkineen Lynda Grattonin tutkimusten mukaan tulevaisuuden työelämässä voidaan nähdä jako intohimotyöntekijöihin, aktivisteihin ja niihin, jotka jäävät enemmän globaalin turbulentin työelämän armoille. Aktivistit ovat reflektoivia intohimotyöntekijöitä. He tietävät keitä ovat ja mitä tahtovat, työtä luonnehtii merkityksellisyys ja halu muuttaa asioita, kuten yhteiskuntaa. Aktivistit työskentelevät innostuen, oppimalla ja verkostoituen eivätkä he ole yksittäisten työnantajien armoilla. Siten aktivistit pääsevät valitsemaan erilaisia työyhteisöjä, rooleja ja projekteja työelämässä.
– Aktivistin asennettakin voi opetella. On hyvä muistaa, että vielä 40-luvulla Suomessa tehtiin töitä pienyrittäjähengessä ja silloinkin pärjättiin. Uskon että yllättävän moni voi olla työelämässä aktivistin asenteella. Silloin on tärkeää, että erilaiset ryhmät löytävät tapoja toimia yhdessä ja osoittavat empatiaa toisiaan kohtaan. Ehkä aktivistit myös vetävät muita työn imussa mukaansa, Anu Järvensivu pohtii.
Lisää aiheesta:
Brian Arthur: the Second Economy
The Economist April 13/2013: Generation jobless
Etla: Suuri Hämmennys – työ ja tuotanto digitaalisessa murroksessa
New America Foundation: The Middle Class Under Stress
New York Times, Thomas Friedman: Need a Job? Invent it!
PEW: Downward Mobility from the Middle Class Waking up from the American Dream