Tämä kirjoitus on osa verkkoartikkelisarjaa siitä mitä Elinvoima-foorumi oppi ekskursiollaan Iso-Britanniaan 14.-19.1.2012 uudesta demokratiasta.
Iso-Britannian suurin anti oli ehkäpä se, kuinka selkeitä esimerkkejä maa tarjosi tekemisen demokratiasta. Tekemisen demokratialla viitataan siihen, kuinka eri tavoin ihmiset ovat tarttuneet toimeen lisätäkseen osallistumisen mahdollisuuksia tai elinympäristönsä hyvinvointia lähiympäristössään.
Erinomaisia esimerkkejä tästä tarjosi vaikkapa Young Foundationin Future Communities -projekti, jossa etsittiin keinoja jotka asumisen kautta rakentavat yhteisöllisyyttä, osallisuutta, yhteenkuuluvuutta ja yhteisten asioiden hoitamista. Wayward Plants -projektissa taas tyhjille joutoalueille suunnitellaan ja rakennetaan yhdessä alueen asukkaiden kanssa puutarhoja alueen yhteiseksi kaupunkitilaksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden lisäämiseksi .
– Kun esimerkiksi asuinalueilla mietitään osallistumista, kannattaa olla luova ja joustava ja pohtia mihin minä itse haluaisin osallistua. Olemme saaneet asukkaiden osallistamisessa erittäin hyviä tuloksia järjestämällä esimerkiksi perhosenbongauskävelyitä, joiden puitteissa jutellaan yhteisistä asioista tai järjestämällä kaupunginosapiknikkejä, joihin perheet tuovat evästä, tapaavat toisiaan ja miettivät samalla alueen kehittämistä, kertovat Tricia Hackett ja Tanya Barrett Future Communities -projektista.
Katso Trician ja Tanyan haastattelu
Rushey Green Time Bank puolestaan vahvistaa yhteisöllisyyttä ja naapuruutta sen kautta, että jokainen voi antaa aikaansa ja osaamistaan toisen avuksi ja saada puolestaan itse apua tarvitsemissaan asioissa. Rushey Green Time Bankin Philippe Granger kertoi vaikuttavia esimerkkejä siitä, millaista työtä aikapankki oli saanut aikaan Lontoon lähiössä sijaitsevalla Catfordin alueella, jossa on pitkään ollut monenlaisia sosiaalisia ongelmia.
– Aikapankki on väline, jonka kautta ihmiset voivat tulla mukaan yhteisöön, tuntea itsensä tarpeelliseksi, saada ja antaa apua, Philippe Granger kertoo.
Aikapankki voi olla vaikkapa neulomiskerhon vetämistä, kakun leipomista naapurin mummin syntymäpäiville tai kuljetusavun antamista.
– Tärkeintä on, että toiminta rakentuu ihmisten vahvuuksille, jokainen osaa jotakin. Olemme saaneet paljon ihmisiä mukaan, joilla on jonkinasteinen este tai vamma osallistua perinteisesti, Philippe Granger kertoo.
Vaikuttaakin siltä, että Britanniassa on osattu ajatella osallistumista nimen omaan ihmisten vahvuuksista käsin ja toisaalta siitä näkökulmasta, mikä on hauskaa. Miten hauskuutta saataisiin Suomeenkin kunnantalon keskusteluiltaan?