5+5+5+5 EU-kysymystä äänestämisen tueksi

Miten EU vaikuttaa elinikäiseen oppimiseen?

EU:n päätöksenteko luo yhteisen kehyksen jäsenmaiden politiikalle, vaikka sillä ei ole suoraa toimivaltaa koulutusasioihin tai elinikäisen oppimisen politiikkaan. EU vaikuttaa monella tapaa elinikäiseen oppimiseen ja sen rahoitukseen. EU:n yhteinen toiminta jäsentää maailman muutoksia ja tukee jäsenmaiden kykyä vastata niihin. Paljon voidaan tehdä sen edistämiseksi, että tulevat sukupolvet voisivat vapaasti liikkua Euroopan sisämarkkinoilla ilman pelkoa turhista raja-aidoista mm. kieltenoppimisen tai tutkintojen tunnustamisen suhteen. EU:n vaikutuksia oppimiseen ja osaamisen kehittämiseen täytyy tarkastella laaja-alaisesti, esimerkiksi EU:n sosiaalisen ulottuvuuden näkökulmasta.

Viisi kysymystä, joihin EU-parlamentti pääsee vaikuttamaan ensi kaudella:

1. Mihin suuntaan keskustelu Euroopan sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisestä kulkee? Junckerin komissio on halunnut antaa tiukasta talouskuripolitiikastaan tunnetuksi tulleelle EU:lle inhimillisemmät kasvot ja on siksi korostanut voimakkaasti sosiaalisen Euroopan tematiikkaa. Huhtikuussa 2017 julkaisemassaan EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuutta kartoittavassa pohdinta-asiakirjassa se myös ilmoitti haluavansa laajentaa käsitystä sosiaalisesta ulottuvuudesta siten, että siinä painotettaisiin perinteisten taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyskysymysten lisäksi muun muassa koulutusjärjestelmien modernisointia. Tässä hengessä marraskuussa 2017 allekirjoitetussa Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa mainitaan heti ensimmäisenä oikeus opetukseen, koulutukseen ja elinikäiseen oppimiseen. Keskustelu sosiaalisen ulottuvuuden kehittämisestä jatkuu myös seuraavalla kaudella.
2. Miten oppivan ja uudistuvan työelämän rakentaminen etenee? Työntekijöiden vapaa liikkuvuus on yksi EU:n keskeisiä periaatteita ja osa sosiaalista ulottuvuutta. Sen myötä EU-kansalaiset voivat hakeutua töihin mihin jäsenmaahan tahansa. Tämä tarkoittaa myös mahdollisuutta päästä oppimaan muiden maiden työelämään haluamiaan taitoja. EU:n tavoitteena on jalkauttaa elinikäinen/jatkuva oppiminen kaikkien kansalaisten oikeudeksi. Tässä tulee mukaan uudet digitaaliset keinot, avoimuus ja tekoäly. Tulevaisuusorientoitunut koulutuspolitiikka edellyttää myös muun muassa jatkuvan oppimisen EU-strategian laatimista sekä EU-rahoituksen ohjaamista digitaitojen opetukseen sekä digitaalisten ja avoimien oppimateriaalien ja oppimisympäristöjen kehittämiseen. Oppivan työelämän rakentaminen on myös Sitran fasilitoiman Osaamisen aika -tahtotilan keskeisiä tavoitteita. Digitaalisuus ja tekoäly sekä toisaalta esimerkiksi jatkuva kaupungistuminen ovat yhteisiä haasteitä kaikille eurooppalaisille koulutusjärjestelmille.
3. Miten opiskelijoiden kansainvälistä liikkuvuutta tuetaan? EU tukee opiskelijoiden ja opettajien kansainvälistä liikkuvuutta. Hyvä esimerkki on Erasmus+-ohjelma, Euroopan unionin koulutus-, nuoriso- ja urheiluohjelma, joka rahoittaa toimialoilla tehtävää eurooppalaista yhteistyötä. Ohjelman tavoitteena on koulutuksen ja nuorisotyön kehittäminen sekä nuorten koulutustason, taitojen ja työllisyysmahdollisuuksien parantaminen. Kansainvälistymisen tukeminen vaikuttaa suoraan osaamisen kehittämiseen sekä yksilötasolla että korkeakoulujen kehittymiseen osaamisyhteisöinä. Suomalaisen työn kilpailukyvyn kehittämisen kautta kyky linkittyä kansainvälisiin osaamisen ekosysteemeihin on aivan keskeistä. Tuleva parlamentti neuvottelee Erasmus+-ohjelman (2021-2027) uudesta kaudesta yhdessä neuvoston kanssa.
4. Miten työ eurooppalaisen koulutusalueen tiimoilta etenee? EU on ollut vahvasti luomassa myös yhteistä eurooppalaista koulutusaluetta. Työ alkoi vuonna 1999, kun 29 opetusministeriä allekirjoitti ns. Bolognan julistuksen Eurooppalaisen korkeakoulualueen (EHEA) luomiseksi. Alueen tavoitteena on ollut opiskelijaliikkuvuuden helpottaminen yhtenäistämällä korkeakoulutuksen normistoa. EU:n kautta voidaan tulevaisuudessakin vaikuttaa siihen, että tulevat sukupolvet voisivat vapaasti liikkua Euroopassa ja saada opintoihinsa liittyen tutkintonsa ja aiemmin hankittu osaaminen vaivatta tunnistettua, tätä kautta avautuvat myös todelliset eurooppalaiset työmarkkinat. Eurooppalaisen koulutusalueen yksi merkittävä asia on kielten oppimisen edistäminen, mihin on nyt EU:ssa ansiokkaasti panostettukin. Uusin aloite on eurooppalaisen yliopistoverkoston rakentaminen, jonka ensimmäiseen pilottiin ollaan parhaillaan valitsemassa eurooppalaisia korkeakouluja. Toinen pilotti lanseerataan vielä ensi syksynä.
5. Mitä tapahtuu osaamisen tunnistamiselle ja tunnustamiselle? EU säätää monia työelämän osaamiseen liittyviä asioita myös suoraan. Yksi esimerkki on ammattipätevyysdirektiivi. Toisaalta EU ohjaa suosituksillaan kansallista lainsäädäntöä, jotta yhtenäinen koulutus- ja työssäkäyntialue voisi toimia. Esimerkki tästä on Suomessa 2017 voimaantullut tutkintojen viitekehys, joka perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston suositukseen eurooppalaisesta tutkintojen viitekehyksestä (European Qualifications Framework, EQF). Koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuva oppiminen ja sen myötä syntyvä osaaminen edellyttää jatkossa uudenlaisia välineitä osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen kehittämiseksi.

Kirjoittaja: Tapio Huttula

Miten EU vaikuttaa ilmastonmuutokseen?

Ilmastokriisin ratkaisu vaatii välittömiä toimia kaikilta maailman mailta. Euroopan unionin alueella tuotetaan maailman kolmanneksi eniten päästöjä heti Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen. Siksi EU:n ilmasto- ja energiapolitiikalla on suuri merkitys.  Tuleva Euroopan parlamentti on vallassa ratkaisevat vuodet, joina globaalit ilmastopäästöt on saatava laskuun. Eurovaaleissa äänestämällä voi vaikuttaa siihen, kulkeeko Euroopan unioni eturintamassa, kun asumisesta, liikkumisesta, syömisestä ja bisneksestä tehdään ilmastokestävää. 

Viisi kysymystä, joihin EU-parlamentti pääsee vaikuttamaan ensi kaudella:

1. Nostaako EU ilmastotavoitteitaan ajoissa?  EU sitoutui vuonna 2014 vähentämään ilmastopäästöjään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Tavoite on auttamatta vanhentunut, eivätkä Euroopan unionin nykyiset ilmastotavoitteet ole linjassa Pariisin ilmastosopimuksen kanssa. Lisätoimia tarvitaan nopeasti. EU:n tuleekin korottaa päästövähennystavoite vuodelle 2030 vähintään 55–60 prosenttiin.  Viimeistään Suomen puheenjohtajuuskaudella, eli vuoden 2019 jälkipuoliskolla EU:n odotetaan pääsevän sopuun vuoteen 2050 ulottuvasta pitkän aikavälin ilmastostrategiasta. Tavoitteena tulisi olla hiilineutraali EU viimeistään vuonna 2050. Pitkän aikavälin strategia ohjaa EU:n tulevaa ilmasto- ja energiapolitiikkaa. Se viitoittaa polun, jota kulkemalla siirrytään hiilineutraaliin kiertotalouteen. Jos pitkän aikavälin tavoite ei ole Pariisin sopimuksen kanssa linjassa, on EU:n vaikea vaatia muita tekemään riittävää ilmastopolitiikkaa. 
2. Säädetäänkö toimivia lakeja, viilataanko vanhoja paremmiksi? Euroopan unionin ilmastopoliittiset tavoitteet velvoittavat kaikkia jäsenmaita, myös Suomea. Esimerkiksi kaudella 2014–2019 Euroopan unionissa valmisteltiin tuhansien sivujen edestä ilmasto- ja energialainsäädäntöä. Puhtaan energian paketti säätelee muun muassa uusiutuvaa energiaa, energiatehokkuutta, päästökauppaa ja sitä, miten koko unionin ilmasto- ja energiatoimia seurataan ja miten jäsenmaat niistä raportoivat. Jo asetettujen tavoitteiden riittävyyttä tarkastellaan tulevan parlamenttikauden aikana. On tärkeää, että kunnianhimoa nostetaan uusimman ilmastotieteen mukaisesti. Konkreettisista lakiuudistuksista euroedustajien työpöydälle on tulossa esimerkiksi autojen päästömerkintöjä ohjaavan direktiivin uudistusehdotus. Euroopan unionissa lakiesitykset laatii Euroopan komissio, joten suunnitelmat tarkentuvat uuden komission laadittua työohjelmansa vuoden 2019 loppupuolella.  
3. Tehostetaanko EU:n päästökauppajärjestelmän toimintaa? EU:n päästöistä noin 45 prosenttia kuuluu päästökaupan piiriin. Se on tärkein yksittäinen työkalu EU:n ilmastopolitiikassa. Päästökaupassa teollisuus maksaa oikeudesta päästää hiilidioksidia ilmakehään. Käytännössä kauppaa käydään päästöoikeuksista eli siitä, kuinka paljon laitokset tai yritykset voivat päästää kasvihuonekaasuja. Päästökaupan rakenteita on remontoitu pitkään. Osana urakkaa saavutettiin sopu markkinavakausvarannosta, jonka ideana on poistaa markkinoilta päästöoikeuksia, kun tarjontaa on liikaa ja palauttaa oikeuksia markkinoille, jos tarjontaa on liian vähän. Tulevalla parlamenttikaudella keskustelua markkinavakausvarannosta jatketaan ja sen toimintaa ja jatkoa arvioidaan vuonna 2021. Selvää on, että päästökaupan remontin tulee edetä ripeästi, jotta järjestelmä palvelisi kunnianhimoisempaa EU:n ilmastotavoitetta ja ilmastonmuutoksen hillitsemisestä 1,5 asteeseen. 
4. Tuleeko EU:sta kiertotalouden veturi? Kiertotalouden rooli on vahvistunut EU:ssa kuluneen kauden aikana. Hyvä niin, sillä kiertotalous on keskeisessä roolissa ilmasto- ja monimuotoisuuskriisin ratkaisussa. Tulevalla kaudella kiertotalouden roolia tulisi yhä vahvistaa, jotta tuhlailevasta lineaarisesta taloudesta voidaan siirtyä aitoon kiertotalouteen, jossa energiaa ja luonnonvaroja ei haaskata. Esimerkiksi ekosuunnitteludirektiivin toimeenpanoa tulisi laajentaa ja tehostaa. Tulevaisuudessa kuluttaja ei omista tuotteen raaka-aineita, vaan vain lainaa ne tuottajalta. Jotta tähän tulevaisuuskuvaan päästään, on ensin selvitettävä, miten tuottajavastuuta kannattaa parhaiten laajentaa. Selvityksen jälkeen tuottajavastuun laajentamista on pilotoitava ja pilotoinnin myötä vaikutettava siihen, että tuottajavastuun laajentaminen nopeuttaa siirtymistä kiertotalouteen. 
5. Miltä näyttää EU:n tuleva budjetti? Euroopan unionin varojen käyttöä ohjaa monivuotinen rahoituskehys. Nyt neuvotellaan kehyksestä, joka kattaa vuodet 2021–2027. Budjetilla on suuri merkitys Euroopan unionin ilmastotoimien kannalta. Istuva komissio on esimerkiksi ehdottanut, että ilmastotavoitteita tukevan rahoituksen osuutta EU–budjetissa kasvatettaisiin nykyisestä 20 prosentista 25 prosenttiin (lähde: Eduskunta.fi). Merkittävä osuus budjetista kuluu EU:n yhteiseen maatalouspolitiikkaan, johon käytettiin vuonna 2017 noin 57 miljardia euroa – yli kolmannes EU:n yhteisestä budjetista (lähde: mmm.fi). Hallitustenvälisen luontopaneelin IPBES:in hälyttävä raportti maailman luonnon ja monimuotoisuuden tilasta kiinnitti jälleen huomiota maatalouspolitiikan kestävyyteen. Kestämätön maankäyttö on yksi keskeisistä syistä luonnon monimuotoisuuden romahdukselle. Maatalouspolitiikkaa ohjaava CAP-uudistus saatetaan loppuun uuden parlamentin kaudella, joten myös tähän uudistukseen voi vielä vaikuttaa. 

Kirjoittaja: Tuuli Hietaniemi

Miten EU vaikuttaa reiluun datatalouteen?

Edellisellä kaudella Euroopan parlamentti edisti kuluttajien turvallisuutta ja digitaalisia oikeuksia. Syntyi yleinen tietosuoja-asetus GDPR, josta parhaillaan otetaan mallia ympäri maailmaa  paikallisia tietosuojalakeja suunniteltaessa. Seuraavaksi EU:n arvovalinnoista edetään kohti toiminnallisia vaatimuksia ja käytännön liiketoimintamalleja. Eettisen lähestymistavan rinnalla on rakennettava datataloutta, joka on tehokas ja tukee innovaatioita ja liiketoimintaa. Muu maailma seuraa EU:n linjauksia ja siksi on tärkeää saada datataloudesta reilu kaikille.

Viisi kysymystä, joihin EU-parlamentti pääsee vaikuttamaan ensi kaudella:

1. Säätääkö EU lakeja, jotka tähtäävät nykyistä reilumpaan datatalouteen? Yleisen tietosuoja-asetuksen (GDPR) myötä suurin lainsäädäntötyö on takana. Seuraavaksi EU-parlamentin käsittelyyn on tulossa ePrivacy-esitys. Uusi asetus muun muassa määrittelee sähköisen suoramarkkinoinnin raamit ja ehdot, joilla verkkosivut saavat kerätä käyttäjästä tietoja evästeiden avulla. Vuonna 2020 Euroopan komissio tekee arvioinnin GDPR:n toimivuudesta ja voi tehdä esityksiä lain täydentämiseksi, mutta seuraava kausi on ennen kaikkea sen täytäntöönpanoa. EU-parlamentin yhdessä kuluttajajärjestöjen ja talouselämän kanssa tulee viedä Euroopan uudet datatalouden säännöt käytäntöön tavalla, joka edistää mahdollisimman laajaa datan käyttöä ja aiempaa parempaa yksilönsuojaa.
2. Ohjaako EU yrityksiä ja ihmisiä nykyistä reilumman datatalouden suuntaan? Datataloudessa kyky tarjota yksilöllisiä palveluita globaalisti on menestyksen edellytys. Komission vuonna 2015 julkistaman digitaalisten sisämarkkinoiden strategian tavoitteena on Eurooppa, jossa yritykset ja kuluttajat pääsevät rajoituksetta käsiksi digitaalisiin palveluihin kaikissa jäsenmaissa, data liikkuu vapaasti ja toimintaympäristö mahdollistaa kilpailun ja innovoinnin. EU aikoo investoida 9,2 miljardia euroa strategian toteuttamiseen. Investointien määrä ei kuitenkaan ole EU:n kilpailuetu, vaan ihmislähtöinen toimintatapa, jota me Sitrassa kutsumme reiluksi datataloudeksi.
3. Tehdäänkö EU:sta reilun datatalouden veturi? Euroopalla on mahdollista olla datatalouden veturi ja luoda pohjaa maailmanlaajuisille standardeille. EU muodostaa maailman suurimmat sisämarkkinat ja on merkittävä osapuoli kauppasopimusten neuvottelijana. Tämän vuoksi muulla maailmalla on motivaatio säätää omaa lainsäädäntöään yhteensopivaksi EU:n lainsäädännön kanssa. Hyvänä esimerkkinä on Japani, joka on EU:n kanssa tekemänsä vapaakauppasopimuksen myötä pikavauhtia tuomassa omaa tietosuojalainsäädäntöään lähemmäksi eurooppalaista tasoa.
4. Miten datatalous edistää kansalaisten hyvinvointia? Sanotaan, että käytämme aivojemme kapasiteetista vain 10 prosenttia. Meistä kerätystä datasta hyödynnetään varmasti paljon vähemmän. Tulevaisuudessa elämämme voi olla nykyistä helpompaa, terveempää ja mukavampaa sen ansiosta, että saamme dataan pohjautuvia palveluita. Ne auttavat meitä esimerkiksi raha-asioiden hallinnassa, liikkumisessa, ennakoivassa terveydenhuollossa, verkko-ostoksissa ja pitämään ympäristön puhtaana.
5. Mikä merkitys datataloudella on ilmastonmuutoksen hillitsemisessä? Suomessa puhutaan Compensate-säätiöstä, jonka toimintamalli perustuu siihen, että yksilö arvioi oman hiilijalanjälkensä ja sen perusteella kompensoi omat hiilidioksidipäästönsä. Tulevaisuudessa meillä voi olla päästöille henkilökohtaisia reaaliaikaisia datapohjaisia laskureita, jotka auttavat meitä ymmärtämään valintojemme seurauksia yhä paremmin. Toisaalta yritykset voivat osoittaa vastaavien laskureiden kautta omaa ympäristöystävällisyyttään ja ohjata liiketoimintaansa vähentämään päästöjä. Suurin muutos datatalouden kautta ilmastonmuutoksen hillintään syntyy kiertotalouden uusista liiketoimintamalleista, jotka useasti vaativat datan nykyistä parempaa hyödyntämistä. Esimerkkeinä tästä ovat jo nykyisin toimivat autojen yhteiskäyttöpalvelut.

Kirjoittajat: Laura Halenius ja Markus Kalliola

Miten EU vaikuttaa yhteisten varojen tulokselliseen käyttöön?

EU:n vuoden 2019 budjetti on noin 165 miljardia euroa. Ei siis ole lainkaan yhdentekevää, mitä varoilla saadaan aikaan. Yhteiset resurssit tulisi suunnata mahdollisimman vaikuttavasti ja tuloksellisesti. Lisäksi EU:n tulisi kehittää uudenlaisia rahoitusmuotoja, jotka auttavat suuntaaman julkisia ja yksityisiä varoja hyvinvoinnin edistämiseen ja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen.

Viisi kysymystä, joihin EU-parlamentti pääsee vaikuttamaan ensi kaudella:

1. Yhdistääkö EU nykyistä vahvemmin taloudellisen kasvun sekä hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen näkökulmat? Olisi äärimmäisen tärkeää, että EU tunnistaisi nykyistä selkeämmin hyvinvoinnin ja taloudellisen kasvun vahvan keskinäisen yhteyden eri politiikka-alueilla. Hyvinvointi vaikuttaa taloudelliseen kasvuun ja yhteiskunnalliseen vakauteen ja toisaalta taloudellinen kasvu luo hyvinvointia. Suomi tarjoaa EU-puheenjohtajuuskaudellaan hyvinvointitalousteeman kautta aineksia tämän näkökulman vahvistamiseen.
2. Ottaako EU vaikutusten aikaansaamisen yhdeksi sen toimintaa ohjaavaksi periaatteeksi? Yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemiseen ja kansalaisten hyvinvoinnin edistämiseen tarvitaan lisää innovatiivisia ja vaikuttavia ratkaisuja. EU:n tulisi vahvistaa toimintatapaa, jossa resurssit ohjataan haasteiden ratkaisemiseen tarvittavien muutosten aikaansaamiseen ja tuloksista palkitaan.
3. Perustaako EU tulostenhankintarahaston, joka tukee vastaavien kansallisten rahastojen toimintaa? Yksi konkreettinen keino saada aikaan haluttuja muutoksia on maksaa tuloksista. Tulostenhankintarahasto maksaisi tulospalkkion hankkeista, joissa yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyönä syntyy yhteiskunnallista hyötyä. Tulospalkkion maksu edellyttäisi sitä, että etukäteen sovitut, mitattavat tavoitteet saavutetaan. EU:n tulostenhankintarahasto tukisi jäsenmaiden vastaavia rahastoja lisäten resursseja tulosten hankintaan. Samalla EU:n tulostenhankintarahasto olisi vahva viesti yksityiselle sektorille halusta uudistaa yhteistyötapoja ja palkita tuloksista.
4. Kehittääkö EU käytäntöjä, jotka edistävät yksityisen pääoman ja julkisten varojen tuloksellista yhteiskäyttöä? EU:n erilaisten rahoitusohjelmien periaatteita ja käytännön hyödyntämistapoja kehittämällä voidaan varmistaa julkisten varojen ja yksityisen pääoman tuloksellinen käyttö. Esimerkiksi rakennerahastovarojen käyttö tulosten hankintaan tai EU:n investointirahoituksen hyödyntäminen yksityisten sijoitusten rinnalla auttaa suuntaamaan julkisia ja yksityisiä varoja yhteisten tavoitteiden saavuttamiseen. EU:n pitäisi mahdollistaa erilaisten rahoitusmuotojen yhdistäminen ja luoda sille selkeä ohjeistus.
5. Vahvistaako EU erilaisten tietovarantojen hyödyntämistä terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi? Ennakoivan ja ehkäisevän toiminnan inhimillinen, laadullinen ja taloudellinen hyötypotentiaali on valtava sekä sosiaali- ja terveyssektorilla että ympäristökysymyksissä. Toiminnan painopisteen siirtäminen ennakoivaan työhön edellyttää vahvaa tiedolla johtamista. Tämä on mahdollista vain, jos erilaiset tietovarannot ovat mahdollisimman laajasti, joskin riittävä yksityisyyden suoja huomioiden, julkisten toimijoiden käytettävissä.

Kirjoittajat: Mika Pyykkö ja Anna Tonteri