sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Luontoa ja sen monimuotoisuutta häviää huolestuttavaa tahtia maailmalla ja myös meillä Suomessa. Luontokadolla on kauaskantoisia vaikutuksia talouteemme, terveyteemme ja hyvinvointiimme. Siksi luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä.
Uutta toivoa saatiin YK:n luontokokouksesta Montrealista, jossa lähes 200 maailman maata hyväksyi joulukuussa tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä.
Kokouksessa elinkeinoelämän ja rahoitusalan edelläkävijät patistelivat valtioita sopimaan kunnianhimoisista luontotavoitteista. Myös suomalainen elinkeinoelämä oli mukana rintamassa.
Mutta millaisiin toimiin suomalaisyritykset ovat valmiita? Tätä selvitti Sitran Kestävyysratkaisut-teeman johtajana pitkään toiminut, dosentti Mari Pantsar ympäristöministeriön pyynnöstä. Elinkeinoelämä ja luonnon monimuotoisuus -selvitys julkaistiin keskiviikkona.
Kuinka tosissaan suomalaisyritykset ottavat luontokadon pysäyttämisen, Mari Pantsar?
Ilmastotoimet ovat näyttäneet yrityksille suuntaa. Yrityksiltä vaaditaan ilmastotoimia ja niitä myös tehdään. Tämä on lisännyt yritysten valmiuksia ottaa luontokato vakavasti.
Uskon, että suomalaiset yritykset ymmärtävät, että asiaan on tartuttava. Esimerkiksi sääntelyä tulee paljon ja yritysten pitää pystyä varmistamaan toimintaedellytyksensä jatkossakin. Pulma on kuitenkin se, että luontotavoitteilta puuttuu yhtenäinen ohjeistus, jonka pohjalta tavoitteet asetetaan ja niiden toteutumista seurataan. Yhtenäistä ohjeistusta kuitenkin kehitetään kovaa vauhtia.
Itse asiassa Suomessa on juuri päättynyt yritysvastuuverkosto FIBSin toteuttama ja Sitran rahoittama kokeiluhanke, jossa kymmenen yritystä pilotoi valmisteilla olevaa kansainvälistä ohjeistusta luontotavoitteiden asettamiseen.
Mitä yrityksissä konkreettisesti tehdään, jotta luontokato pysähtyisi?
Esimerkiksi metsäteollisuudessa on tehty pitkään toimia, on erilaisia biodiversiteettiohjelmia, katsotaan lahopuun määrää, on lehtojen ja paahderinteiden suojeluohjelmia.
Maataloudessa meillä on esimerkkejä edistyksellisistä viljelijöistä. Ja Valiolla on hyvä vastuullisuusohjelma. Aiemmin siinä oli vapaaehtoisia ympäristötavoitteita, joiden toteuttamisesta sai rahaa. Uudessa vastuullisuusohjelmassa tavoitteet muuttuvat pakollisiksi Valion tuottajille.
S-ryhmä puolestaan selvittää luontojalanjälkensä yhteistyössä Jyväskylän yliopiston kanssa pilottihankkeessa, jota myös Sitra rahoittaa. Myös Keskolla on omat hankkeensa.
Jokainen tekee varmasti jotakin, mutta kovinkaan monella luonnon monimuotoisuuden turvaaminen ei näy vielä liiketoiminnan ytimessä. Esimerkiksi metsäteollisuudessa pitäisi katsoa, miten puuraaka-aineesta saataisiin mahdollisimman korkean jalostusarvon tuotteita.
Millaisia uhkia yritykset näkevät tilanteessa?
Monet yritykset näkevät, että luontokadon keskeiset riskit liittyvät raaka-aineiden saatavuuden ja hintaan. Tämä koskee sekä Suomesta että muualta maailmasta saatavia raaka-aineita.
Oma lukunsa ovat sitten riskit, joita yritykset näkevät luontokadon pysäyttämiseen tähtäävissä toimissa. Esimerkiksi sääntelyä tulee tosi paljon ja sitä myöten myös raportointiin menee paljon resursseja.
Moni iso yritys sanoi, että heillä on useita ihmisiä tekemässä raportointia ja resurssit ovat pois varsinaisten luontotoimien kehittämisestä. Isot yritykset myös arvioivat, että ne kyllä selviävät. Mutta miten käy pienille yrityksille?
Ilmastokriisin torjunta on valtava bisnesmahdollisuus. Näkeekö elinkeinoelämä luontokadon pysäyttämisessä uutta kasvua?
Laajasti ei vielä nähdä. Mutta esimerkiksi kiertotalouden palveluyritys Lassila & Tikanoja muuttaa vanhoja teollisuusalueita niityiksi ja torjuu vieraslajeja.
Rakennetun ympäristön puolella kehitellään ja tullaan ottamaan jatkossa käyttöön erilaisia luontopohjaisia ratkaisuja ja kiertotalousratkaisuja. Sitten taas maanrakentamisessa nähdään, että jos maa-ainesten ottoalueita ei ennallisteta, he eivät saa sosiaalista toimilupaa.
Yritykset suosivat ymmärrettävästi vapaaehtoisia ratkaisuja. Luontokadon pysäyttämiseen tarvitaan kuitenkin myös velvoittavaa ohjausta, kuten lakeja ja veroja. Mihin yritykset ovat valmiita?
Monet firmat sanovat, että mennään mielellään vapaaehtoisin toimin ja että ainakaan uutta sääntelyä ei tarvita enempää. Sen sijaan siitä ajatuksesta pidettiin, että olemassa olevaa sääntelyä vahvistettaisiin. Esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointi -menettelyssä ja ympäristöluvissa voitaisiin ottaa nykyistä enemmän huomioon luonnon monimuotoisuutta.
Lisäksi toivottiin kannusteita maanomistajille ja kierrätysmateriaalien käytölle. Useat painottivat myös, että valtion ja kuntien julkisissa hankinnoissa pitäisi ottaa huomioon luonnon monimuotoisuus.
Yleisesti ottaen sääntely nähtiin perälautana, jos vapaaehtoisin toimin ei päästä tavoitteisiin. Ongelmana on se, että luontokato pitää pysäyttää 2030 mennessä, joten tässä on vain muutama vuosi aikaa kokeilla, kuinka pitkälle päästään vapaaehtoisesti.
Millaisia toimia itse toivot yrityksiltä ja valtiovallalta?
Valtioneuvostolla pitää olla yhteinen näkemys, mitä luontokadon pysäyttäminen tarkoittaa. Elinkeinoelämästä moni sanoi, että on todella ikävää, että eri ministeriöt riitelevät julkisesti. Lisäksi valtion pitää asettaa kannustimia esimerkiksi verotuksellisten ratkaisujen avulla ja kannustimia ekologisille kompensaatiolle.
Lisäksi valtion ja elinkeinoelämän pitäisi yhdessä varmistaa, että meillä on riittävästi osaajia. Moni kuvasi osaajapulaa jäätäväksi.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Lisäksi ehdotin raportissa myös osaamiskeskittymää, josta pienet ja suuremmatkin yritykset saisivat neuvoa luontotavoitteiden asettamiseen, lainsäädännön ymmärtämiseen ja siihen, mitkä ovat parhaita käytäntöjä.
Suomi on sitoutunut pysäyttämään luontokadon 2030 mennessä. Mikä fiilis sinulle jäi ilmasto- ja luontoasioiden konkarina: Onko meillä toivoa?
Kyllä meillä on toivoa. Meidän pitäisi kuitenkin alkaa Suomessa suosia enemmän ajatusta perälaudasta – se takaa, että tavoitteisiin päästää. Perälautoja pitäisi myös alkaa suunnitella ajoissa, jotta ne eivät sitten tule yllätyksenä kenelläkään.
