Arviointi on investointi kehitykseen

Hyvin suunniteltu ja oikein kohdennettu arviointi tukee muutosta kohti kestävän kehityksen mukaisesti toimivaa yhteiskuntaa. Mutta miten?

“

”Arviointi on investointi kehitykseen.”

Näin totesi ulkoministeriön alivaltiosihteeri Elina Kalkku kestävän kehityksen ja Agenda 2030 arvioinnin perusteita käsittelevässä seminaarissa Helsingissä 14.12.2017.

Kommentillaan Kalkku osuu asian ytimeen. Arvioinnilla voidaan tukea tietoon perustuvaa yhteiskuntaa ja toiminnan johdonmukaisuutta sekä tunnistaa kehityskohteita Agenda2030 toimeenpanossa. Tärkeä kysymys, jota arvioinnin tilaajien ja toteuttajien tulisikin pohtia, on: Miten arvioimme kestävää kehitystä Agenda2030-ohjelman edellyttämällä tavalla?

Kestävän kehityksen tavoitteet kytkeytyvät toisiinsa ja ovat keskinäisriippuvaisia, ja tämä haastaa myös arvioinnin käytäntöjä. Arvioinnilta edellytetäänkin jatkossa entistä enemmän systeemistä ajattelua, kontekstin ymmärtämistä ja sektorirajat ylittävää arviointikehikkoa.

Perinteisten projekti- ja ohjelma-arviointien lisäksi pitää tunnistaa myös kestävän kehityksen tavoitteiden ristikkäisiä- ja yhteisvaikutuksia. Tapahtuman keskusteluissa nousi esiin myös arvioinnin ja seurannan suhde. Indikaattorit tuottavat seurantatietoa asioiden tilasta, mutta eivät sellaisenaan kerro politiikkarelevanssista tai vastaa miksi-kysymyksiin, joiden tarkasteluun arviointia tarvitaan.

Seminaarissa keskusteltiin paljon myös politiikan ja arvioinnin vuorovaikutuksesta sekä arviointitiedon hyödyntämisestä päätöksenteossa. Johtopäätöksenä tuntui olevan, että arvioinnin tulisi tukea kestävä kehityksen tavoitteiden joustavaa ja sopeutuvaa edistämistä, hallintaa sekä oppimista.

Miten arvioinnilla voidaan tukea kestävän kehityksen edistymistä?

Kansainvälisen arviointijärjestön EvalPartnersin varapuheenjohtaja Ziad Moussa nosti esityksessään viisi periaatetta, joiden avulla arvioinnissa voidaan siirtyä kohti Agenda2030-ohjelman edellyttämää kokonaisvaltaisuutta:

1. Ajattele pidemmälle kuin yksittäiset toimenpiteet, ohjelmat ja projektit
   Kansallisen tason arvioinneilla on taipumus kohdistua yksittäisiin interventioihin, toimenpiteisiin, ohjelmiin tai projekteihin. Yksittäisiä interventioita arvioimalla ei kuitenkaan päästä käsiksi kestävän kehityksen tavoitteiden keskinäisriippuvuuteen ja kompleksisuuteen. Arvioinnissa onkin tarkasteltava kehitystä läpileikkaavasti eri hallinnonaloilla sekä toimenpiteissä ja strategioissa. Hallinnonalat ylittävien vaikutusten tunnistaminen tukee kestävän kehityksen kokonaisvaltaista arviointia. Se edistää myös politiikan johdonmukaisuuden toteutumista.
2. Tarkastele onnistumiseen ja epäonnistumiseen vaikuttavia makrotason muutosvoimia
   Arvioinnilla voidaan osoittaa, miten, milloin, keiden toimesta, millä kustannuksilla ja missä olosuhteissa on saatu aikaan vaikutusta. Siksi jo arviointiasetelmien valinnassa ja suunnittelussa tulee huomioida poliittisten, taloudellisten, ideologisten, sosiaalisten, kulttuuristen, teknologisten ja ympäristötekijöiden merkitys politiikkatoimien, strategioiden ja ohjelmien menestymiselle.
3. Määrittele useita mittareita interventioiden menestykselle
   Vaikka interventio saavuttaisi sille asetetut tavoitteet, voi sen tavoitteen asettelussa olla kehitettävää. Tavoitteet voivat olla joko liian suppeita tai liian kunnianhimoisia. Toisinaan tavoitteiden suunnittelussa ei huomioida riittävästi sidosryhmien käsitystä siitä, miltä menestys tulee näyttämään. Tällöin arvioinnin tehtävänä on tarkastella tulosten ja vaikutusten lisäksi sitä, miten ja millä mittareilla intervention menestys on määritelty sekä onko tehty oikeita asioita.
4. Tunnista kulttuurin merkitys
   Agenda2030-ohjelma painottaa kunkin maan oman lähtötason huomioimista kestävän kehityksen tavoitteiden toimeenpanossa. Se ei kuitenkaan tunnista yhtä vahvasti kulttuurin merkitystä. Kulttuurilla on kuitenkin vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ja yhteiskunnan muutosvalmiuteen, joka taas on edellytys, kun siirrytään kohti kestävästi toimivaa yhteiskuntaa. Kansallisissa arvioinneissa tulisikin tutkia myös kulttuurin ja toimintaympäristön vaikutusta kestävän kehityksen toteutumiseen.
5. Siirry kohti arvioivaa ajattelua ja adaptiivista johtamista
   Kestävän kehityksen ymmärtäminen kompleksisena ja keskinäisriippuvaisena järjestelmänä edellyttää arvioivan ajattelun vahvistamista sekä mukautuvan ja jatkuvasti päivittyvän johtamisen kehittämistä. Perinteinen ”ennusta ja toimi”-lähestymistapa ei ole riittävä. Tarvitaan kokeilujaksoja, tietoon perustuvaa oppimista ja toimintastrategioiden mukauttamista, jotta voidaan välttyä resurssien tuhlaamiselta.

P.S: Kestävän kehityksen asiantuntijapaneelin policy brief -paperi Suomen kestävän kehityksen politiikka-arvioinnin toteutuksesta julkaistaan tammikuussa.