sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Luontopääomaa on hoidettava kestävästi, jotta se voi jatkossakin tarjota edellytykset suomalaisten hyvinvoinnille ja Suomen taloudelle. Tämä tuli selväksi, kun noin sata luonnon ja talouden asiantuntijaa kokoontui keskustelemaan luontopääoman mittaamisen mahdollisuuksista Helsingin Pörssitalolle 24.1.
Luontopääoman mittaamiseen on kehitetty kansainvälisellä yhteistyöllä uusi työkalu: ekosysteemitilinpito. Tilaisuudessa julkaistiin ekosysteemitilinpitoa käsittelevä Sitran työpaperi. Koostimme tähän artikkeliin tilaisuuden keskeiset nostot puhujilta.
Luonnon taloudellinen arvo on valtava
Tilaisuuden avannut Sitran Kestävyysratkaisuiden johtaja Lasse Miettinen alleviivasi luonnon valtavaa taloudellista arvoa. Ekosysteemipalvelut, kuten puhdas vesi tai pölytys, tuottavat arviolta 125–150 tuhannen miljardin dollarin edestä hyötyjä vuodessa. Toisaalta olemme myös menettäneet tuhansien miljardien dollarien arvosta luonnon tarjoamia palveluita, sillä emme hoida luontopääomaa kestävästi.
Suomen näkökulmasta olisi Miettisen mukaan tärkeää tietää, kuinka suuri on ekosysteemipalveluiden tuottama taloudellinen hyöty kansantaloudelle. Kysymykseen vastaamista helpottaa YK:n kehittämä kansainvälinen ekosysteemitilinpidon standardi ja suositukset. Seuraavaksi on vuorossa standardin käyttöönotto YK:n jäsenmaissa.
Miettinen kannusti kuulijoita luomaan katseen tulevaan: miltä esimerkiksi valtiovarainministeriön taloudellinen katsaus näyttäisi vuonna 2034, jos siinä huomioitaisiin luontopääoman kehitys?
Hiilellä on jo hinta, myös luonnon hinnoittelua kannattaa edistää
Ympäristö- ja ilmastoministeri Kai Mykkänen (kok.) totesi, että hinnoittelu on vahva työkalu. Hän muistutti, että ilmastopuolella Suomi on jo leikannut sähköntuotannon päästöjä merkittävästi. Tämä on pitkälti EU:n päästökaupan ja hiilen hinnoittelun ansiota. Jos luonnolle saadaan yhteismitalliset ja mitattavat suureet sekä rahamääräinen arvo ja kaupankäyntimekanismi, voidaan päästä selkeisiin tuloksiin.
Mykkänen muistutti, että suurin osa suomalaisista arvostaa puhdasta luontoa ja haluaa vaalia sitä. Ekosysteemitilinpito voi auttaa lisäämään ymmärrystä siitä, miten luonnosta pidetään huolta. Mykkäsen mukaan tavoitteena tulisi olla, että voimme tulevaisuudessa valtiovarainministeriön taloudellisen katsauksen yhteydessä arvioida, miten luontopääoma kehittyy.
Uudistettu luonnonsuojelulaki antaa mahdollisuuden ekologiseen kompensaatioon. Mykkänen totesi, että tämä helpottaa luonnonarvomarkkinan kehittämistä. Aiheen tiimoilta on paljon meneillään esimerkiksi Metsähallituksessa, Maa- ja metsätaloustuottajien keskusliitossa, Sitrassa, ELY-keskuksissa ja ympäristöministeriössä.
Miksi luontopääomaa kannattaa mitata?
- Luontopääoma tarkoittaa maaperän, mineraalien, ilman, veden ja niissä asuvan elämän kokonaisuutta. Luontopääoma tuottaa ihmisille ja talouden käyttöön jatkuvasti valtavan määrän palveluja: esimerkiksi puhdasta vettä, ruokakasvien pölytystä, raaka-aineita ja hiilensidontaa.
- Luonnon taloudellinen arvo ei kuitenkaan näy valtion ja kuntien päätöksentekijöille tai yritysten johdolle. Tämä on johtanut siihen, että talous kuluttaa luontopääomaa nopeammin kuin se kykenee uusiutumaan. Jos luontopääoman hupenemisen annetaan jatkua, luontokato romahduttaa pohjan myös taloudelta.
- Jotta päätöksentekijöillä olisi tarvittava tieto luontopääoman merkityksestä kansantaloudelle, tarvitaan työkalu, jolla luontopääoman kehitystä voi seurata. Muuten päätöksiä tehdään puutteellisen tiedon varassa. Sitä, mitä ei voi mitata, ei voi myöskään hallita.
Luonto- ja taloustiedon yhdistäminen olisi viisasta
Valtiovarainministeriön erityisasiantuntija Sami Hautakangas muistutti, että yli puolet maailmantaloudesta on vähintään kohtuullisen riippuvaista luonnosta ja sen tarjoamista palveluista. Samaan aikaan kun tuotettu ja inhimillinen pääoma ovat kasvaneet, luontopääoma on heikentynyt merkittävästi. Luontokadon vaikutukset voivat ruokkia yhteiskunnallista epävakautta ja johtaa esimerkiksi alueelliseen eriarvoisuuteen tai työttömyyteen.
Hautakangas painotti, että ekosysteemitilinpito on jäsennelty ja standardoitu tapa luontotiedon esittämiseen. Se on yhteensopiva kansantalouden tilinpidon kanssa, joten tilien tiedot voidaan kytkeä yhteen. Olennaista on, että tieto on käyttökohteen näkökulmasta tarkoituksenmukaista.
Lopuksi Hautakangas totesi, että valtiovarainministeriön tehtävä on tuottaa päätöksentekijöille tietoa päätösten tueksi. Hänen mukaansa olisi tärkeää yhdistää muun muassa ympäristöministeriön tuottamaa ympäristötietoa ja valtiovarainministeriön tuottamaa taloustietoa yhdeksi kokonaisuudeksi. Tässä työssä ekosysteemitilinpidolla voi olla tärkeä rooli.
Suomen kannattaa tehdä päätös luontopääoman tilinpidosta
Sitran asiantuntijan Tatu Leinosen mukaan ekosysteemitilinpitoa voidaan käyttää ekologisen tiedon systemaattiseen keräämiseen, yhteiskunnallisten tavoitteiden arviointiin ja raportointiin. Rahamääräisten tilien avulla voidaan arvioida myös luontopääoman suoraa vaikutusta kansantalouteen. Lisäksi voidaan arvioida luontopääoman ja ekosysteemipalveluiden muutosten – hitaiden tai yhtäkkisten – vaikutuksia talouteen.
Leinonen tuki ministeri Mykkäsen viestiä hinnoittelun voimasta. Ekosysteemitilinpito lisäisi Leinosen mukaan tietopohjaa, jonka päälle voidaan rakentaa kannusteita ja markkinoita. Työkalu ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, vaan päämääränä on luontopääoman turvaaminen.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Leinonen muistutti, että monessa maassa ekosysteemitilinpito on jo otettu käyttöön. Esimerkiksi Hollannin kattava ekosysteemitilinpito on julkaistu vuonna 2020. Samoin Isossa-Britanniassa lähdettiin liikkeelle jo vuonna 2020. Suomen tulisi nyt tehdä päätös siitä, millainen versio ekosysteemitilinpidosta palvelisi maatamme parhaiten. Karvalakkiversioon ei kannata tyytyä.
Ei tuijoteta vain yhtä numeroa
Tilaisuudessa paneelikeskusteluun osallistuivat Luonnonvarakeskuksen tutkimuspäällikkö ja erikoistutkija Janne Artell, Tilastokeskuksen yliaktuaari Johanna Pakarinen sekä Suomen ympäristökeskuksen erikoistutkija Liisa Saikkonen.
Saikkonen summasi ekosysteemitilinpidon luonnon tuottamien hyötyjen arvioimiseksi. Se kertoo, minkä arvoisia ekosysteemipalvelut ovat meille ja tuleville sukupolville, ja miten luontoon vaikuttavat päätökset vaikuttavat ekosysteemipalveluiden arvoon nyt ja tulevaisuudessa.
Pakarinen muistutti, että kansantalouden tilinpidon lisäksi tuotetaan jo nyt niin sanottua satelliittitilinpitoa esimerkiksi terveydestä, ympäristöstä ja koulutuksesta. Näin saadaan paljon laajempi käsitys siitä, miten Suomella menee. Parempi tilannekuva lisää myös kriisinkestävyyttä.
Artell kaipasi työhön jatkuvuutta ja riittäviä resursseja. Hänen mukaansa on pitkään keskitytty pääasiassa yhteen lukuun, eli bruttokansantuotteen kehitykseen. 2020-luvulla olisi aika katsoa myös muita lukuja. Pakarinen tuki huomiota ja peräänkuulutti riittävän havainnollista tapaa yhdistää kerättyä tietoa ja esittää ne selkeästi ja graafisella tavalla.
Panelistien mukaan Suomi voisi hyötyä ekosysteemitilinpidosta, sillä se tekisi näkyväksi luontoon kohdistuvien toimien hyötyjä sekä ulkoisvaikutuksia. Lisäksi se antaisi tietoa alueellisista kehityskuluista.
Loppuun Artell kannusti Suomen ottamaan ekosysteemitilinpidon käyttöön, sillä se on mittari, joka kertoo, mihin suuntaan olemme menossa. Hän totesi, että Suomen kannattaa olla kuskin paikalla ja viedä asiaa oma-aloitteisesti eteenpäin.
Lue lisää:
Keskustelutilaisuuden esitysmateriaali (pdf)
Sitran työpaperi: Luontopääoma kartalle ja euroiksi – Ekosysteemitilinpido vastuullisen talouspolitiikan työkaluna
Uutinen: Luontopääomaa voidaan mitata uudenlaisen tilinpidon avulla – Suomi hyötyisi sen kattavasta toteutuksesta
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.