Datan rekisterinpitäjät salaavat asioita tiukasti ja asettavat käyttäjämäärät ja vuorovaikutuksen tehon yleisen edun ja ihmisiin kohdistuvan vaikutuksen yläpuolelle. On vaikeaa tietää, mitä rekisterinpitäjät tarkalleen tekevät, mutta yhtä haastavaa on saada rekisterinpitäjiä kunnioittamaan tietosuojaa ja yleisiä oikeuksia.
Dataa hallitsevat ja keräävät yritykset ovat paljon voimakkaampia kuin säädökset, jotka on tehty toiminnan valvontaa ja kurinpitoa varten. Ja yritykset kasvavat yhä suuremmiksi. Näin sanovat ainakin Digivalta-selvitykseen osallistuvat Christian D’Cunha EU:n viestintäverkkojen, sisältöjen ja teknologian pääosastolta, toimitusjohtaja Stéphane Duguin CyberPeace Institutesta ja Euroopan parlamentin jäsen Leïla Chaibi.
Christian D’Cunha: ”Datajätit ovat paljon voimakkaampia kuin säädökset, jotka on tehty niiden toiminnan valvontaa ja kurinpitoa varten.”
Käytän sosiaalista mediaa pääasiassa ammatti- tai puoliammattitarkoituksiin ja yhteyden pitämiseen ihmisten kanssa Signalin, WhatsAppin ja Telegramin kaltaisten viestisovellusten kautta. Olen vuosia tehnyt töitä tietosuojan parissa, joten en varsinaisesti ”luota” mihinkään näistä suurista alustoista. Datan käyttö ei yleisesti ottaen ole läpinäkyvää, emmekä sen vuoksi tiedä, mitä datallemme tapahtuu. Näillä jättiyrityksillä on useita tapoja seurata sinua ja kerätä tietoja sinusta omien alustojensa sekä kolmansien osapuolten kanssa tehtyjen sopimusten kautta. Näin ollen on mahdotonta tietää, mitä tiedoille tapahtuu. Mielestäni selvitys on erittäin tärkeä, sillä se auttaa meitä arvioimaan, mitä oikeasti tapahtuu. Sillä on eroa, mitä dataa jättiyritykset kertovat sinusta olevan ja mitä niillä todellisuudessa on.
Infrastruktuuri ja algoritmit yksilöiden tekemisistä syntyvän datan keräämiseen ja hyödyntämiseen ovat datajäteillä paljon suuremmassa mittakaavassa kuin useimmilla yrityksillä. Pääsyssä dataan ja mahdollisuuksissa sen arvon lisäämiseen on suunnaton epätasa-arvo. Perinteisistä ja säännellyistä poliittisen viestinnän keinoista poiketen näillä alustoilla on liikevoittoa tavoittelevia algoritmeja, jotka määrittelevät, mitä ihmiset näkevät. Joitakin asioita voi näyttää televisioissa, toisia ei – samoja sääntöjä ei ole internetissä. Poliitikot ovat haluttomia tekemään tälle mitään, koska alustat saattavat olla ainoa tapa viestiä potentiaalisten äänestäjien kanssa.
Paikallinen journalismi on ollut laskusuunnassa viimeisen vuosikymmenen ajan, ja sosiaalinen media on tullut sen tilalle. Paikallisen journalismin alustat toimivat journalismin eettisten perussääntöjen mukaisesti – löytääkseen totuuden. Oma näkemykseni lainsäädännöstä on, että yksittäisellä lailla on vaikeaa saavuttaa paljon, kun vastassa on maailman voimakkaimpia yrityksiä. Ne pitävät asiat tiukasti salassa ja niistä tulee yhä suurempia, kun ne ostavat muita yrityksiä. Se merkitsee sitä, että nämä yritykset ovat paljon voimakkaampia kuin säädökset, jotka on tehty niiden toiminnan valvomiseksi ja kurinpitoa varten.
On kiellettyä vakoilla ja häiritä ihmisiä verkon ulkopuolella, mutta verkossa sitä tapahtuu koko ajan, koska se on yksi perusliiketoimintamalleista. Jos kävelisit kauppaan ja kaupan omistaja katsoisi mitä siellä puuhaat, se olisi luultavasti ihan laillista. Kauppiaan ei olisi kuitenkaan soveliasta tarkkailla tekemisiäsi koko loppuelämäsi ajan, sillä se olisi tunkeilevaa. Ihmisiä voidaan tarkkailla, luokitella ja profiloida. Saattaa olla, että yleinen tietosuoja-asetus ei riitä tämän toiminnan lopettamiseen. Suostumuksen saaminen ihmisiltä ei riitä, koska suostumusta on helppo manipuloida, eikä yksittäinen kuluttaja ymmärrä teknologiaa riittävästi. Toisaalta datajätillä, joka voi olla maailman suurin yritys, on paljon erilaisia tekniikoita saada sinut antamaan suostumuksesi mihin se haluaa.
Stéphane Duguin: ”Tottumuksen, käyttäytymisen tai markkinoiden ei pitäisi säädellä datan keräämistä. Sitä tulisi säädellä lailla, joka huomioi yleisen edun ja vaikutuksen ihmisiin.”
Käytän sosiaalista mediaa lähinnä, ellen peräti pelkästään, työtarkoituksiin. En käytä sosiaalista mediaa vapaa-ajalla. Minulle tärkeimmät kanavat ovat Twitter ja LinkedIn. Olen erittäin utelias tutkimuksen lopputuloksen suhteen. On kiinnostavaa tietää enemmän datasta ja verrata sitä muihin ryhmän jäseniin. Siinä on opittavaa.
Dataa käytetään monilla alueilla, ja se liittyy niin päätöksentekoon kuin yksityiselämäänkin. Se vaikuttaa politiikkaan, tietoon, ja sen vuoksi on tärkeää, että tämä tutkimus tehdään ja sitten vaaditaan päättäjiä luomaan viitekehys datan keräämiselle. On tärkeää varmistaa, että dataa kerätään lainmukaisesti ja tarkasti.
Tottumuksen, käyttäytymisen tai markkinoiden ei pitäisi säädellä datan keräämistä. Sitä tulisi säädellä lailla niin, että yleinen etu ja vaikutus ihmisiin otetaan huomioon. Yksilöiden valmiuksien kehittämisessä ja koulutuksessa on potentiaalia. Suuri yleisö on erittäin tärkeässä asemassa sen ymmärtämiseksi, miksi tietojen käsittelyä pitää säädellä. Kyse on siitä, että varmistamme oikeuksien toteutumisen myös digitaalisissa tiloissa. Olen CyberPeace Instituten johtaja ja ajatuksenamme on, että kyberavaruuden tulee olla turvallinen, ihmisarvoinen ja tasa-arvoinen tila kaikille. Osa sitä on, että nämä arvot turvataan normeilla, laeilla ja sääntelyllä.
Näen tietojen keräämisessä kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin tietojen täsmällisyys – onko data, esimerkiksi tutkimuksessa ja terveydenhoidossa käytetty data, kerätty täsmällisesti läpinäkyvyyden, vertaisarvioinnin ja metodologian kaltaisten pääperiaatteiden mukaisesti. Toiseksi vinoutuminen – mitä vinoumia datassa on? Kaikki keräysmekanismit voivat olla vinoutuneita, esimerkiksi kun tarkastellaan vain yhtä datalajia, kuten tiettyä asiayhteyttä, ryhmää tai yhteisöä. Tämän seurauksena lähteenä on täysin vinoutunut data. Kolmanneksi datan manipulointi – kaikki datan ympärillä näkemämme toiminta sekä väärä tieto.
Leïla Chaibi: ”Alustat perustelevat rikkomuksiaan algoritmeilla. Vaikka yritykset käyttävät algoritmeja, meidän on saatava ne kunnioittamaan yksityisyyden suojaa ja yhteisiä oikeuksia.”
Käytän sosiaalista mediaa tiedon saamiseen, ajan tasalla pysymiseen keskusteluista ja aktivistiryhmien seuraamiseen. Monien muiden tapaan jätän paljon dataa verkkosivustoille, sillä joskus hyväksyn evästeet. Niiden hallinta on itse asiassa todella monimutkaista, tai muuten pitäisi maksaa päästäkseen käsiksi tietoon. Tämän jälkeen saan kohdennettuja mainoksia, ja kerätyn datan määrä yllättää minut joka kerta.
Minulle merkittävin asia on vaikutus suuremmassa mittakaavassa. Olen huolissani siitä, että datan kerääminen voi antaa suunnattoman vallan tietyille suurille organisaatioille. Yhdysvaltain viime presidentinvaalien aikaan ne tiesivät keräämänsä datan vuoksi, miten kansalaisiin vaikutetaan. Näen datan keräämisen ja sillä vaikuttamisen uudenlaisena valtana.
En ole intohimoinen itse datan, vaan sen sääntelyn suhteen. Suuryritykset uskovat, että ne voivat tehdä lain kanssa mitä haluavat. Algoritmien hallinta kiinnostaa minua, mutta ongelmana on, että alustat perustelevat rikkomuksiaan sillä, että ne käyttävät algoritmeja. Nämä yritykset perustelevat sääntöjen ja lakien välttelyä teknologian kehityksellä. Vaikka yritykset käyttävät algoritmeja, meidän on saatava ne kunnioittamaan yksityisyyden suojaa ja yhteisiä oikeuksia.
Tämä on suuri riski demokratialle, sillä ihmisiin vaikutetaan tavoilla, joita he eivät ymmärrä. Kun televisiossa käydään väittelyä, ymmärtää kyllä toisen puhujan haluavan nostaa palkkoja ja toisen laskea niitä. Näin ei ole verkossa – kohdennetussa sisällössä näitä yksityiskohtia ei tiedä. Ihmisiin vaikutetaan enemmän psykologialla ja pienillä henkilökohtaisilla tiedoilla, joita yksilöstä kerätään. Mitä datan mahdollisuuksiin tulee, sanoisin että dataa voidaan käyttää myös demokratian hyväksi.
Somella ja digitaalisella medialla vaikutetaan ajatteluumme päivittäin, joskus myös totuutta vääristäen. Sitran Digivalta-selvityksessä seurataan 15 eturivin vaikuttajan matkaa omaan dataansa ja tuodaan esiin, mitä heidän datalleen tapahtuu sekä miten data muuttuu vallaksi. Selvityksen tulokset julkistetaan alkuvuodesta 2022.
Suosittelemme
Tästä lisää.