Elämä saa merkitystä yhteisöllisyydestä,
ei suorittamisesta

Kaupunkiaktivisti, tuottaja Jaakko Blomberg työskentelee kaupunkikulttuurin, taiteen ja yhteisöllisyyden parissa. Toukokuussa hän on menossa Saksan Chemnitziin rakentamaan saunaa ja suomalaista pop-up-kahvilaa yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa.

Projekteissaan Blomberg näkee, kuinka vapaaehtoistyö luo merkityksellisyyden tunnetta. Ihmiset tulevat mukaan, jotta he voivat kohdata samanhenkisiä ihmisiä ja tehdä asioita, joilla on myönteinen vaikutus lähiympäristöön ja yhteisöön.

Blomberg on yksi Helsinki Urban Art ry:n perustajista. Hän on ollut luomassa ja järjestämässä monenlaisia tapahtumia, kuten Siivouspäivä, Kallio Block Party, Helsinki Sauna Day ja Illallinen taivaan alla.

Blomberg puhuu Sitran Sivistys+-aamukahveilla 18. helmikuuta. Verkkotilaisuudessa pohditaan, mistä elämän merkityksellisyys syntyy tänä päivänä, kun ilmastonmuutos ja kestävyyskriisi pakottavat muuttamaan elämäntapoja.

”Yksilön on vaikea lähteä muuttamaan maailmaa, mutta osana yhteisöä voi saada paljon aikaan”, Blomberg sanoo.

Materiakeskeinen edistysusko ei anna merkitystä elämälle

Jokainen kaipaa elämälleen merkitystä, mutta se tuntuu olevan usein kateissa.

Aalto-yliopiston kestävän talouden ja vastuullisen liiketoiminnan tutkija Maria Joutsenvirta tekee työelämän koulutus- ja kehittämistyötä. Hän on kirjoittanut Arto O. Salosen kanssa elämän merkityksellisyyttä ja sivistystä pohtivan kirjan Sivistys vaurautena (Basam Books 2020). Kirjoittajat puhuvat merkityskadosta uutena kansantautina.

”On hyvä kysyä, onko vallalla oleva käsitys edistyksestä ja elämän tarkoituksesta liian materiakeskeinen, rahakeskeinen ja suorituskeskeinen”, Joutsenvirta sanoo.

Myös Joutsenvirta puhuu helmikuun Sivistys+-aamukahveilla. Hän sanoo, että elämän merkityksellisyyden tavoittelu on rakentunut pitkään edistysuskon varaan. Yhteiskunnassa edistysusko tarkoittaa pyrkimistä jatkuvaan talouskasvuun ja työn tehostamiseen. Ihmisten omassa arjessa se tarkoittaa suorittamista ja materiaalisen hyvinvoinnin kartuttamista, itsensä toteuttamista kuluttamalla.

Edistysusko on joutunut koetukselle ilmasto- ja ekokriisin vuoksi. Nykyinen elämäntapa ei voi jatkua. Monet kokevat omassa elämässään epämääräistä tyhjyyttä ja tyytymättömyyttä: elämä ei anna ihan sitä, mitä se voisi tarjota. Monet aikaisemmin tavoittelemisen arvoisiksi koetut asiat ymmärretään nyt kestämättömiksi.

”Ihmiset ovat alkaneet tunnistaa, että nykyiset toimintamallit ja normit ovat ristiriidassa sen kanssa, mikä elämässä on oikeasti arvokasta”, Joutsenvirta sanoo.

Uudet arvot tulevat perinteisen edistysuskon tilalle

Muutos on jo käynnissä. Joutsenvirran mukaan ainakin vauraissa yhteiskunnissa ollaan siirtymässä jälkimateriaalisiin arvoihin.

Ihmiset vaihtavat työpaikkaa tai alaa saadakseen enemmän aikaa läheisten kanssa tai voidakseen tehdä vastuullisempaa työtä. Tavaroiden määrästä jopa kärsitään. Tämä koskee toki vain heitä, joilla aineellinen hyvinvointi on jo riittävällä tasolla.

Perinteinen sivistyskäsitys on pohjautunut edistysuskoon: ajatukseen siitä, että tieteen, teknologian ja talouskasvun avulla edetään koko ajan kohti parempaa. Maapalloa nykyisin uhkaavat kriisit ovat monimutkaisia ja yhteenkietoutuneita, eikä niitä voi ratkaista vain vanhalla tehokkuusajattelulla, jonka sivutuotteina kriisit alun perin ovat syntyneet. Tarvitaan laajempaa sivistystä, jotta voidaan kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä ja ottaa planeetan rajat huomioon.

Ekologisesti kestävä elämä ei tarkoita kurjuutta, vaan se voi lisätä hyvinvointia, saada meidät kokemaan enemmän yhteyttä muihin ihmisiin, luontoon ja maapalloon.

”Monet haluavat vähentää kulutusyhteiskuntaa ylläpitävään työhön käytettyä aikaa. Halutaan tehdä työtä vastuullisempien asioiden parissa. Moni löytää merkityksen palkkatyön ulkopuolisesta toimeliaisuudesta”, Joutsenvirta sanoo.

Aikaan tulisi suhtautua viisaammin

Joutsenvirta puhuu transformatiivisesta eli uudistavasta oppimisesta, jossa kyseenalaistetaan vallitsevia oletuksia. Tulevaisuuden työ on entistä enemmän yhdessä oppimista.

Yhdessä oppiminen ja dialogi vaativat aikaa. Yksi osa tulevaisuuden sivistystä onkin viisas suhtautuminen aikaan ja ajankäyttöön.

Nykyisin suhteemme aikaan on usein ahdistunut. Kalenteri täyttyy peräkkäisistä suoritteista. Emme ole aina muita kohdatessa läsnä, vaan jo matkalla seuraavaan suoritukseen. Samalla hämärtyy kuva siitä, mihin oikeasti on syytä pyrkiä. Työpaikoilla on vaikea pysähtyä vain ajattelemaan useaksi tunniksi, kun tehtävälista painaa päälle.

”Voisin kuitenkin väittää, että jos pysähdytään, osa to do -listan asioista putoaa pois. Tajutaan, mikä on turhaa ja tunnistetaan, mikä palvelee organisaation päämääriä ja arvoja”, Joutsenvirta sanoo.

Joutsenvirran mukaan elämän merkityksellisyys syntyy kuulluksi tulemisen kokemuksesta. Muita aidosti kuuntelemalla on mahdollista selviytyä epävarmoissa tilanteissa ja löytää uusia mahdollisuuksia ja ratkaisuja.

”Ihmisillä tulisi olla mahdollisuus kohdata hitaammassa ajassa ja päästä pois suorittavasta moodista. On tärkeää antaa arvoa kohtaamisille tässä hetkessä. Sivistyminen avautuu ennen kaikkea tekemisenä, jossa on sydän mukana.”

Ihmisiä pitää rohkaista tekemään

Kaupunkiaktivisti Jaakko Blomberg sanoo, että hän ymmärtää sivistyksen laaja-alaisesti: se merkitsee kykyä ottaa muut ihmiset huomioon, kykyä elää yhdessä ja kykyä luoda yhdessä jotain.

Blomberg näkee, että tunne osallistumisen mahdollisuuksista lähtee jo koulusta. Hän on pitänyt aktivismikurssia koulussa ja huomannut, että koululaisilla on paljon ideoita mutta ei oikein keinoja viedä niitä eteenpäin. Olisi tärkeää viestittää lapsille ja nuorille, millaisia mahdollisuuksia heillä on toimia yhteiskunnassa.

Blomberg sanoo, että ihmisille tulee luoda osallistumisen mahdollisuuksia esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa ja oman lähiympäristön asioissa.

”Esimerkiksi oikeistopopulismin nousu johtuu siitä, että ihmiset tuntevat, että he ovat menettäneet paikkansa ja maailma menee ohi. Yhdessä tekemällä ihmiset ehkä pääsevät paremmin osaksi yhteiskuntaa.”

Blomberg sanoo, että monille esteenä on oma ennakko-oletus, etteivät he osaa tai voi lähteä toteuttamaan ideoitaan. Blomberg haluaa työpajoissaan rohkaista kuulijoita näkemään mahdollisuuksia lähiympäristössään: tiloissa ja ihmisissä. Paljon voi tehdä ilman rahaakin.

”Silmien avaaminen ja rohkaiseminen on yksi tärkeä syy, miksi teen näitä juttuja.”