sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sivistyskeskustelua käydään kaikkialla. Sivistys on läsnä siellä, missä pohditaan arvoja ja siellä, missä puhutaan koulutuksesta, kasvatuksesta, demokratian haasteista tai vaikkapa tulevaisuuden kaupungeista.
”Sivistyskeskustelu ei edes tarvitse sanaa sivistys. Puhumme epäsuorasti sivistyksestä aina kun puhumme, minne meidän pitäisi mennä ihmisinä tai yhteiskuntana”, totesi Kriittisen korkeakoulun johtokunnan puheenjohtaja Severi Hämäri, joka veti paneelikeskustelua Sitran Sivistys+-projektin viimeisessä aamukahvitilaisuudessa.
Kaksi ja puoli vuotta jatkunut Sivistys+ on edennyt loppumetreille. Projektiin on kuulunut lukuisia tilaisuuksia ja keskusteluja ja ymmärryksen etsimistä siitä, millaista sivistystä tässä ajassa tarvitaan. Sitra on ollut mukana eri hankkeissa, jotka vahvistavat uudenlaista sivistystyötä.
Aamukahveilla Sitran toimistolla 14. kesäkuuta pohdittiin, millaisia painotuksia sivistyskeskustelusta löytyy ja millaisia tulevaisuuksia niillä tavoitellaan.
Paneelikeskusteluun osallistuivat Vapaa Sivistystyö ry:n puheenjohtaja Björn Wallén, elinikäisen oppimisen asiantuntija Nina Hjelt Kansanvalistusseurasta, dosentti ja yliopistotutkija Raisa Foster Itä-Suomen yliopistosta ja globaalikasvatuksen asiantuntija Leena Honkasalo Plan International Suomesta.
Ihminen ymmärtää paikkansa maailmassa
Elämme monimutkaisessa maailmassa, jossa yhden ongelman ratkaisu johtaa yleensä toiseen ongelmaan. Teollistuminen ja globaali markkinatalous ovat luoneet vaurautta ja hyvinvointia mutta myös massiivisen ilmasto- ja ympäristökriisin.
Leena Honkasalo toi keskusteluun globaalin sivistyksen näkökulman. Se ottaa huomioon sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja eri ihmisryhmien osallisuuden.
”Sivistys tarkoittaa sitä, että ihminen ymmärtää oman paikkansa maailmassa. Hän ymmärtää, miten voi vaikuttaa ja millaisia vaikutuksia omilla teoilla on globaalisti.”
Globaali sivistysajattelu haluaa tuoda sivistyskeskusteluun myös globaalin etelän näkökulmia, kun historiallisesti sivistyskeskustelua ovat hallinneet eurooppalaiset ja usein miehet. Länsimaisen elämäntavan yksi keskeinen ongelma on se, että hyvinvointi ja talouskasvu perustuvat toisten riistoon.
”Joku kärsii siitä, että me voimme kuluttaa ja elää hyvää elämää. Globaalin sivistyksen tavoitteena on eriarvoisuuden vähentäminen ja se, että mahdollisimman monella on mahdollisuus hyvään elämään.”
Sivistys on arkista käytäntöä
Kansanvalistusseuran Nina Hjelt sanoi edustavansa kasvatuksellista ja yhteiskunnallista näkökulmaa: mitä sivistys tarkoittaa yhteiskunnallisena tehtävänä ja millaista kasvatusta ja oppimista tarvitaan parempaan elämään. Hjelt puhuu arkisivistyksestä.
”KVS-säätiössä näemme arkisivistyksen yhdessä oppimisena, jotta voimme paremmin pitää huolta toisistamme ja ympäristöstä. Arkisivistys sisältää arvojen ja ihanteiden pohtimisen lisäksi vahvasti käytännön ja toiminnan”, Hjelt sanoi.
Sivistystyö arkisena toimintana tulee esiin myös uudessa tiedekeskuksessa, jonka Kvs-säätiö avaa Helsingissä kesäkuussa 2022 Sivistyksen ja oppimisen tiedekeskus Soppi pureutuu suomalaisen sivistyksen historiaan, nykyisyyteen ja tulevaisuuteen.
Kasvatuksen ja oppimisen historia näyttää, että olemme aiemminkin selvinneet haasteista sivistykseen panostamalla.
Ekologiset arvot nostettava tärkeimmiksi
Ekologiset ja sosiaaliset ongelmat kertovat siitä, että emme ole aina toimineet kovin sivistyneesti. Jatkuvaan materiaaliseen kasvuun pyrkiminen uhkaa planeetan elämää.
Tutkija Raisa Fosterin näkökulmana on ekososiaalinen sivistys, jonka ajatuksena on se, että ihmisten elämä ja hyvinvointi eivät ole irrallaan muusta elämästä.
”Meidän täytyy asettaa ekologiset arvot kaikkein tärkeimmiksi, ja sosiaaliset arvot toiseksi tärkeimmiksi. Talous on vain väline toteuttaa kahta edellistä”, Foster sanoi.
Hän sanoi, että ihminen ei voi olla sivistynyt, jos ei kykene kestävään vuorovaikutukseen toisten ihmisten ja muun elämän kanssa.
Fosterin mukaan ekososiaalinen sivistys kehittyy, kun tunnistamme elämämme kestämättömiä piirteitä. Mutta ei ole syytä vain kritisoida sitä, mitä tehdään väärin.
”Meidän pitää tunnistaa myös elämämme kestäviä piirteitä. Meillä on paljon arkista perinnetietoa vaikkapa siitä, miten oma mummo toimi kestävästi ympäristön kanssa.”
Luonto ja kulttuuri sulautuvat yhteen
Vapaa Sivistystyö ry:n Björn Wallén on kehittänyt käsitteen syväsivistys ja hakenut siihen inspiraatiota syväekologisuusliikkeestä. Syväsivistys on visio sivistystyön haasteista ja mahdollisuuksista planetaaristen kriisien aikakaudella.
Tärkeä väline parempaan elämään on dialogi, jossa haetaan yhteistä ymmärrystä ja pyritään asennekuilujen yli. Wallén on kehittänyt katsomusdialogi-menetelmän, jonka avulla voi edistää ihmisten välistä ymmärrystä. Wallénin mukaan vuorovaikutus ei kuitenkaan ole vain ihmisten keskinäistä, vaan luonto ja kulttuuri sulautuvat yhteen.
”Ihminen on orgaaninen osa luontoa ja kasvaa luonnossa autenttiseksi itsekseen. Meidän pitää tunnistaa myös ihmisyyden varjopuolet itsessämme ja hyväksyä keskeneräisyytemme.”
Wallénin ajatus on se, että ihmiset sivistyvät myös monilajisessa vuorovaikutuksessa. Wallén näkee esimerkiksi lintubongailun empatiaharjoituksena.
”Kun katsoo kiikareilla lintuja, oppii linnun erilaisista ominaisuuksista ja käyttäytymisestä luonnossa ja miten se sulautuu osaksi luontoa.”
Kilpailusta ja individualismista yhteisöllisyyteen
Paneelikeskustelijat pohtivat, millaista sivistystä koulutus ja kasvatus tuottavat. Pelkkä tieteellinen tieto tai kirjaviisaus eivät riitä sivistykseen, vaan se on myös yhdessä tekemistä, toimintaa, luovuutta ja taidetta.
Keskustelijat näkivät ongelmaksi sen, että kouluopetus korostaa yhä individualismia, suorituskeskeisyyttä ja kilpailua.
”Oppilaita kasvatetaan edelleen olemassa olevaan järjestelmään ja palvelemaan taloutta. Opetussuunnitelmien perusteisiin on kuitenkin kirjattu tavoitteeksi ekososiaalinen sivistys. Inkluusioon on pyritty jo useiden vuosikymmenten ajan, mutta kouluissa ei valitettavasti ole tarvittavaa tukea, jotta kaikki saisivat opiskella yhdessä”, Hjelt sanoi.
Honkasalo huomautti, että koulussa tarvitaan resursseja. Ryhmäkoot ovat liian suuria, jotta erityistä tukea tarvitsevat saisivat riittävästi tukea. Opiskeluympäristö ei aina ole turvallinen. Kouluyhteisön normeista poikkeavat yksilöt joutuvat usein kiusatuksi.
”Yksilösuoritusten sijaan pitäisi arvottaa sitä, miten toimin rakentavasti yhteisön jäsenenä ja luon turvallista ja hyvää ilmapiiriä”, Honkasalo sanoi.
Millainen olisi sivistysvaltio?
Keskustelijat pohtivat myös, mitä tarkoittaa sivistysvaltio. Wallén huomautti, että se ei voi enää tarkoittaa snellmanilaista kansallisvaltioon kytkeytymistä. Ei ”yksi kieli, yksi mieli”, vaan monta kieltä ja monta mieltä.
”60- ja 70-luvuilla vapaa sivistystyö ja sen rahoitus olivat hyvin valtiojohtoista. Siinä on vaara, että sivistys kesytetään. Sivistys on luonteeltaan villiä.”
Nina Hjeltin mukaan sivistysvaltiossa keskustelu on avointa ja aktiivista ja johtaa toimintaan. Leena Honkasalo totesi, että sivistysvaltio kantaa vastuunsa koko maailmassa. Kansallisilla päätöksillä on vaikutuksia rajojen sisällä ja ulkopuolella.
”Sivistysvaltio pitää kaikista huolta. Suomessa on paljon ihmisiä, joilla eivät riitä voimavarat miettiä sivistystä, kun selviytyminen jokapäiväisistä haasteista kuormittaa.”
Foster totesi, että meidän ajassamme korostuvat usein dystopiat. Tärkeää on kuitenkin toivo. Jotta voimme rakentaa parempaa maailmaa, pitää pystyä kuvittelemaan se.
Eri sivistyskäsitykset: puhummeko samasta asiasta?
Vaikka keskustelijoilla on eri painotuksia, he eivät näe sivistyskäsitysten välillä ristiriitoja. Ne ovat enemmänkin eri tulokulmia, eivätkä sulje toisiaan pois.
Keskustelutilaisuudessa tuli esiin ajatus, joka on ollut kantava ajatus koko Sivistys+-projektissa. Sivistys kehittyy vuorovaikutuksessa ja toiminnassa. Sivistys ei ole mitään pysyvää, valmista tai lukittua. Sivistys elää ajassa. Eläköön edelleen!
Ajatus sivistyksestä yhteiskunnallisen transformaation edellytyksenä on vain vahvistunut projektin aikana. Sivistys on ylisukupolvista vastuuta. Se on muutosvoima, joka vie meitä kohti toivottuja, parempia tulevaisuuksia.
