Hanna Haveri: Luontokato uhkaa myös ihmisten terveyttä

Ujosti ikkunasta sisään kurkisteleva hömötiainen oli lapsena tuttu vieras kotipihassa. Harjurinteen tuuheiden kuusien suojissa tiaiset kaivelivat pesäkolojaan lahopökkelöihin. Liukasliikkeiset hietahämähäkit vilahtelivat nuokkuvien kissankäpälien suojassa. Nyt lähimetsät ovat kapeita laikkuja pientalorykelmien puristuksissa. Hömötiainen kyllästyi työkoneiden jyrähtelyyn, siirtomaan kylvämä lupiinikko tukahdutti kissankäpälän ja hämähäkki teki tilaa uusille saalistajille.

Maapallo on miljardien vuosien kuluessa kokenut viisi sukupuuttoaaltoa, joissa lajikato eteni hitaasti kymmenien tuhansien vuosien aikana. Ihminen on käynnistänyt kuudennen ja kiivaimman massasukupuuton: Ympäristöjärjestö WWF:n Living Planet -raportin mukaan alle 50 vuodessa selkärankaisten villieläinten populaatioiden koot ovat kutistuneet keskimäärin liki 70 prosenttia. Kotimaisista lajeista joka yhdeksäs on sukupuuton partaalla. Yli kolmannes näistä elää metsissä.

Luontokadon seurauksia ei ole helppo havaita hyvinvointivaltiossa. Ruokaa on aina saatavilla ja pihanurmikosta tunkeutuvat samat kiusalliset rikkakasvit. On kuitenkin niin, että luontokadon edetessä jokaisen terveys vaarantuu myös Suomessa. Taistelu elintilasta kaventaa lajikirjoa. Siksi taudinaiheuttajat tarvitsevat uuden kohteen, joka on aiempaa useammin ihminen.

Luontoalueiden supistuminen lisää luonnoneläinten ja ihmisen välisiä kohtaamisia. Jo kaksi kolmesta ihmisten sairastamista infektiotaudeista on muista eläimistä ihmisiin siirtyviä tauteja. Maailman pysäyttänyt COVID-19 on dramaattinen esimerkki eläimestä – todennäköisesti lepakosta – ihmiseen siirtyneestä virustaudista.

Luontokadon vastainen taistelu on työtä myös turvatumman ihmisterveyden puolesta.

Suurimmat luontokatoa aiheuttavat tekijät ovat rakentaminen, metsätalous ja ruoantuotanto. Maapallon viljelymaasta suurin osa käytetään eläinperäisen ruoantuotannon tarpeisiin. Tärkeimpiä luontokatoa hidastavia toimia on kasvivaltaisempi ruokavalio, joka vähentää samalla elintapoihin liittyvää sairastavuutta. Sekä ilmastonmuutos että luontokato haastavat turvatun ruoantuotannon.

Taloustieteilijä Sir Partha Dasguptan mukaan luonnolta puuttuva taloudellinen arvo ei kannusta luontokatoa jarruttaviin toimiin. Ruoantuotannossa luonnon ihmiselle tuottamat hyödyt eli ekosysteemipalvelut ovat kenties parhaimmin arvotettuja. Viljelykasveistamme 70 prosenttia on riippuvaisia pölyttäjähyönteisistä, joiden vähentyminen heikentää YK:n alaisen, kansainvälisen luontopaneelin IPBESin mukaan ruoan saatavuutta ja aiheuttaa globaalisti liki yhdeksän kertaa Suomen valtion budjettia vastaavat menetykset. Vaikka terveellinen ravitsemus on ihmisen elinehto, ekosysteemipalveluiden turvaaminen on jäänyt päätöksenteossa jalkoihin.

Liki neljä viidesosaa suomalaisista elää kaupunkimaisessa ympäristössä, ja asuinrakentamisen keskittäminen kaupunkialueille on tutkimusnäytönkin mukaan sekä luonnon että terveyden kannalta perusteltua. YK nosti vuonna 2022 puhtaan, terveellisen ja kestävän ympäristön ihmisoikeudeksi. Kaupunkimetsä suojaa ilmansaasteilta ja tasaa vaihtuvien sääolojen vaikutuksia. Viheralueet lisäävät liikkumista ja koettua terveyttä.

Luonnon laadulla on vaikutusta. Hoidettua luontoa on pidetty sopivana ympäristönä haavoittuville ihmisryhmille, kuten liikuntarajoitteisille ja vanhuksille. Monimuotoinen metsä tuo mahdollisesti suurempia hyötyjä ihmisen hyvinvoinnille tehokkaasti käsiteltyyn verrattuna. Tiivistyvän kaupunkirakentamisen paineessa on tärkeätä säästää ihmisen lähellä myös yhtenäisiä käsittelemättömiä luontoalueita.

Yhdenkin lajin sukupuutto saattaa käynnistää kokonaisen ekosysteemikorttitalon luhistumisen.

Ihmisessä elää yli tuhat erilaista bakteerilajia. Terveessä ekosysteemissä monikirjoisten mikrobien välillä on tasapaino. Ympäristön mikrobikontaktit muokkaavat elimistömme vasteita ulkoisille tekijöille. Yksipuolinen elinympäristö voi johtaa allergioihin, astmaan ja autoimmuunisairauksiin, joissa elimistö puolustautuu itseltään.

Rakennetun ympäristön viherelementit keinotekoisten materiaalien sijaan muuttavat ihmisen mikrobistoa ja saattavat siten lisätä vastustuskykyä. Monimuotoisuuden kannalta merkityksellisintä on kuitenkin alkuperäinen luonto.

Sekä lähimetsien että ihmisestä etäällä olevien luontoalueiden suojeluun on tutkitusti perusteet. Hömötiainen on yksi tuhansista ihmisen toiminnan uhreista. Pinnallisella ajattelulla sen katoaminen lintulajistosta olisi merkityksetön. Todellisuudessa on kuitenkin niin, että yhdenkin lajin sukupuutto saattaa käynnistää kokonaisen ekosysteemikorttitalon luhistumisen.

Ihminen osallistuu tahtomattaan venäläiseen rulettiin taudinaiheuttajien etsiessä parempia metsästysmaita. Luontokadon vastainen taistelu on työtä myös turvatumman ihmisterveyden puolesta.

Hanna Haveri on neurologian erikoislääkäri ja maailman ensimmäinen planetaarisen terveyden lääkäri. Hän on havainnoinut luontoa aktiivisesti lapsesta asti ja nähnyt konkreettisesti ihmisen aiheuttamat muutokset luonnon monimuotoisuuteen muun muassa mehiläishoidon kautta. Hänen tutkimuksellinen kiinnostuksensa on erityisesti luontokadon osuudessa sairauksien synnyssä.

Kirjoitus on osa Sitran Luonto turvaa taloutemme -muistiota, joka avaa luonnon ja luontopääoman merkitystä taloudelle ja yhteiskunnalle.