Huivi, joka näyttää suuntaa kiertotalouden tulevaisuuteen

Kiertotalouden tulevaisuudennäkymät ovat asettuneet nyt heinäkuun lopussa hetkeksi keskelle hämäläistä metsää. Pikkulampien ja -järvien täplittämään maisemaan Hämeenlinnan Evolle on levittäytynyt yli 17000 partiolaista, joista kukin kantaa päällään pilkahdusta kiertotaloudesta.

Käväistään kuitenkin ensin kesäkuisessa Tallinnassa: Alkukesän aurinko porottaa ikkunasta, takapihan lehmuksen takaa pilkottavat Kaarlen kirkon tornit ja kansalliskirjaston jykevä kalkkikivinen hahmo. Ollaan lähellä Tõnismägeä, paikkaa joka jäi Viron historian kirjoihin Pronssisotilas-muistomerkkiin liittyvistä mellakoista 2007. Nyt ei kuitenkaan olla kirjoittamassa Viron historiaan uutta lukua, mutta alkukesän auringossa ompelukone tikkaa kankaaseen päärmettä ja siinä ohella kiertotalouden historiankirjaan uutta lukua partiolaisten ja suomalaisen tekstiilikierrätyksen kohtaamisesta.

Anneli Kaldarun ompelimossa ovat viittä vajaa valmiita huivit, jotka tarjoavat näkymän siitä, millaisia tulevaisuuden tekstiilit olevat. Partiolaiset ovat kurottaneet tulevaan ja hankkineet yhteistyössä Sitran kanssa Evon leirille huivit kiertotalouden hengessä. Eikä nyt ole kyse muutamasta matkamuistosta Suomenlahden takaa, koska hämäläiseen metsään on kokoontunut Forssan verran väkeä. Roihu-jamboree on kerännyt yli 17000 partiolaista ympäri maailmaa jättileirille, Suomen tämän vuoden suurimpaan nuorisotapahtumaan.

Huivi saa kohtaamaan

Jokaisella leiriläisellä on kaulassansa perinteiseen tapaan leirihuivi, mutta Roihun huivi selättää läntisen maailman tuhlauksen vitsausta – se on valmistettu ylijäämäkankaista ja vähentää siten hukkaa sekä jätettä. Huivin valmistusprosessi on tehnyt sen, mitä kiertotaloudessa usein tapahtuu: saattanut eri toimijoita yhteen. Ilman tietoa siitä, että toisella on ylijäämää ja että toinen puolestaan tarvitsisi sitä, ei materiaalien järkevämpi käyttö olisi mahdollista.

Huivi on katsahdus kiertotalouteen: siinä materiaalit ja arvo pysyvät kierrossa mahdollisimman pitkään. Tuotteille luodaan lisäarvoa palveluilla ja älykkyydellä. Hukkaa ja jätettä syntyy mahdollisimman vähän. Arvon suurin lisäys voi syntyä muun muassa tuotteiden huollosta, uudelleenkäytöstä ja uudelleenvalmistuksesta. Kiertotalous vastaa aikamme suurimpaan haasteeseen: miten löydämme toimintamalleja, joissa talouden ja hyvinvoinnin kasvu eivät enää perustu luonnonvarojen liikakäyttöön.

Roihun kiertotaloushuivien valmistuksesta on vastannut suomalainen tekstiilialan yritys Touchpoint. Yritys on hyödyntänyt materiaalien etsinnässä muun muassa Kierrätysverkko Oy:n materiaalipankkia. Tällä vuosikymmenellä syntynyt Kierrätysverkko on osaltaan kiertotalouden ilmentymä: digitalisaation myötä se saa verkkokaupassaan kohtaamaan ylijäämämateriaalien tarjoajat ja tarvitsijat.

Roihu-huiveja varten tarvitut kankaat ovat olleet tarjolla muun muassa Hollannissa ja Suomessa. Esimerkiksi jamboreen VIP-vieraille lainattavat huivit on tehty Finavian lahjoittamasta entisen työvaatemalliston ylijäämäkankaasta. Eriväriset kankaat ovat kohdanneet Virossa, jossa ne ovat saaneet huivin muodon, painatuksen ja viimeistelyn. Jokainen väri ilmentää Roihun osaleirejä, joita on kaikkiaan seitsemän. Tõnismäen kupeesta huivit ovat lähtevät kertomaan tekstiilien kiertotalouden ensimmäisistä askelista. Erilaisten toimijoiden avulla on saatu aikaan – kenties – maailman ekologisimmat partiohuivit.

”Nämä huivit myös kuvastavat partiolaisten asennetta: Koskaan aiemmin ei ole tehty näin, mutta kokeillaan”, sanoo Iina Leppäaho Roihun pr-tiimistä.

Digitalisaatio roikkuu päärmeestä

Aiemmin ei huivista myöskään ole löytynyt tarinaa QR-koodin välityksellä. Digitalisaatio, joka usein mahdollistaa kiertotalouden uudenlaisen liiketoiminnan, on valjastettu myös kertomaan huivin tarinaa: kuka tahansa jamboreen partiolaisista voi skannata huivin päärmeestä löytyvän QR-koodin ja lukea huivin kiertotaloustarinan partiolaisten verkkosivuilta. Pääsyn verkkosivuille mahdollistaa leirille rakennettu laaja langaton tietoverkko.

Tarina kertoo, että tekemällä huivit ylijäämäkankaista on säästetty miltei kymmenen miljoonaa litraa vettä verrattuna huivien tekemiseen neitseellisestä puuvillasta. Määrä vastaa Forssan kokoisen kaupungin asukkaiden kolmen päivän veden kulutusta. Uudelleenkäytöllä vähennetään erittäin tehokkaasti tekstiilien aiheuttamia ilmastopäästöjä.

Mitä huivi muuttaa?

Sitran kiertotalous-avainalueen työ on keväästä 2015 asti tuonut esiin kiertotalouden mahdollisuuksia ja toimintatapoja suomalaisille. Olemme esitelleet ja kehitelleet erilaisia liiketoimintamalleja yhteistyössä suomalaisten toimijoiden kanssa – parhaillaan yhteistyön alla on syyskuussa valmistuva kiertotalouden kansallinen toimintaohjelma.

Tekstiili- ja muotialan kanssa on haettu suomalaisille alan yrityksille ideoita, mihin kiertotalouden liiketoiminta voisi perustua. Roihu-huivit valmistuttaneen Touchpointin toimitusjohtaja Outi Luukko toteaa, että pikavoittoja ei ole luvassa, vaan on oltava kärsivällinen. ”Näin kiertotalouden alkumetreillä haaste on se, että uudenlaiset prosessit vievät vielä tavanomaista enemmän aikaa, ja siten kustannukset nousevat väkisinkin vanhoja käytäntöjä suuremmiksi.”

Toisaalta hän muistuttaa, että kun tuotanto- ja logistiikkaprosessi suunnitellaan entistä paremmin, voidaan parantaa ympäristövaikutuksia. ”Tuotannon pitäminen lähellä asiakkaita osaltaan vähentää ylijäämän syntymistä. Lisätilauksia voidaan tehdä joustavasti, jolloin ei jouduta täyttämään asiakkaiden materiaalivarastoja mahdollisesti turhalla tavaralla.”

Luukkoa jää mietityttämään, mitä kiertotaloushuivikokeilu muuttaa oman yrityksen toiminnassa. Mitä tekstiilialan tuotteita myyvä yritys tekisi siirtyessään kiertotalouteen? Esimerkiksi valaisinfirma siirtyy myymään lamppujen sijaan valaisua, jolloin syntyy kannustin suunnitella ja valmistaa pitkäikäisempiä valaisimia.

”Haluamme olla mukana kehittämässä uusia prosesseja ja toimintatapoja kiertotalouden edistämiseksi. Kiertotalous on jo designin ja käytettävyyden rinnalla osana työvaatemallistojemme suunnitteluprosessia, ja haemme alati uusia toteutustapoja”, Luukko tähyilee eteenpäin matkalla Tõnismäeltä kohti Tallinnan satamaa, Suomea ja Evoa. Perässä seuraavat miltei 18000 huivia.

”Mutta millaisen elämän huivit saavat partioleirin jälkeen? Haluavatko kaikki leirihuivin muistoksi vai voisiko niistä esimerkiksi tehdä pakolaisille torkkupeittoja?”

Ehkä tulevaisuuden idea löytyy leirinuotion ääreltä.