Huoli kasvaa: Kuka uudistaisi demokratiaa?

Tällä viikolla julkistettiin jälleen yksi karu arvio globaalista demokratiakehityksestä. Tuore raportti tarjoaa pohtimisen aihetta ja to do -listaa myös suomalaisille kansanvallan uudistajille.

Maanantaina julkistetun The Global State of Democracy: Building Resilience in a Pandemic Era -raportin mukaan koronapandemia on syventänyt demokraattisten ja ei-demokraattisten järjestelmien välistä kuilua. Samaan aikaan myös monissa vakiintuneissa demokratioissa on omaksuttu parin viime vuoden aikana autoritaarisia toimintatapoja.

Raportin on laatinut Tukholmassa päämajaansa pitävä kansainvälinen demokratiainstituutti Idea.

Idean viesti on samansuuntainen kuin lukuisten muidenkin viime vuosina julkistettujen demokratiaraporttien: demokratian elintila maailmassa jatkanut viime vuosina kapenemistaan. Tuoreen raportin mukaan maita, jotka luisuvat kohti autoritarismia, on jo viidettä vuotta peräkkäin enemmän kuin maita, joissa demokratia kehittyy.

Raportti tarjoaa siis kosolti syytä huoleen. Synkkyyden lisäksi mukana on kuitenkin myös eväitä demokratian tulevaisuuden pohtimiseen – ja rakentamiseen.  

Rohkeutta uudistustyöhön tarvitaan nyt, sillä vastedes haasteet ovat vaikeampia

Pandemia on tehnyt näkyväksi paitsi demokraattisten järjestelmien heikkouksia myös niiden vahvuuksia. Idean raportissa todetaan, että koronarajoituksista huolimatta eri puolilla maailmaa on edelleen nähty myös vahvaa kansalaisliikehdintää esimerkiksi mielenosoitusten muodossa muun muassa ilmastonmuutoksen hillinnän ja yhdenvertaisuuden puolesta.

Vaikeissa olosuhteissa on myös järjestetty onnistuneesti lukuisia vaaleja eri puolilla maailmaa. Monet demokraattiset instituutiot ovat onnistuneet päivittämään toimintatapojaan lennosta pandemian aikana. (Samaa sanoi jo aiemmin omassa katsauksessaan OECD.)

Nämä valopilkut eivät kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että niin sanotusti isossa kuvassa eli globaalisti demokratia on ajautunut entistäkin vahvemmin puolustuskannalle.

Kehityksen kääntämiseksi Idea-instituutti peräänkuuluttaa globaalia liikettä demokratian uudistamiseksi. Tämän uudistustyön kulmakiviksi raportissa määritellään, vapaasti suomentaen, 1) luottamus (deliver), 2) uudistaminen (rebuild) ja 3) ennaltaehkäisy (prevent).

Analyysi vastaa myös Sitran uuden Demokratia ja osallisuus -teeman lähestymistapaa demokratian uudistamiseen ja puolustamiseen, kuten artikkelin alle kootusta tietolaatikosta käy ilmi.

Kuten IDEAn pääsihteeri Kevin Casas-Zamora sanoi puheenvuorossaan raportin julkaisutilaisuudessa maanantaina: juuri nyt tarvitaan rohkeutta demokratian uudistamiseen, sillä edessä olevat haasteet, kuten ilmastonmuutos, eivät tee työstä vastedes yhtään helpompaa.

Julistusten sijaan demokratian konkreettiset hyödyt tulee tehdä näkyviksi

Suomi määritellään raportissa vakaiden ja hyvin toimivien demokratioiden joukkoon. Raportissa kuvatut demokratian globaalit haasteet ovat tiiviiden keskinäisriippuvuuksien maailmassa kuitenkin yhteisiä.

Siinä missä IDEA peräänkuuluttaa raportissaan kansainväistä demokratian uudistusliikettä, samaan tähtää myös Yhdysvaltain presidentti Joe Biden, joka järjestää joulukuussa maailman mittakaavassa merkittävän tai ainakin näkyvän ponnistuksen demokratian puolustajien yhteen kokoamiseksi.

Joulukuussa järjestettävään huipputason The summit for democracy -tapahtumaan on kutsuttu päättäjiä, kansalaisyhteiskunnan toimijoita, tutkijoita, virkamiehiä, aktivisteja ja yrityksiä. Tavoitteena on – ei enempää eikä vähempää – kuin ”torjua demokratian suurimpia uhkia yhdessä”.

Demokratian puolustaminen, varsinkin globaalilla tasolla, on vaikeasti hahmotettava urakka, sillä siihen kytkeytyy lukuisia keskenään limittyviä geopoliittisia ja taloudellisia intressejä ja jänniteitä.

Tästä syystä Bidenin demokratiakokoukseen kohdistuu odotusten rinnalla myös kritiikkiä jo ennen kuin koko kokousta on edes pidetty.

Esimerkiksi Brookings-instituutin senior fellow Thomas Pepinsky kirjoitti vastikään, että kokouksessa tulisi geopoliittisten tavoitteiden ja rintamalinjojen luomisen sijaan keskittyä siihen, millaisia kiistämättömiä hyötyjä demokraattinen järjestelmä tuottaa ihmisille muihin järjestelmiin verrattuna.

Hänen mukaansa demokratian valtti suhteessa muihin järjestelmiin on yksinkertaisesti se, että se on ainoa järjestelmä, jossa ihmisten ja erilaisten väestöryhmien perusoikeuksien puolustaminen ja myös tyytymättömyyden ilmaisemisen oikeus on institutionaalisesti turvattu.

(Lisäksi on myös viitteitä siitä, että demokratiat ovat autoritaarisia maita tehokkaampia esimerkiksi ilmastonmuutosta hillitsevissä toimissa.)

Ihmiset ratkaisevat demokratian tulevaisuuden – jos siihen annetaan mahdollisuus

Pepinskyn kanssa on helppo olla samaa mieltä laajemminkin demokratian tulevaisuutta arvioitaessa. Demokratia tuskin pelastuu korkean tason julistuksilla tai kylmän sodan perinnöltä kalskahtavien dikotomioiden rakentamisella demokraattisten ja ei-demokraattisten maiden välille.

Sen sijaan demokratian ja demokratiakehityksen kääntämisen toivo on siinä, että ihmiset kokevat sen itselleen niin arvokkaaksi, että haluavat ja kykenevät puolustamaan sitä sekä innostuvat osaltaan tekemään demokratiasta parempaa.

Yksi keino tähän on uudenlaisten vaikuttamisen tapojen kehittäminen sekä sen varmistaminen, että päätöksentekojärjestelmämme pysyy nopeasti muuttuvan maailman muutoksessa mukana.

Lisäksi tarvitsemme lisää ymmärrystä nykyisestä mediaympäristöstä, eli siitä, miten algoritmit ja uudet vaikuttamisen tavat toimivat, sekä siitä, millaista dataa meistä kerätään ja miten ja mihin sitä käytetään. Tämä on tärkeää mm. siksi, että meillä kaikilla tulisi olla tiedolliset ja taidolliset edellytykset osallistua julkiseen keskusteluun, ottaa kantaa ja vaikuttaa tärkeiksi kokemiimme asioihin ilman pelkoa häirinnästä.