sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Artikkelin kirjoittajat osallistuivat Sitran Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutukseen (kurssi 22) syksyllä 2024.
Syyskuun helteinen sää vastaanotti maamme eri aloilta valitut huippuosaajat Sitran koulutukseen Haikon kartanon kansallisromanttiseen maisemaan. Sen ihailuun ei jäänyt aikaa. Porukka jaettiin puolueisiin ja suljettiin ilmastointiongelmaisiin kokoustiloihin ratkaisemaan Suomen ja osittain maailmankin kohtaloa.
Tavoitteena oli voittaa vaalit puolueohjelmalla, joka takaisi ekologisesti kestävää kasvua, parantaisi hyvinvointia etenkin lasten ja nuorten osalta sekä lisäisi maamme houkuttavuutta kansainvälisten osaajien silmissä. Kaiken ytimessä oli aito ihminen, tänä vuonna syntynyt Kerttu, jonka pitäisi päästä juhlimaan täysi-ikäisyyttään onnellisessa Suomessa vuonna 2042.
Yhtälö vaikutti aluksi helpolta. Puolueet kehittivät aidosti kannatettavia ja tulevaisuuteen idearikkaasti kurkottavia ohjelmia upeine visualisointeineen. Jokainen kurssin osallistuja toi omasta kuplastaan ideoita, jotka yhteistyöllä rutistettiin mahdollisimman kannatettaviksi paketeiksi. Jännittävissä vaaleissa pääministeripuolueeksi äänestettiin Liina-Kaisa Tynkkysen johtama Turkoosi tulevaisuus sloganilla ”Kylvämme tulevaisuutta”. Koska oppositiota ei tämä harjoitus tuntenut, pääsivät kaikki puolueet mukaan hallitukseen ja ministerit valittiin vetämään uudistuspöytiä.
Hyvää elämää (mutta ei kaikille)
Vaikka osallistujien taustat olivat hyvinkin erilaisia, oli kaikilla päämäärä yhteiseen hyvään. Sitä koeteltiin toden teolla lokakuussa säiden viilennettyä, kun valtiovarainministeriön oikea virkamies saapui harjoitukseen mukaan ja auttoi kurssin hallitusta sorvaamaan julkisen talouden suunnitelmaa. Edessä oli miljardien suuruiset sopeutustarpeet. Säästökeinoja pohtiessa ei erimielisyyksiltä vältytty. Kansalle tehdyt gallupit vaativat leikkauksia. Silti hallitus päätyi veronkorotusten tielle.
Kompromissien jälkeen pääministeri Tynkkynen kiitti eri alojen työryhmiä hyvästä yhteistyöstä: ”Jokainen joutui joustamaan, mutta pääsimme tulokseen.” Suomen taloushistorian nopeimmat neuvottelut vaativat ymmärrettävästi suoraviivaisuutta.
Uudistukset tulevat tekemään kipeää.
Viimeisenä koulutuspäivänä hallituksen tiedotustilaisuuden henki oli selvä. Ministerit esittelivät auliisti keinoja lasten ja nuorten parempaan tulevaisuuteen kouluverkoston rakennuksia hyödyntämällä, kestävän ja kansainvälisesti houkuttelevan kasvun hakemiseen Suomen laajat maakunnat huomioiden ja raikkaisiin talouskasvuratkaisuihin. Suuntana oli Hyvän elämän Suomi, jossa BKT:n talouslukujen rinnalle tuodaan sosiaaliset ja ekologiset mittarit.
Kurssilaisista valitut median edustajat puolestaan kiinnittivät huomionsa asioihin, joita yritettiin peitellä. Etenkin hallituksen liha- ja maitovero herätti useita kriittisiä kysymyksiä. Tiukka budjetti toi verta kentälle. Tilaisuuden jälkeisistä lehtiotsikoista 90 prosenttia oli negatiivisia – aivan kuten oikeassakin elämässä fiksuista uudistusesityksistä huolimatta. ”Uudistukset tulevat tekemään kipeää tietyille ihmisille”, pääministeri Tynkkynen myönsi.
Oliko aito kestävyys lähelläkään?
Koulutuksen parhaiksi puoliksi nostettiin ihmisten väliset kohtaamiset. Kurssin asiat ja osallistujien omat havainnot sulautuivat kiinnostaviksi keskusteluiksi opintopäivien aamu- ja iltaringeissä. Kylmä talousrealismi puhututti. Elokapinataustainen Topi-Matti Heikkola nosti esiin, onko koulutuksessa laadittu hallitusohjelma ja taloussuunnitelma aidosti kestävä. Suomalaisten ylikulutus on edelleen nelinkertainen luonnon resursseihin nähden. Voiko vauras maa tavoitella kasvua ikuisesti?
Myös laskutavat kasvulle saivat kritiikkiä. Investointipuheissa sijoitetaan euro kirjastoihin ja saadaan kolme takaisin, mutta onko se realismia kaikkien kannalta. Puoluepolitiikan etäisyys tavallisesta kansalaisesta mietitytti. Miten ihmisiä saisi laajemmin mukaan yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja päätöksentekoon, kun moni siellä syntyvä asia ahdistaa joka tapauksessa? Onko meillä aidosti varaa ylläpitää nykyisenkaltaista hyvinvointiyhteiskuntaa?
Lopuksi palasimme Kerttuun. Olimmeko tehneet tarpeeksi hänelle? Niin suuren asian äärellä yksittäinen päättäjä tunsikin itsensä nopeasti pieneksi.
Kurssilla läpikäyty tunneskaala ja fyysinen kokemus saivat arvostamaan päättäjiä ja ymmärtämään paremmin, miksi politiikassa maailmaa on niin hankalaa muuttaa yhdessä tai useammassakaan hallituskaudessa – etenkin kun valtiovarainministeriön edustaja istuu olkapäällä. Toisaalta samaa kaivattiin arkielämän kauppareissuille muistuttamaan mihin on varaa ja mihin ei.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Sitran Kestävän talouspolitiikan johtamiskoulutus yhdistää arjen hyvinvoinnin, talouden realiteetit ja maapallon reunaehdot pitkäjänteiseen päätöksentekoon, kehittämiseen sekä monimutkaisen maailman vaatimaan uuteen johtajuuteen. Kursseilla opitaan, miten talouspolitiikkaa Suomessa johdetaan ja miten kestävää kehitystä edistetään talouspolitiikan keinoin.
