sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Luonnon monimuotoisuuden heikkeneminen ja tapamme tuottaa ruokaa ovat tiiviissä yhteydessä toisiinsa. On arvioitu, että jopa 80 prosenttia luonnon monimuotoisuuden häviämisestä kytkeytyy ruokajärjestelmiin eli siihen, miten ruoka tuotetaan ja kulutetaan. Maapallon väkiluvun kasvu aiheuttaa merkittävän lisähaasteen ruoantuotannolle. Samalla se vaatii meitä kehittämään entistä kestävämpiä ruokajärjestelmiä.
Vuonna 2021 YK:n huippukokouksessa (UN Food Systems Summit) todettiin, että ruokajärjestelmien uudistamisella on kiire. Eri valtiot, myös Suomi ja muut Pohjoismaat, valmistelivat toimintapolut omien ruokajärjestelmiensä kehittämiseksi.
YK:n kestävän kehityksen tavoitteet eli Agenda 2030 osoittaa, että jos haluamme poistaa maailmasta äärimmäisen köyhyyden ja turvata hyvinvoinnin ympäristölle kestävällä tavalla, kaikilla Agenda 2030 -tavoitteilla – erikseen ja yhdessä – on merkitystä kokonaisuuden kannalta. Luonnonvarojen osalta on kyse ruoan, veden, metsän ja energian monista kytköksistä. Esimerkiksi jos metsää kaadetaan, jotta maata saadaan ruoantuotantoon, se vaikuttaa myös vedenkiertoon.
Ruokaturva ja luonnon monimuotoisuuskin ovat toisistaan riippuvaisia. Jos luontokatoa ei kyetä hillitsemään, ei myöskään ruokaturvaa pystytä saavuttamaan. Köyhyys ja puute määrällisesti ja laadullisesti riittävästä ruoasta vaikuttavat ympäröivän luonnon ja luonnonvarojen käyttöön ja hoitoon, lähtien mahdollisuuksista torjua maan eroosiota.
Jos luontokatoa ei kyetä hillitsemään, ei myöskään ruokaturvaa pystytä saavuttamaan.
Kaikki uhat luonnon monimuotoisuuden heikentämiseksi eivät johdu ihmisestä, ainakaan suoraan. Suomen aloitteesta vuoden 2020 YK:n Kansainvälinen kasvinterveysvuosi (IYPH2020) korosti kasvinterveyden merkitystä luonnon monimuotoisuudelle. Samalla kun arviolta jopa 40 prosenttia maailman maataloussadosta tuhoutuu tuholaisten ja kasvitautien vuoksi vuosittain, on niiden uhka luonnonvaraisille kasveille ilmeinen. Hyvällä kasvinterveydellä edistämme ruokaturvaa ja ympäristönsuojelun tavoitteita.
Pölyttäjistä huolehtiminen on selkeimpiä esimerkkejä ruokatuotannon yhteydestä luonnon monimuotoisuuteen. Vuoden 2022 PÖLYHYÖTY-raportin mukaan pölyttäjät tuottavat Suomen maataloudelle vuosittain noin 50 miljoonaa euroa taloudellista lisäarvoa.
Pölyttäjien turvallisesta elinympäristöstä huolehtiminen on siten myös taloudellisesti kannattavaa. Pölytyspalveluiden heikentyminen voi aiheuttaa maataloudelle globaalisti lähes 600 miljardin dollarin vuotuiset menetykset.
Suomalaisessa maataloudessa merkittävä luonnon monimuotoisuutta edistänyt toimintatapa on ollut eläinten laidunnus. Karjataloudella on ollut suuri merkitys maatalousympäristömme ja suomalaisen maaseudun monimuotoisuudelle. Rakennemuutos on muokannut laidunnuskäytäntöjä. Vielä sata vuotta sitten karja laidunsi kesät metsissä. Muistanpa itsekin 1960-luvun lapsena hakeneeni lehmiä metsästä lypsylle. Perinnebiotoopit ovat perinteisen karjatalouden muovaamia runsaslajisia elinympäristöjä, joilla laidunnus ja niitto ovat ylläpitäneet omaleimaista, monimuotoista lajistoa. 1800-luvun lopun tilanteeseen verrattuna on jäljellä enää alle prosentti entisaikojen perinnebiotoopeista. On äärimmäisen tärkeää lisätä maatilojen mahdollisuuksia luonnonlaitumien ja perinnebiotooppien hoitoon.
Pölyttäjien turvallisesta elinympäristöstä huolehtiminen on myös taloudellisesti kannattavaa.
Tänä vuonna 2023 alkava CAP-ohjelmakausi tuo uusia toimenpiteitä luonnon monimuotoisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi pölyttäjien ravintokasvien viljelyä ja kukkakaistojen perustamista peltoympäristössä tuetaan. Myös vanhoja hyviä toimenpiteitä, kuten kesannointia, jatketaan. Tavoitteena on lisätä luomuviljelyä.
On tärkeää, että lisäämme viljelijöiden tietoisuutta luonnon monimuotoisuuden hoitamisesta ja luomme kannusteita luonnon monimuotoisuuden vahvistamiseen. Kaikkien taloudellisten hyötyjen mittaaminen ei ole helppoa, eivätkä hyödyt ole heti ulosmitattavissa. Yhdessä keskustellen ja kehittäen ymmärrys varmasti kasvaa.
Ruoantuotanto on aina valintoja. Suojelemme tiettyjä kasveja toisten kustannuksella. Kestävä kasvinviljely vaatii monipuolista osaamista ja taitoa tasapainoilla ympäristön hoidon ja hallitun hoitamattomuuden välillä.
Osaamista ruokajärjestelmien eri vaikutuksista ja myös taloudellisen menestyksen monipuolisemmasta mittaamisesta tarvitsemme viljelijöitäkin kipeämmin me päättäjät. Kaikkialla maailmassa.
Jaana Husu-Kallio on toiminut maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkönä vuodesta 2012. Sitä ennen hän oli Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran pääjohtaja, jonne hän siirtyi Euroopan komission terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston varapääjohtajan virasta 2006. Koulutukseltaan Husu-Kallio on eläinlääketieteen tohtori.
Kirjoitus on osa Sitran Luonto turvaa taloutemme -muistiota, joka avaa luonnon ja luontopääoman merkitystä taloudelle ja yhteiskunnalle.
