Jaettua liikkumista

Kansan liike -tv-ohjelman mainio kuudes jakso kertoo, kuinka jakamistalous voi muuttaa liikkumistamme. Katso se, niin tiedät, mitä jakamistalous on käytännössä ja kuinka sen myötä liikkumistapasi muuttuvat. Muutama ohjelmaa täydentävä näkökulma kannattaa kuitenkin ottaa huomioon.

Perusidea jakamistaloudessa on se, että käyttöoikeus on tärkeämpää kuin omaksi ostaminen. Jakamalla saadaan vapaana tai vajaakäytössä olevia resursseja tehokkaampaan käyttöön.

Perinteiset autovuokraamot ovat tietysti siinä mielessä jakamistaloutta, että niissä jaetaan autojen käyttöoikeutta eikä myydä omistusoikeutta. Toisaalta perinteiset vuokraamot eivät ole uutta jakamistaloutta, koska niiden toiminta ei tapahdu vertaisten kesken. Silloin kun sekä vuokranantaja että vuokranottaja ovat toistensa kanssa vertaisia yksityishenkilöitä, voidaan puhua uudesta jakamistaloudesta.

Varsinaiseksi uuden jakamistalouden toimijaksi voidaan kutsua yritystä, alustaa tai organisaatiota, joka organisoi yksityishenkilöiden välistä autonlainausta. Tällainen toiminta on viime vuosina dramaattisesti helpottunut netin myötä. Sama pätee myös kyytien tarjontaan. Kimppakyytejä on ollut lähes yhtä kauan kuin liikkumisvälineitäkin. Nykyään nettisovellusten avulla kyytien tarjoaminen ja vastaanottaminen on kuitenkin paljon yksinkertaisempaa kuin ennen.

“

Kimppakyytejä on ollut lähes yhtä kauan kuin liikkumisvälineitäkin. Nykyään nettisovellusten avulla kyytien tarjoaminen ja vastaanottaminen on kuitenkin paljon yksinkertaisempaa kuin ennen.

Toki myös käytettyjen autojen kauppaa voi pitää kierrätyksenä ja jakamistaloutena. Se on selvästi jakamistaloutta ainakin, kun se tapahtuu suoraan yksityishenkilöiden kesken. Mutta jakamistalouteen voidaan luokitella myös yritysten välittämä käytettyjen autojen kauppa. Yritys voitaisiin tällöin nähdä eräänlaisena alustana vertaisten väliselle toiminnalle. Vanhastaan autojen kierrätys on hoitunut perinteisten autokauppojen avulla, mutta nykyään yhä useammin kaupat tehdään erilaisten nettialustojen kautta. Suomessa autojen kierrätystä tehdään erityisen paljon Tori.fi-sivuston kautta.

Lisäksi jotkut suuret autofirmat ovat siirtyneet myymään tuotteitaan myös palveluina – esimerkkinä vaikkapa BMW, joka autojen lisäksi myy nyt jo Suomessakin minuuttihinnalla oman yritysryhmänsä automerkeillä tapahtuvia liikkumispalveluja. Tällä DriveNow-palvelulla, jota Suomessa organisoi OP-ryhmä, BMW on lähtenyt kilpailemaan esimerkiksi sähköautoja tuntivuokraavan Ekorentin ja kahden eri valmistajan autoja minuuttivuokraavan Go now -palvelun kanssa.

Omassa sarjassaan, todellisena uuden jakamistalouden edustajana Suomessa toimii Shareit Blox Car. Se on vertaisvuokrauspalvelu, jonka avulla omistaja löytää autolleen maksavia käyttäjiä silloin, kun hän ei itse sitä tarvitse. Autoa tarvitseva siis voi vuokrata lähistöllään olevan, jonkun toisen yksityishenkilön omistaman auton.

Yhteiskäyttöautoilu tarvitsee rinnalleen joukkoliikenteen

Fossiilisten polttoaineiden tarpeen minimoimista saattaa pian olla lähes pakko tukea myös edistämällä autojen yhteiskäyttöä. Yhteiskäyttö mahdollistaisi myös energiatehokkaamman autokannan: esimerkiksi sähköautojen korkeat hinnat ovat korkeita yksittäisille kuluttajille, mutta jos sellainen auto on yhteiskäytössä, hinta ei enää ole yhtä suuri este.

Autoja tarvittaisiin huomattavasti vähemmän, jos ihmiset ajaisivat nykyiset ajonsa yhteiskäytössä olevilla autoilla. On arvioitu, että yksityishenkilöiden autot ovat noin 90–95 prosenttia ajasta käyttämättä. Jos autojen yhteiskäyttö yleistyisi ja niiden käyttöastetta pystyttäisiin nostamaan alle kymmenestä edes noin kahteenkymmeneen prosenttiin, voitaisiin periaatteessa kaikki nykyiset automatkat tehdä puolta pienemmällä automäärällä. Tämä on mieltä kuohuttava ajatus, sillä puolta pienempi automäärä tarkoittaisi ehkä myös puolta vähemmän ruuhkia ja puolta vähemmän uusien autojen valmistukseen tarvittavia luonnonvaroja.

Jo melko pian tulevaisuudessa on aukeamassa lisää mahdollisuuksia – ilman kuljettajaa toimiva automaattiauto ehkä dramaattisimpana esimerkkinä. Kun tuollaisia autoja on käytössä nykyistä laajemmin, se merkitsee silloin myös suuria edistysaskelia autojen yhteiskäyttömahdollisuuksiin. Automaattiautojen käyttöasteen voisi trimmata yhteiskäyttöpalvelujen avulla todella suureksi. Auton ostaminen itselle muuttuisi nykyistä hyödyttömämmäksi ja siksi tarvittavien autojen kokonaismäärä voisi olla huomattavasti nykyistä pienempi.

“

Automaattiautojen käyttöasteen voisi trimmata yhteiskäyttöpalvelujen avulla todella suureksi.

Yhdysvalloissa on myös laskettu, että työmatkoilla autoissa on keskimäärin 1,1 henkilöä. Suurin piirtein samaan tulokseen voi tulla täällä Suomessakin menemällä katsomaan aamu- tai iltapäiväruuhkassa matelevia autoja – Kansan liike -ohjelman jakamistalousjaksossa näin on tehtykin. Työmatka-ajoissa autojen kuljetuskapasiteetista on käyttämättä noin 80 prosenttia. Vaikka autojen käyttö keskittyykin tiettyihin vuorokaudenaikoihin, autokanta riittäisi silti nykyistä paljon laajempaan yhteiskäyttöön.

Yhdessä Suomen Liikenneviraston selvityksessä arvioidaan, että yhteiskäyttöautoilija tuottaa vuosittain noin kolmesataa kiloa tai 35 prosenttia vähemmän hiilidioksidipäästöjä kuin vastaavat ei-yhteiskäyttöautoilijat keskimäärin. Useampienkin tutkimusten mukaan yhteiskäytössä olevat autot myös vähentävät autojen kokonaismäärää.

Vastaväitteenä edellä mainittuihin ympäristöhyötyihin on esitetty, että yhteiskäyttöautot voivat lisätä niiden ihmisten ajamista, joilla ei ole omaa autoa. Tähän on puolestaan vastattu, että vaikka yhteiskäyttöautot lisäävätkin autottomien kotitalouksien autoilua, muutokset siinä asiassa ovat sen verran pieniä, että niillä on vähäinen merkitys kokonaisuuden kannalta. Suuret päästöjä vähentävät vaikutukset syntyvät siitä, kun auton omistajat luopuvat autosta ja reilusti vähentävät autonkäyttöä.

Joka tapauksessa on tärkeää huomata se, että toimiakseen tehokkaana päästöjen vähentäjänä yhteiskäyttöautoilu tarvitsee rinnalleen hyvän joukkoliikenteen. Yhteiskäyttöautot ovat saasteiden vähentämisessä tehokkaita, kun ne tarjoavat ”ensimmäisten tai viimeisten kilometrien palvelua”, joka mahdollistaa ihmisille joustavan joukkoliikenteen käytön ja vähentää tarvetta omistaa tai käyttää omaa autoa erilaisiin matkoihin.

Pelkkää hyvää luvassa?

Jakamistalous edistää usein ekologista kestävyyttä epäsuorasti.

Tehokkuus ja pitkät käyttöiät ovat sisäänrakennettuina käyttömahdollisuuksiin perustuvaan malliin. Voittoon johtavana kannustimena on silloin esimerkiksi se, kuinka saada mahdollisimman paljon käyttötunteja ulos mahdollisimman vähästä määrästä tavaraa. Luonnonresurssien säästämisen suhteen tämä kannustin on oikeassa paikassa.

Jakamistalous siis kannustaa parantamaan tavaroidemme laatua ja käyttöikää. Jaettavien asioiden – kuten autojen – kestävyys, laatu sekä helppo huollettavuus ja korjattavuus nousevat tärkeään rooliin. Kertakäyttöistä ja huonolaatuista ei kannata jakaa.

Jakamistalous on myös kuluttajien oman edun mukaista. Jakamistalous ja sen mukanaan tuomat ympäristöhyödyt eivät perustu esimerkiksi syyllisyyden tai henkilökohtaisten uhrausten korostamiseen. Tämä on hyödyllistä, sillä käyttäytymismuutoksia saadaan helpommin aikaan, jos uusi käyttäytymistapa on houkutteleva.

On kuitenkin esitetty, että epäsuorien hyötyjen lisäksi jakamistaloudella on myös arvaamattomia ympäristöhaittoja. Yleensä tämä väite pohjautuu niin sanottuun rebound-ilmiöön. Esimerkiksi se, että jakamistalous voi tuottaa ihmisille uusia lisätuloja, voi johtaa myös siihen, että näitä tuloja käytetään ympäristölle haitalliseen ja energiaa haaskaavaan toimintaan.

Toinen kriittinen huomio on tehty koskien erityisesti yhteiskäyttöautoilua. Joidenkin tutkijoiden ja kommentaattorien mielestä erityisesti sellainen yhteiskäyttöautoilu, jossa käytettävät autot ovat jonkin suuren yhtiön omistuksessa, ei millään lailla vieroita meitä autoriippuvaisuudestamme tai muuta elämäntapojamme. Nämä kommentaattorit eivät esimerkiksi usko, että BMW, joka on kehittänyt autonvuokrausta vähän yhteiskäytön suuntaan, millään lailla oikeasti haluaisi edistää sellaista kestävää urbanismia, johon kuuluisi nykyistä vähäisempi autonkäyttö. Tämä voisi tarkoittaa, että suurten autofirmojen aktiivisuus tässä asiassa vain vahvistaa autoriippuvaisuuttamme. Kyseisten kommentoijien mukaan yhteiskäyttöautoilu lähinnä pilkkoo autonkäytön pieniin osiin: vuokraamme auton kätevästi aina sitä tarvitessamme, mutta käytämme lähes yhtä paljon luonnonvaroja kuin ennenkin, koska emme lopulta vähennä ajamistamme tai autoriippuvaisuuttamme.

Yhteiskäyttöautoilun ja erilaisten jakamiseen perustuvien kyytipalvelujen voi nähdä myös kilpailijana perinteiselle joukkoliikenteelle. Esimerkiksi Uber-yhtiön tarjoamaa kyytipalvelua jotkut pitävät joukkoliikenteen vihollisena, koska yhtiön on nähty pyrkivän vain siirtämään tavallista taksitoimintaa virallisen sääntelyn ulottumattomiin.

Vaihtoehto valtavirtataloudelle?

Koska monet jakamistalousyritykset kasvavat nopeasti ja tätä kautta edistävät talouskasvua, joidenkin mielestä ne myös lisäävät ympäristöongelmia. On myös väitetty, että koska tieto- ja viestintäteknologia, joka on mahdollistanut jakamistaloudenkin, on sinänsä taloudellista toimeliaisuutta ja myös kulutusta lisäävä tekijä, jakamistalouskin osana tätä kehitystä on potentiaalisesti ympäristöhaitta. Tähän liittyy sekin, että netin käyttö kuluttaa energiaa esimerkiksi suurten palvelinkeskusten toiminnan ja erilaisten uuden teknologian laitteiden käytön kautta.

“

Siirtyminen jakamistalouteen ei ympäristön kannalta katsottuna oikeastaan saisi tarkoittaa lisää talouskasvua.

Siirtyminen jakamistalouteen ei ympäristön kannalta katsottuna oikeastaan saisi tarkoittaa lisää talouskasvua – jos se niin tekee, silloin jakamistalous luultavasti tarkoittaa lisää ympäristöongelmia, sillä ilman luonnonvarojen käytön ja talouskasvun (ainakin vielä saavuttamatonta) absoluuttista irtikytkentää on olemassa kytkös taloudellisen kasvun ja kasvavien ympäristöongelmien välillä. Asia olisi toki toinen, jos absoluuttinen irtikytkentä oikeasti saavutettaisiin.

Pelkästään luonnonresurssien säästämisen näkökulmasta internetin kehittymisen myötä helpottunut kaupankäynti voidaan nykytilanteessa nähdä uhkana. Se on sitä, jos netin käyttö vain lisää esimerkiksi uusien tavaroiden ostamista ja ilmastopäästöjä aiheuttavia autolla ajettuja kilometrejä. Teknologian tehostumista ei pitäisi kuitenkaan kanavoida kuluttamisen sujuvoittamiseen vaan luonnonvaroja säästävään toimintaan.

Edellä kuvatut mahdolliset kielteiset ympäristövaikutukset näyttäytyvät erilaisessa valossa, jos tarkastellaan jakamistaloutta vaihtoehtona nykyiselle valtavirtataloudelle ja olettaen, että nykyisten palveluiden ja kulutusmahdollisuuksien taso on jo riittävä. Silloin pohdittaisiin esimerkiksi, kuinka nykypäivänä autolla tehtävät matkat voitaisiin hoitaa tavalla, joka säästäisi luonnonvaroja. Jakamistalouden tarjoama vaihtoehto on itse asiassa hyvin harvinainen tapa, jonka avulla tämä voisi onnistua. Ainakin teoriassa se tarjoaa mahdollisuuden pysyä vähintään samalla ja samantyylisellä hyvinvoinnin tasolla kuin nykyisin mutta käyttämällä vähemmän luonnonvaroja.