Julkisilla vai kimppakyydillä?

Älykkyyden, järjestelmän optimoinnin ja automaation kautta paitsi palvelutaso myös kustannustehokkuus kehittyvät, jolloin joukkoliikenteen saavutettavuus ja kattavuus paranevat. Kaikkialla joukkoliikenne ei voi toimia, mutta siellä missä sitä on tarjolla, se voi olla pätevä vaihtoehto omalle autolle.

Viime vuosina esitellyistä uusista liikenne- tai liikkumispalveluista näkyvimpänä on ollut kyydinvälityspalvelu Uber. Taksimaisten kyydinvälityspalveluiden lisäksi teknologian ja älypuhelinten myötä erilaiset kimppakyytipalvelut, esimerkiksi Uber Pool, Waze Carpool, Lyft Line, BlaBlaLines, ovat alkaneet nostaa päätään.

Vertaistoimintaan perustuvien palveluiden lisäksi samaa suuntausta on näkyvissä mm. erilaisissa kotimaisissa kimppataksipalveluissa, kuten Vedia Taxi ja Tuup Kyyti. Kyytien jakamisen eli tehokkaamman täyttöasteen lisäksi myös resurssien jakaminen eli tehokkaampi käyttöaste on olennainen kehityssuunta. AirBnB:n kaltaiset vertaispalvelut ovat lisänneet ihmisten uskoa ja rohkeutta laittaa omaisuuttaan jakoon lisätienestien toivossa esimerkiksi Shareit Blox Carin auton- ja Witrafin Rent-a-Park -parkkipaikanjakamispalveluiden kautta.

Samaan aikaan, kun yksittäisiä ihmisiä kuskaavien palveluiden ja omien autojen osalta ollaan siirtymässä kyytien jakamiseen, massojen kuljettamisen puolella kokeillaan pienempiä ja joustavampia kuljetuksia. Pääkaupunkiseudullakin toimi vuoden 2015 loppuun saakka muutaman vuoden kestänyt Kutsuplus-kokeilu, jossa joukko minibusseja loi ja optimoi reittejä reaaliaikaisesti matkustajien tarpeiden mukaan.

Vaikka kutsuohjautuva ja pienemmän kapasiteetin kalusto ovat tehokkaan tuntuisia, täytyy muistaa, että kapasiteetin on riitettävä ruuhka-aikanakin. Raideliikenne, runkolinjat ja suurten joukkojen liikuttamiseen tarkoitetut muodot eivät ole katoamassa minnekään – niille vain syntyy toimintaa tukevia ja täydentäviä lisäpalveluita.

Joukkoliikenne on peruskivi

Taksi-, kyydinvälitys-, autonjakamis- ynnä muut palvelut ovat olennainen kehitysaskel omaan autoon perustuvan liikenteen kehittämiselle resurssitehokkaammaksi, jotta ruuhkat ja parkkipaikkatarpeet varsinkin kaupungeissa vähenevät. Joukkoliikenne on ollut ja tulee jatkossakin olemaan toimivan liikennejärjestelmän peruskivi kasvavilla kaupunkiseuduilla.

Kaupunkien asukasmäärät ovatkin nopeasti nousemassa ja siihen liittyvään liikkujien määrään halutaan pureutua ennakoivasti, jotta tilanne pysyisi nykyisellään, ei niinkään nykyisten matka-aikojen nopeuttamiseen.

Helsingin Seudun Liikenteen (HSL) tilastojen mukaan joukkoliikenteen kulkutapaosuus kääntyi ensimmäistä kertaa nousuun pari vuotta sitten. Vastaavasti kansainvälisestikin on huomattavissa, että ajokortti hankitaan vanhempana kuin ennen.

On luonnollista, että perheen ja lasten myötä tarve autolle on suurempi kuin juuri 18 vuotta täyttäneelle. Se, että kortti hommataan vasta myöhemmin, kuvastaa sitä, että ainakin kaupunkiseuduilla julkinen liikenne on useille riittävä vaihtoehto koulu-, työ- ja harrastusmatkustamiseen.

Matkanteosta edullista ja helppoa

Jotta joukkoliikenteen osuus nousisi merkittävästi, olisi ”käännytettävä” autoiluun tottuneita. Sitä varten helppous on olennaista. Esimerkiksi bussilla säännöllisesti matkustaville julkisen liikenteen käyttö on helppoa varsinkin työmatkoilla, kun linjat ja aikataulut ovat tuttuja. Varsinkin tiheästi liikennöityjen metrojen ja runkolinjojen tapauksessa vuorovälit ovat varsinkin tavanomaiseen työmatka-aikaan sellaisia, ettei aikatauluista tarvitse juurikaan välittää.

Reittien ollessa vieraita haasteet lisääntyvät olennaisesti etenkin, jos ei osaa käyttää reittiopasta tai vastaavia sovelluksia – tai jos kännykästä sattuu olemaan akku tai datapaketti lopussa. Haaste koskee paitsi turisteja ja vieraisiin paikkoihin menijöitä, myös joukkoliikenteen potentiaalisinta kasvuryhmää – omaa autoa tottumuksesta käyttäviä työmatkalaisia.

Uusien käyttäjien käännyttämiseksi ensikokemuksen pitäisi olla mahdollisimman helppo. Tätä voidaan helpottaa mm. pysäkeillä, busseissa ja kännyköissä saatavilla olevien reaaliaikaisten infopalveluiden sekä helppokäyttöisten mobiililippujen avulla.

Keskivertomatkustajalle – eli kokeneelle joukkoliikenteen käyttäjälle, joka tietää mitä on tekemässä – odotukset ovat usein varsin matalalla. Jos matkasta ei jää mieleen mitään erityistä, homma toimi hyvin. Eli sen jälkeen, kun toiminta on riittävän helppoa tai opittua, olennaista on luotettavuus. Parempaa haluaville maksaville asiakkaille on koitettu pitkällekin meneviä lisäarvoratkaisuita.

Esimerkiksi San Franciscossa toimi hetkellisesti Leap-niminen luksusbussipalvelu, jossa viihtyisien sisätilojen, WLAN-yhteyksien ja USB-latauspisteiden lisäksi oli tarjolla muun muassa kahvitarjoilua.

Joukkoliikennettä täydennetään

Oman auton käytölle olennaisia argumentteja ovat joustavuus (voi lähteä silloin, kun haluaa riippumatta aikatauluista ilman pysäkeillä odottelua), helppous (ovelta-ovelle riippumatta linjasuunnitelmista) ja mukavuus (oma rauha, oma musiikki, itse säädetty lämpötila jne).

Vastaavasti joukkoliikenteen etuna on edullisuus (auto, sen käyttö, parkkipaikat jne, joita harva tulee ynnänneeksi yhteen huomatakseen, paljonko liikkumiseen todella kuluukaan rahaa) ja toisenlainen helppous (ei tarvitse etsiä parkkipaikkoja eikä huoltaa autoa ja toisaalta voi joustavammin päättää käydä parilla oluella miettimättä promillerajoja).

Joukkoliikenteen puutteita auttavat täydentämään mm. kaupunkipyörät, jotka voivat monipuolistaa sopivien linjojen määrää hyväksyttävien etäisyyksien pidentyessä. Joukkojen liikuttaminen perustuukin siihen, että isot joukot kuljetetaan runkolinjoilla, joihin tarjotaan liityntävaihtoehtoja mukaan lukien liityntäpysäköinti.

Hinta on keskeinen tekijä. Siirryttäessä oman auton käytöstä liikennealalla viime vuosina paljon puhuttuun ”liikkuminen/liikenne palveluna” -malliin, jossa tilanteen mukaan liikkumiskeinovalikoimasta voisi valita hetkeen parhaiten sopivan liikennepalveluvaihtoehdon, sitä keskeisemmäksi joukkoliikenteen rooli tulee kustannustehokkaana pohjana useimmille tilanteille – varsinkin työmatkoilla.

Milloin on robottien aika?

Joukkoliikenne on hyvin toimiva vaihtoehto keskusta-alueilla ja runkolinjojen varrella, mutta syrjäisemmillä seuduilla hitaasti kiemurtelevat ja pitkillä vuoroväleillä toimivat linjat eivät tarjoa kovin hyvää joustavuutta.

Kutsuohjautuva eli kimppataksimaisesti toimiva joukkoliikenne voi tehostaa harvakseltaan käytettyjen linjojen tehokkuutta merkittävästi. Kaikille käyttäjäryhmille omatoimisesti esimerkiksi kännykkäsovelluksen kautta tilattavat kuljetusratkaisut eivät kuitenkaan sovi. Palveluiden käytettävyys ja asiakkaiden monipuoliset tarpeet sekä rajoitteet on tärkeää huomioida. Erityistä osaamista tai kulkurajoitteita omaavat ratkaisut voivat täydentää normaalia palvelua, mutta yleisen palvelutason on oltava riittävä kaikille.

Kutsuliikenteen ohella myös automaatio ja robottibussit voivat edistää kustannustehokkuutta, jolloin olisi mahdollista lisätä linjojen kattavuutta tai tiheyttä merkittävästi. Tai muuttaa kuljettajien roolia yleisemmän palvelutoiminnan suuntaan, jolloin myös kuljettajan apua tarvitsevia liikuntarajoitteisia voitaisiin tukea. Robottibusseja on pilotoitu mm. pääkaupunkiseudulla ja Tampereella viime vuosina. Tänä syksynä käynnistyy testi, jossa robobussi liikennöi säännöllisesti Kalasataman ja Korkeasaaren välillä.

Uusia liikkumistapojen välimuotoja sekä yhdistelmiä tulee kasvavalla tahdilla. Hyperlooppia ja ihmisiä kuljettavia droneja taidetaan saada vielä odottaa, mutta kaupunkipyörän ja Länsimetron yhdistelmästä on tulossa itselleni hyvä vaihtoehto työmatkan taittamiseen vielä tänä vuonna.

Juho Kostiainen, tutkija, Teknologian tutkimuskeskus VTT