artikkelit
Arvioitu lukuaika 5 min

Kasvinterveydestä huolehtiminen on monimutkainen tehtävä

Hyvä kasvin- ja metsänterveys vaatii jatkuvaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, aktiivista viestintää ja neuvontaa sekä alan toimijoiden välistä yhteistyötä, kirjoittavat Jarkko Hantula ja Marja Jalli.

Kirjoittajat

Jarkko Hantula

Metsäpatologian professori, Luonnonvarakeskus

Marja Jalli

Erikoistutkija, Luonnonvarakeskus

Julkaistu

Kasvintuhoojien, eli kasvitautien, tuhohyönteisten ja rikkakasvien, aiheuttamien riskien ennustetaan lisääntyvän. Suurimmat uhat kasvinterveydelle sekä maataloudessa että metsissä aiheutuvat ilmastonmuutoksesta ja kansainvälisen kasvi- ja kasvimateriaalikaupan sekä tavaraliikenteen kasvusta.

Tuotantokasvien sadosta voidaan vuosittain menettää kymmeniä prosentteja, jos kasvinterveydestä ei huolehdita. Ajalliset ja alueelliset vaihtelut kasvintuhoojien esiintymisessä ovat suuria.

Kun kasvintuhoojien esiintyminen ylittää lajikohtaisen kynnysarvon, kasvuston kunto heikkenee, kasvu häiriytyy ja sadontuotanto kärsii. Osa lannoitteina annetuista ravinteista jää käyttämättä ja riski ravinnepäästöihin kasvaa. Kasvintuhoojat voivat heikentää esimerkiksi juuresten ja vihannesten varastointikestävyyttä sekä lisätä hävikkiä. Jotkut taudinaiheuttajista voivat myös muodostaa ihmisille ja eläimille vaarallisia mykotoksiineja, eli sieni-myrkkyjä.

Kasvintuhoojat vaikuttavat haitallisesti luonnon monimuotoisuuteen ja hiilensidontaan. Lisäksi ne voivat heikentää metsien ja puistojen virkistyskäyttöarvoa. Määrällisesti ja laadullisesti heikentynyt sato heijastuu myös taloudelliseen tulokseen.

Tuhojen kokonaisvaltainen torjunta

Suomessa on pitkät perinteet metsien terveydestä huolehtimiselle, minkä seurauksena esimerkiksi vierasperäisiä tuhonaiheuttajia meillä on vähemmän kuin missään muussa Euroopan maassa (Santini ym., 2013). Suomessa ei ole myöskään nähty laajamittaisia hyönteistuhoja, jotka ovat alkaneella vuosituhannella tuhonneet laajalti Keski-Euroopan metsiä (Hlasny, 2021).

Metsiemme hyvän terveyden taustalla on ollut etenkin kotimaisten puu-lajien ja pääosin kotimaisen taimimateriaalin käyttö metsien uudistamisessa sekä kasvupaikan huomioiminen puulajivalinnoissa. Näin taimikaupan mukana ei ole levinnyt suuria määriä tuhonaiheuttajia (Santini ym., 2013) eikä metsissämme ole suuria määriä hyönteistuhoille alttiita huonokuntoisia puita.

Vuoden 2013 metsälain uudistus mahdollisti aiempaa monipuolisemman metsänhoidon, jonka seurauksena metsiemme monimuotoisuutta ja sitä kautta myös kestävyyttä tuhoja vastaan voidaan lisätä, kunhan muutoksiin liittyvät riskitekijät, kuten jatkuvapeitteiseen kasvatukseen liittyvä juurikääpäriski, huomioidaan päätöksissä.

Ennaltaehkäisy onkin avainasemassa hyvän kasvinterveyden turvaami-seksi sekä pelloilla että metsissä. Viljelijät noudattavat EU:ssa integroidun kasvinsuojelun (IPM) periaatteita, jonka tavoitteena on vähentää kemiallis-ten kasvinsuojeluvalmisteiden käyttöä ja haittavaikutuksia. IPM perustuu suunnitteluun, ennaltaehkäisyyn, tarkkailuun, ei-kemiallisten torjuntakeinojen käyttöön ja vain todennetussa tarpeessa tehtyyn kemialliseen torjuntaan, jos muita menetelmiä ei ole käytössä.

Metsissä tuhoja aiheuttavat monenlaiset eliöt, joten yhden tuhonaiheuttajalajin torjunnasta huolehtiminen saattaa altistaa metsiä toiselle. Siksi on tärkeää, että talousmetsien hoidossa huomioidaan tuhoriskit kokonaisvaltaisesti. Tämä tarkoittaa mm. havupuiden kantopintojen suojaamista juurikäävän itiötartunnalta kesäaikaisissa hakkuissa, tuulenkaatojen poistamista metsästä ennen kuin niihin ilmaantuvat tuhohyönteiset ehtivät kehittyä aikuisiksi, kasvupaikan laadun huomioimista puulajivalinnassa ja metsän maantieteellisen sijainnin mukaisen siemenmateriaalin käyttämistä.

Ratkaisut syntyvät tutkimuksen kautta

Hyvä kasvin- ja metsänterveys vaatii myös jatkuvaa tutkimus- ja kehitystoimintaa, aktiivista viestintää ja neuvontaa sekä alan toimijoiden välistä yhteistyötä. Tasokkaan koulutuksen merkitys on avainasemassa. Biologista ja agroekologista tietämystä peltoekosysteemien toiminnasta on lisättävä, jotta voidaan paremmin ymmärtää viljelykasvien ja muiden pellossa elävien lajien keskinäisiä suhteita ja vaikutusmekanismeja. Samaan tapaan metsäammattilaisten ymmärrystä metsätuhojen perimmäisistä syistä on lisättävä, jotta metsänhoidossa voidaan metsänhoidon vapautumisen jälkeenkin välttää laajoihin tuhoihin johtavat virheet.

Uusia kasvinterveyden ratkaisuja tulee hakea kokonaisvaltaisesti huomioimalla kattavasti eri toimenpiteiden lyhyen ja pidemmän aikavälin vaikuttavuus. Esimerkkinä tällaisesta ristiriidasta on maan muokkaus, joka on maatalouden rikka-kasvien torjunnassa tehokas vaihtoehto kemiallisille valmisteille, mutta jonka käyttöä hillitään ravinnehuuhtoumien vuoksi.

Riskinarviointia tukevat pitkäaikaiset datasarjat muun muassa kasvintuhoojien ja hyötyeliöiden esiintymisestä, hallintamenetelmien vaikutuksista ja ympäristössä esiintyvistä pestisidijäämistä. Vastaavasti turvemailla suositellaan siirtymistä tasaikäisestä metsänhoidosta jatkuvapeitteiseen kasvatukseen, jotta avohakkuun jälkeisistä vedenpinnan muutoksista johtuvat ravinnepäästöt vesistöihin vähenisivät.

Metsissä on viime aikoina tutkittu pieneliöstön hyödyntämismahdolli-suuksia puiden kasvun ja terveyden edistäjinä. On herätty kysymään, voitaisiinko sienijuurisieniä tai puiden solukoissa ilman ulospäin näkyviä vaikutuksia esiintyviä lymysieniä hyödyntää näissä tarkoituksissa (Sobrino-Plata ym., 2022, Himanen ym., 2023). Myös taudinaiheuttajasienten virusten hyödyntäminen tuhonaiheuttajien torjunnassa on aktiivisen tutkimuksen kohteena (Kashif ym., 2019).

Mikrobien merkitys puiden terveydelle on kuitenkin ehkä sienijuuria lukuun ottamatta edelleen varsin huonosti tunnettu, joten vielä ei ole mahdollista vetää suoraa yhteyttä metsien mikrobidiversiteetin ja terveyden välille. On kuitenkin selvää, että tämän aiheen parempi tuntemus olisi tärkeää ja saattaisi tulevaisuudessa tarjota uusia luonnonmukaisia keinoja ylläpitää metsiemme hyvää terveyttä muuttuvassa ilmastossa.

Marja Jalli, MMT, on erityistutkija Luonnonvarakeskuksessa (LUKE).

Jarkko Hantula, MMT, on metsäpatologian professori Luonnonvarakeskuksessa (LUKE).

Artikkeli on alunperin julkaistu Sitran muistiossa Tavoitteena planetaarinen terveys – Ratkaisuja ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Artikkelin lähteet

Himanen, K., Nygren, M. & Pennanen, T. (2023). Mycelial inoculation of containerized Norway spruce seedlings with ectomycorrhizal fungi. New Forests 652.

Hlásny, T., Zimová, S., Merganičová, K., Štěpánek, P., Modlinger, R., & Turčáni, M. (2021). Devastating outbreak of bark beetles in the Czech Republic: Drivers, impacts, and management implications. Forest Ecology and Management, 490, 119075.

Kashif, M., Jurvansuu, J., Vainio, E. J., & Hantula, J. (2019). Alphapartitiviruses of Heterobasidion wood decay fungi affect each other’s transmission and host growth. Frontiers in Cellular and Infection Microbiology, 9, 64.

Santini, A., Ghelardini, L., De Pace, C., Desprez-Loustau M.L., Capretti, P., Chandelier, A., Cech, T., Chira, D., Diamandis, S., Gaitnieks, T., Hantula, J., Holdenrieder, O., Jankovsky, L, Jung, T., Jurc, D., Kirisits, T., Kunca, A., Lygis, V., Malecka, M., Marcais, B., Schmitz. S, Schumacher, J., Solheim, H., Solla, A., Szabò, I., Tsopelas, P., Vannini, A., Vettraino, A.M., Woodward, S., Webber, J., & Stenlid, J. (2013). Biogeographic patterns and determinants of invasion by alien forest pathogenic fungi in Europe. New Phytologist 197, 238-250.

Sobrino-Plata, J., Martínez-Arias, C., Ormeño-Moncalvillo, S., Fernández, I., Collada, C., Gil, L., Pieterse, C. M. J. & Martín, J. A. (2022). No priming, just fighting—endophytic yeast attenuates the defense response and the stress induced by Dutch elm disease in Ulmus minor Mill. Tree Physiology 42, 2086–2099.

Mistä on kyse?