Kokeileminen on kiinnostavaa – lapsikin tietää sen. Myös nuoret ovat aktiivisia uusien asioiden testaajia, koska heitä eivät ennakkoluulot kangista. Työikäisillä kokeilukynnys sen sijaan on korkeammalla, jolloin monetkaan hyvät ideat eivät tule testatuksi tai edes ääneen sanotuiksi. Kokeilukulttuuri tekee kuitenkin nyt vahvasti tuloa työelämään – tarjolla on aivan uusia oppimisen välineitä monen tyyppisille organisaatioille.
”Huonokin kokeilu opettaa jotain oleellista”, sanoo Anssi Tuulenmäki, ahkera kokeilija ja tutkija. ”Kokeilemisen myönteisiä vaikutuksia ei jostain syystä ole vielä oikein ymmärretty. Juuri kokeilemalla asiat edistyvät, ja usein vielä nopeasti. Tämän vuoksi organisaatioissa olisi tärkeää alentaa kokeilukynnystä eli siirtää ideat suunnittelupöydältä nopeammin ja joustavammin käytäntöön.”
Nopean toiminnan joukot pystyyn
Suomessa on paljon toimialoja, jotka kehittyvät ja pärjäävät kansainvälisissä vertailuissakin. Silti paremminkin voisi olla. Tuulenmäki peräänkuuluttaa toimialoja ravistelevia havaintoja, joilla on mahdollista muuttaa kangistuneita toimintatapoja ja murtaa konventioita. Saattaisi syntyä mullistavalla tavalla uusia konsepteja, jotka tuottavat paitsi liiketoimintaa myös helpottavat arkea.
Havainnoimalla tavallisia arkisia asioita uusin silmin voi löytää loistavia, useiden hyvinvointia parantavia keksintöjä. Yksi tällainen on Mind-tutkimusryhmän toteuttama Hidas kassa -kokeilu. Havainto tarpeesta erilaiselle kassapalvelulle syntyi kehitysvimmaa kiitettävästi omaavia kehitysvammaisia kuuntelemalla. Monelle kehitysvammaiselle käynti ruokakaupassa on viikon kohokohta – kaupassa kun riittää kiinnostavaa arkista katseltavaa, ja katsoa saa ihan rauhassa ilman kiirettä, mutta kassalla tahtoo homma mennä pipariksi. Tulee kiire, paine ja epävarmuus riittävän nopeasta selviämisestä kasvaa. Kun kauppareissu huipentuu hitaaseen kassaan, jossa voi asioida ihan oman tahtinsa mukaan, saa kauppareissu arvoisensa huipennuksen..
Tiivistahtisessa työelämässä tämä kaikki kuulostaa tietysti oudolta, mahdottomaltakin. Kenellä on aikaa viedä uusia ajatuksia jatkuvasti käytäntöön? Entä mahdollisuuksia sääntöjen ja byrokratian puristuksessa? Anssi Tuulenmäki vastaa:
”Asioiden konkretisointi tuo ketteryyttä, jota työyhteisöissä ei koskaan ole liikaa. Organisaatioihin tarvitaan nopean toiminnan joukkoja, joilla on kalenterissa aikaa toteuttaa kokeiluja. Budjetti voi olla pienikin, mutta toimintaa ei synny ilman ajallista resursointia. Siis ihmisiä, joiden tehtävänä on mennä aitoon toimintaympäristöön ja kokeilla, miten uusi ajatus toimisi käytännössä. Harvan idean kokeilemiseen tarvitaan kalliita laboratorio-olosuhteita.”
Oikeastaan kenelläkään ei pitäisi olla aikaa suunnitella suunnittelemista, eli asioita, joita ei koskaan edes kokeilla. Silti tällaisia kokouksia on joka päivä. Kymmenen hengen tunnin kokoukseen kuluvalla ajalla saisi jo melko ison kokeilun aikaiseksi. Ihminen ajattelee paremmin, jos ajatteluun kytkeytyy toimintaa – thinking by doing.
Mitä tapahtuisi, jos kilpailuttaisimme tuloksilla?
Byrokratia, suunnittelukulttuuri ja siihen nojautuvat hankintakäytännöt jarruttavat uudenlaista tekemistä, sanoo moni. Näin varmasti onkin, mutta toisinkin voi toimia. Entäpä, jos esimerkiksi kilpailuttaisimme ideoiden tai toteutustavan sijaan tuloksia? Pelkkä innostava idea tuskin läpäisisi edes karsintavaihetta ja toteutustapoihin voisi tulla aivan uutta eloa. Satsaukset kohdistuisivat oivaltavaan konkretisointiin ja ennakkoluulottomiin kokeiluihin. Näin voisivat alkaa uudet asiat elää ja syntyä kokemusperäistä oppia ja euroissakin mitattavia tuloksia.
Mindissa tähän epäkohtaan ollaan tarttumassa järjestämällä (tulevaisuudessa) organisaatioille kilpailuja, joissa alkuidean lisäksi kisataan mm. kokeilemisen idealla ja toteuttamisen idealla. Myös eniten oppia tuonut virhe ansaitsee tulla palkituksi!
Tuulenmäki haastaa kokeilujen pariin työyhteisöt eri alojen yrityksistä aina liittoihin asti. Yhtään isoa hanketta ei pitäisi käynnistää ennen kuin uutta asiaa on edes pienesti kokeilu käytännössä. Esimerkiksi liitoilla voisi olla valtava potentiaali, kun ne mieltäisivät itsensä säilyttäjäorganisaation sijaan uudistamisen ajureiksi. Liittojen loistavat verkostot voisivat tuottaa merkittäviäkin toimintatapainnovaatioita, jotka haastaisivat perinteisiä tapoja toimia.
Kokeilukulttuurin abc
- Vähintään yhtä tärkeää kuin alkuperäinen idea on kokeilemisen idea: miten idea konkretisoidaan kokeiluksi asti.
- Kokeileminen opettaa hyväksymään epäonnistumista ja opettaa uusia reittejä toimiviin, toteuttamiskelpoisiin ideoihin.
- Toiminta ja tekeminen ovat tärkeintä. Toimintatapoja voi haastaa ja uudistaa vain tekemällä.
Anssi Tuulenmäki on Aalto-yliopiston BIT tutkimuskeskuksessa ja Aalto Design Factoryllä toimivan MIND-tutkimusryhmän vetäjä. Hän on ahkera puhuja ja kirjoittaja, joka on kirjoittanut strategisista innovaatioista kirjan Lupa toimia eri tavalla. Anssin ajatuksiin ja kokemuksiin kokeiluista voit tutustua Varaslähtö tulevaan -tilaisuudessa 19.9.2012 ja MIND seminaarissa kauppakorkeakoululla iltapäivällä 20.9.2012.