sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Siellä, missä on rahaa, on aina myös rikollisuutta. Web 3.0 -maailmassa rikolliset ovat oppineet nopeasti käyttämään lohkoketjuissa toimivia kryptovaroja, hajautettuja palveluita ja älysopimuksia omaksi hyödykseen. Kryptovaroilla tarkoitetaan Finanssivalvonnan määritelmän mukaan digitaalista arvoa tai valuuttaa, jota voidaan siirtää, varastoida ja myydä sähköisesti ja joka ei ole keskuspankin tai viranomaisen liikkeelle laskema tai takaama.
On kuitenkin yleinen harhakäsitys, että web 3.0 -teknologioihin liittyvä rikollisuus eli tuttavallisemmin kryptorikollisuus liittyisi vain virtuaalivaluuttojen varkauksiin, hakkerointeihin tai yleisemmin tietoverkkoavusteiseen rikollisuuteen. Valitettavasti kyse on paljon laajemmasta ilmiöstä, ja ennen kaikkea rahanpesusta. Ilman mahdollisuutta rahanpesuun rikolliset eivät voisi käyttää rikoksilla ansaittuja rahojaan – ja puuttumalla rahanpesuun vaikutetaan ennen kaikkea laajemmin rikosten kannattavuuteen.
Koska kryptovarat ovat digitaalista arvoa ne ovat niin sanotusti rikoslajineutraaleja. Tämä tarkoittaa sitä, että kryptovarat voivat liittyä mihin tahansa rikokseen, josta saadaan taloudellista hyötyä. Haasteena on kuitenkin se, että rikollisin keinoin hankittuja kryptovaroja voidaan muuttaa laillisen näköiseksi varallisuudeksi uusilla rahanpesun keinoilla.
Kirjoitus on osa muistiota, jossa pureudutaan web 3.0 -teknologioiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen.
Rikollisin keinoin hankittuja kryptovaroja voidaan muuttaa laillisen näköiseksi varallisuudeksi uusilla rahanpesun keinoilla.
Web 3.0 tarjoaa lisäkerroksen rahanpesuun
Rahanpesulla tarkoitetaan rikoslain (39/1889) 32 luvun 6 §:n mukaista toimintaa, jossa käytännössä rikoksella hankitut varat kierrätetään laillisen maksujärjestelmän läpi varojen tosiasiallisen luonteen, alkuperän tai omistajien peittämiseksi tai häivyttämiseksi. Rahanpesu edellyttää taloudellista hyötyä tuottavan esirikoksen.
Rahanpesu suoritetaan kolmessa vaiheessa, jotka ovat sijoittaminen (placing), häivyttäminen (layering) ja palauttaminen (integration). Web 3.0 -maailmassa nämä mainitut vaiheet on sulautettu osaksi lohkoketjuja, älysopimuksia ja kryptovaroja. Voidaankin sanoa, että web 3.0 luo lisäkerroksen, jota hyödyntämällä rikollisilla on aiempaa enemmän keinoja pestä rahaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rikoksesta saadut varat muutetaan tavalla tai toisella kryptovaroiksi ja tuodaan sitä kautta osaksi lohkoketjupohjaista vaihdantajärjestelmää. Kun rikolliset varat on saatu lohkoketjulle, aloitetaan niiden häivyttäminen. Lohkoketjuihin tallennetaan kaikki tapahtumat ja niihin liittyvät perustiedot. Välttääkseen näiden seurantamahdollisuuden rikolliset käyttävät erilaisia tekniikoita seurannan hankaloittamiseksi ja varojen alkuperän häivyttämiseksi.
Häivytystoimien jälkeen siirrytään palauttamiseen. Siinä pestyt varat pyritään muuttamaan takaisin vaikkapa euroiksi, jotta niitä voidaan käyttää reaalimaailmassa. Kryptovarojen muuttamiseksi euroiksi tai dollareiksi on olemassa useita keinoja, ja yleisin on varojen siirtäminen keskitettyihin vaihtopalveluihin ja siellä niiden myyminen haluttua valuuttaa vastaan.
EU on edelläkävijä sääntelyn rakentamisessa
Kryptovaroja lähdettiin Euroopassa sääntelemään nimenomaan niihin liittyvien rahanpesun- ja terrorismin rahoittamisen riskien vuoksi. Vuonna 2018 voimaan tullut niin sanottu viides eurooppalainen rahanpesudirektiivi (AMLD5) toimi lähtölaukauksena kryptovaroja koskevalle sääntelylle. Siinä määriteltiin ensimmäistä kertaa, mitä virtuaalivaluutalla oikeastaan tarkoitetaan. Vasta direktiivin määritelmän myötä koko ilmiötä on voitu alkaa hahmottaa ja esimerkiksi kohdistaa vaatimuksia ilmiön parissa toimiville tahoille.
Yksi merkittävimpiä direktiivin tuomia muutoksia on se, että virtuaalivaluuttojen parissa toimivista tahoista on tullut ilmoitusvelvollisia. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli henkilö tai yritys haluaa tarjota virtuaalivaluuttoihin liittyviä palveluita, tulee tämän muun muassa tunnistaa asiakkaansa riittävän tarkasti ja varmistua heidän varojen alkuperästä.
Suomessa 2019 voimaan tulleen lain myötä suomalaiset kryptoalan toimijat tulivat rahanpesulain piiriin, mikä vaikutti poliisin kykyyn hankkia virtuaalivaluuttojen siirtoihin liittyvää tietoa ja sitä kautta ratkaista rikoksia. Tässä tapauksessa sääntelyllä oli paikkansa ja väitänkin, että koko alan kehittymisen kannalta tarvitaan lisää ja entistä parempaa sääntelyä.
Onneksi sitä on tulossa. Erityisesti EU:n tuleva kryptovaramarkkina-asetus (Markets in Crypto Assets Regulation – MICA) asettaa tullessaan voimaan (vuonna 2024) yhtenäiset pelisäännöt kryptoalalle koko Euroopan unioniin. Asetuksen myötä Eurooppaan syntyy selkeä juridinen viitekehys, jonka puitteissa operoivat tahot voivat luottaa siihen, että he ylipäätään saavat toimia kyseisellä alalla.
Myös Sitra on laatinut lainsäädäntöselvityksen web 3.0 -alalle. Se tarjoaa seitsemän suositusta lainsäätäjille ja muille keskeisille toimijoille, jotta yritysten kilpailukyky varmistetaan tulevaisuudessa myös internetin seuraavassa kehitysvaiheessa.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Kansainvälinen sääntely on vielä hajallaan
Maailmanlaajuisesti tilanne on vielä valitettavan hajallaan, eikä web 3.0 -alaa koskevaa kansainvälistä sääntelyä ole olemassa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa ei ole selkeää viitekehystä alan sääntelylle. Tämä tekee alalla toimimisesta haastavaa, sillä yritykset eivät voi luottaa siihen, että se, mikä on laillista tänään, on sitä myös huomenna. Nykytilanteessa epäselvän lainsäädännön myötä päättävien viranomaisten kanta tai tulkinta saattaa muuttua nopeasti. Käytännössä ainoa merkittävä kansainvälinen oikeuslähde on OECD:n alaisuudessa toimivan FATF:n (Financial Action Task Force) virtuaalivaroja koskevat suositukset.
On selvää, että kehittyvä sääntely ja sen tehokas toteutus tulevat vähentämään kryptoalaan liittyvää rikollisuutta.
Eurooppalainen rahanpesudirektiivi onkin säädetty näiden suositusten pohjalta ja samalla periaatteella muut maat pyrkivät sisällyttämään FATF:n suositukset kansallisiin lakeihinsa, luoden edes jotain yhtenäisyyttä siihen, miten virtuaalivarojen käyttöä rahanpesussa ja terrorismin rahoittamisessa pyritään torjumaan eri maissa.
On selvää, että kehittyvä sääntely ja sen tehokas toteutus tulevat vähentämään kryptoalaan liittyvää rikollisuutta. Samalla laillisesti toimivat tahot joutuvat sijoittamaan toimintansa lainmukaisuuden varmistamiseen ja tätä kautta, ainakin teoriassa, tuloksena pitäisi syntyä uskottavampi, luotettavampi ja vastuullisempi web 3.0 -toimijoiden kokonaisuus.
Patrik Elias Johansson on toiminut johtavana virtuaalivaluutta-asiantuntijana Keskusrikospoliisin rahanpesun selvittelykeskuksessa, jossa hän sai ainutlaatuisen katsauksen uudenlaiseen web 3.0 -rahanpesun maailmaan. Tällä hetkellä hän työskentelee lohkoketjujen kehitykseen erikoistuneessa yrityksessä, Equilibrium-konsernissa.
Kirjoitus on osa ”Miten kestävää maailmaa web 3.0 rakentaa” -muistiota, jossa pureudutaan web 3.0 -teknologioiden taloudelliseen, sosiaaliseen ja ekologiseen kestävyyteen. Web 3.0 -kehityskulun tarkastelu sisältyy tulevaisuustalo Sitran työhön reilumman datatalouden hyväksi.
Tutustu muistioon tarkemmin:
Kirjallisuus ja lähteet:
Valtiovarainministeriö (2021): Kansallinen rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen riskiarvio
FATF (Financial Action Task Force)
Keskusrikospoliisi: Rahanpesun selvittelykeskuksen vuosikertomus 2022
