sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Yli miljoona suomalaista tekee säännöllistä vapaaehtoistyötä. Vaikka kansalaisyhteiskunta on Suomessa siis varsin vireä, useat järjestöt varautuvat murrokseen. Puhutaan, että netti mullistaa vapaaehtoistyön ja aktivismi siirtyy yhä enemmän sosiaaliseen mediaan. Ehkä ihmiset eivät halua sitoutua perinteisiin järjestöihin vaan pistäytyä silloin tällöin antamassa aikaansa. Ehkä arvot sirpaloituvat ja vapaaehtoistyöntekijät etsivät keinoja toteuttaa itseään.
Jonkinlaista muutosta tarvitaan, mutta onko suunta yksi yllämainituista vai jokin muu? Suomen Punainen Risti asetti SenseMaker-vastaajilleen vision lähitulevaisuudesta: ”Olemme vuodessa 2020. SPR:n paikallisosaston/toimintaryhmän toimijamäärä on kasvanut merkittävästi. Kuvaile tapoja ja keinoja millä tähän on päädytty.”
”Oletimme, että vastauksissa näkyisi usko siihen, että digitaalisuus on ratkaisu murrokseen”, kertoo SPR:n kehittämispäällikkö Mimmu Piirto.
Aineisto kuitenkin yllätti. Esimerkiksi kun kysyttiin, mihin resursseja olisi suunnattu muutoksen aikaansaamiseksi, digitalisaation kulma jäi lähestulkoon tyhjäksi. Suurempi osa vastaajista nojautui toimintamallien muuttamiseen.
Netti on portti ihmisten luo
Esteettömät tilat ja avoimet ovet. Innostetaan nuoria (tarina 1: lue vastaajien tarinoita artikkelin lopusta), otetaan maahanmuuttajat mukaan ja huomioidaan liikunta- ja kehitysvammaiset. Vieraillaan tiiviisti kouluissa, vanhainkodeissa ja työpaikoilla. Vapaaehtoisten lisäämisestä tehdään yhteinen tavoite (tarina 2), joka näkyy kaikilla tasoilla ja jota voimistetaan järjestelmällisellä viestinnällä. Tuodaan netti ja some tälle vuosisadalle.
SPR:n SenseMaker-kysely oli vasta pilotti järjestön työntekijöille. Seuraava vaihe olisi ollut avata se kaikille suomalaisille SPR:n nettisivuilla, mutta se jäi ajanpuutteen vuoksi tekemättä.
Siksi ratkaisut olivatkin melko samantyyppisiä kuin muissa aiheesta tehdyissä kyselyissä, Mimmu Piirto kertoo. Mukana oli tosin muutamia radikaaleja uudistuksia, joihin ihmiset eivät tavallisissa kyselyissä intoudu: Räjäytetään keskusjohtoinen rakenne niin, että ihmiset jakautuvat rihmastoiksi (tarina 3) ja vapaaehtoiskomiteoiksi. Tai luovutaan kokonaan fyysisistä paikoista, jolloin vapaaehtoiseksi voi ryhtyä vaikka kuusta käsin.
Vallitseva narratiivi oli kuitenkin arvojen ja eetoksen kannattelema ihmisläheinen vapaaehtoisuus. Sitä pidettiin digitaalisuuden perimmäisenä päämääränä: monen mielestä digitaalisuuden tehtävänä on vain saattaa ihmiset toistensa luo. Ideaalimaailmassa sovellukset toimisivat niin helposti, ettei niitä tarvitse edes huomata.
”Aineisto vahvisti oikeastaan intuitiotani siitä, että digitaalisuus on vain väline. Netti on yksi tapa löytää ihmiset eikä sinänsä eroa torilla tapaamisesta”, Piirto sanoo.
”Ehkä me joskus uskomme digitaalisuuteen vähän liikaa. Ihmiset hakevat arvoja.”
Moni korosti, että uusia vapaaehtoisia tarvitsee juhlia ja vaalia henkilökohtaisesti. Tärkeimmäksi motivaatioksi nousi sisäinen motivaatio ja arvot.
Jotkut näkivät yhteisöllisyyden ja digitalisaation toistensa vastakohtina: ei pidä tehdä vain ”digi digiä” vaan kouluttautua kohtaamisen (tarina 4) huipuiksi.
”Näyttää siltä, että voisimme vielä enemmän korostaa perusarvoja ja vapaaehtoistyön merkityksellisyyttä ja antaa ihmisille tilaa toimia yhteisössä. Onhan sekin vastaus, vaikkei ehkä kovin konkreettinen”, Piirto pohtii.
Kompleksiset kolmiot
Piirron mielestä SenseMaker-kokeilun parasta antia olivat työpajojen kompleksisuutta avaavat alustukset. Hänen mukaansa kompleksisuus onkin SPR:n toiminnan ytimessä: kehitysyhteistyössä ja luonnonkatastrofeissa on pakko toimia tilanteissa, joiden lopputulosta on mahdoton ennustaa.
Piirtoa jäi kuitenkin mietityttämään, ymmärsikö hän täysin, miten kompleksisuusajattelua tuli soveltaa SenseMaker-kyselyssä.
”Metodissahan kolmiot ovat merkityksellisempiä kuin narratiivi. Niitä olisi ollut kiva pohtia vielä enemmän: miksi juuri nämä käsitteet pannaan samaan kolmioon ja mikä se teoriapohja on siellä taustalla.”
Vastaajia oli pilottikyselyssä vain 41. Piirto arvelee, että pienellä otoksella korostuu entisestään se, jos kolmioihin valitut käsitteet ovat epämääräisiä.
”Mietin myös, että saattaa olla melko sattumanvaraista, mihin kohtaan kolmiota ihmisen sormi osuu. Voi olla, ettei kolmio ole kovin intuitiivisesti hahmotettava muoto. Olisimme voineet käyttää enemmän janoja, jotka ovat ihmisille helpompia ymmärtää.”
Hän kuitenkin uskoo, että suurella vastaajamassalla SenseMaker voi tuottaa arvokasta tietoa. Siksi se olisi sopinut hyvin esimerkiksi SPR:n strategiavalmisteluun. Uusi strategia laaditaan joka kolmas vuosi.
Nyt ajoitus oli vain hieman väärä ja aikaa liian vähän.
Ajankohtaista
Lue lisää