Talouspolitiikkakoulutuksen historiaa Korpilammelta laman kautta globalisaatioon

Vuonna 1977 Korpilammen kokouksen jälkimainingeissa aloitetut Sitran talouspolitiikan johtamiskurssit heijastelivat suomalaisen talouspolitiikan ajankohtaisia aiheita. Kurssien keskustelut veivät 1970-luvun lopun Korpilammen konsensuspolitiikasta 1980-luvulla Euroopan yhdentymiseen, tasa-arvoon, kilpailupolitiikkaan ja nousukauteen, 1990-luvulla talouden suuresta lamasta lopulta 2000-luvulle ja globalisaation asettamiin haasteisiin. Kuvassa talouspolitiikan johtamiskurssi numero 29 vuonna 1988.

Korpilammelta laman kautta globalisaatioon
– Sitran talouspolitiikkakurssien historiassa kaikuu suomalaisen talouspolitiikan historia

Oli vuosi 1977 ja Suomella oli takanaan pitkä nousujohteinen talouskasvu, sodanjälkeinen rakennuskausi, jolloin luotiiin perusta nykyiselle vauraudelle. Elettiin pankkikeskeistä, hyvin säännösteltyä taloutta, mutta kehitys oli tullut tiensä päähän ja kansantalouteen ilmaantunut ennenkokemattomia ongelmia. Seminaareissa ja kabineteissa puhuttiin, että Suomi tarvitsi uutta suuntaa, uutta osaamista ja uusia ratkaisuja. Helsingin kauppakorkeakoulun kansleri Klaus Waris ja rehtori Jaakko Honko marssivat Sitran yliasiamiehenä toimineen C.E. Carlsonin puheille, ja niin päästiin sanoista tekoihin: Sitra sai tehtäväksi järjestää kansakunnan ylimmille päätöksentekijöille suunnatun talouspolitiikkakurssin.

Tulevaisuuden lupaukset kurssilla nolla

Ensimmäinen kymmenpäiväinen talouspolitiikan johtamiskurssi järjestettiin syksyllä 1977, ja nimettiin koekurssiksi, eli kurssiksi nolla. Osallistujat olivat tulevaisuuden päättäjiä yhteiskunnan eri sektoreilta, osa jo kannuksia työelämässä hankkineita.

Nollakurssin aikoihin Suomen talouspolitiikassa tapahtui suuri käänne: alkoi konsensuskehitys ja ammuttiin markkinatalouden alkulaukaukset. Laman ja devalvaatioiden keskellä nollakurssilaiset tekivät valtion budjettia harjoitustyönään. Helsingin Sanomien taloustoimituksen esimiehenä tuolloin toiminut lehdistöneuvos Lauri Helve kuului harjoituksessa kauppa- ja teollisuusministeriöön yhdessä muun muassa Erkki Liikasen, Aatto Prihtin ja Simo Vuorilehdon kanssa, tulevaisuuden lupauksia kaikki. ”Ministeriö” väänsi budjettia kasaan yömyöhälle:

”Ensin harjoituksessa annettiin ”ministerien” ja ”virkamiesten” harrastaa luovuutta ja vaihtoehtoista budjettipolitiiikkaa. Harjoitusten edetessä kovat taloudelliset realiteetit riisuivat erilaisista taustoista tulleet osallistuja aseista ja budjetti tehtiin juuri niin vaihtoehdottomista lähtökohdista kuin oikeassakin elämässä.”, Helve muistelee, ja jatkaa:

”Sen muistan, että talouspoliittinen tilanne kuvattiin aika hurjaksi: suurvaltojen välinen selkkaus oli sekoittanut maailmankaupan, sotatalous kuumentanut vientimarkkinat, Suomessa työvoimapula oli käsillä ja hinnat 20 prosentin nousuvauhdissa. Ei ihme, että tällaisen kauhuskenaarion harjoituspaperit määrättiin ehdottomasti palautettavaksi seminaarin järjestäjille. Ettei vain olisi vuotanut julkisuuteen, millaisilla asioilla Sitran kursseilla leikittiin.”

Kurssin kokemukset olivat positiivisia, joten Sitran toiminta yhteiskunnallisena kouluttajana sai alkunsa. Talouspolitiikan johtamiskursseja järjestettiin 2-3 kurssin vuosivauhdilla aina vuoteen 1998 saakka. Vuosien varrella kurssien ohjelma muuttui yleisen yhteiskunnallisen kehityksen mukana. 1980-luvulla pohdittiin sääntelyn purkamista, mutta myös tietotekniikka, ympäristötalous ja yritysten kansainvälistyminen ilmestyivät kurssien sanavarastoon. Vuosikymmenen lopulla mukaan tulivat kilpailupolitiikka, tasa-arvopolitiikka, Euroopan yhdentyminen ja ensimmäiset puheet lamasta.

Laput silmillä suureen lamaan?

Kuuluiko lähestyvän talouden romahduksen kumu sitten Sitran talouspolitiikan johtamiskursseilla? Joitain varoittavia puheenvuoroja kuultiin, mutta tulevan laman syvyyttä ja vakavuutta ei vuosituhannen vaihteessa kyennyt kukaan aavistamaan.

Yksi varoittelevien puheenvuorojen esittäjistä oli valtiovarainministeriön kansantalousosaston silloinen ylijohtaja Sixten Korkman, kurssien suosittu vakiluennoija vuosina 1984–93. Korkman soitti hälytyskelloja ja kuvaili jo varhaisessa vaiheessa talouden ylikuumenemisen vaaroja, edessä olevan laman syvyyttä ja lamasta nousemisen vaikeutta. Vaikka useimmat eivät tilanteen vakavuutta tajunneetkaan, ainakin yhteen toimitusjohtajaan kurssin keskustelut jättivät jäljen, kuten Tuovi Allén ja Matti Karhu Pennejä taivaasta – Talouspolitiikkakoulutusta 25 vuotta -kirjassaan kertovat:

”Kurssilla vuonna 1991 ollut yritysjohtaja kertoi jälkeenpäin tehneensä selkeitä liiketoimintaratkaisuja yrityksessään näiden varoitusten herättämänä. Sixten Korkmanin puhe ravisteli niin, että kurssin jälkeisellä viikolla toimitusjohtaja kokosi johtoryhmänsä kriisikokoukseen ja ryhtyi laatimaan suunnitelmia kansantalouden syöksyn varalle.”

Kriisiskenaario ei kuitenkaan todenteolla noussut esiin kursseilla, vaikka talouden vääristymät olivat tuolloin edenneet jo pitkälle. Valtiovarainministeriön kansantalousosaston nykyinen ylijohtaja Jukka Pekkarinen osallistui kurssille keväällä 1990, aivan romahduksen kynnyksellä:

”Luulen, että jokaisen suomalaisen ekonomistin omaatuntoa kalvaa ainakin jossakin sopukassa se, kuinka huonosti osasimme etukäteen lukea raha- ja pankkikriisin enteitä ja kuinka pahasti lama pääsi meidät yllättämään.”

Kun lama sitten lopulta näytti voimansa 1990-luvun alkuvuosina, kurssien ohjelmassa näkyivät voimakkaina pankkikriisi, työttömyys ja hyvinvointivaltion tulevaisuus. Jos ei kriisin voimakkuuden ennakointi onnistunut, päätöksentekijöillä oli ainakin kursseilla hiottu yhteinen kieli, jolla vaikeita talouspoliittisia keskusteluja käydä.

Vuosituhannen lopulla kurssien agendalle ilmestyi taas uusi aihe: globalisaatiosta puhuttiin ensimmäistä kertaa vuonna 1997, ja sen jälkeen sana onkin pyörinyt tiiviisti talouspoliittisessa keskustelussa. Noihin aikoihin vuosituhannen lopulla Sitra harkitsi ensimmäistä kertaa koko koulutuksen lopettamista, mutta kävi ilmi, että kurssia pidettiin erittäin tärkeänä, ja eduskunnassa suorastaan välttämättömänä. Niinpä kurssi uudistettiin viikon mittaiseksi Talouspolitiikka 2000+ -kurssiksi. Aika lyheni, ja aiheet keskittyivät tiukemmin talouspolitiikan kovaan ytimeen, raha- ja finanssipolitiikkaa koskeviin asioihin sekä työmarkkinoihin, kuntatalouteen ja sosiaaliturvaan.

Luennoijina valtakunnan ykköskaarti, oppilaat samaa kastia

Talouspolitiikan johtamiskurssien luennoijat olivat aina valtakunnan ykkösnimiä. Mainitun Korkmanin ohella esimerkiksi Risto Ihamuotila, Raimo Sailas, Juhani Korpela, Pekka Parkkinen, Kari Nars, Erkki Virtanen ja Jukka Pekkarinen esiintyivät kursseilla kukin enemmän kuin 15 kertaa. Kurssit oli rakennettu siten, että talouspolitiikan eri näkökulmat saivat äänensä kuuluviin. Kiistanalaisia kysymyksiä käsiteltiin ajoittain luennoitsijaparien muodossa: esimerkiksi 1983 tulopolitiikasta esittivät vuoropuhelua työmarkkinajohtajat Jorma Reini ja Mauri Moren. Myöhemmin samassa roolissa esiintyivät SAK:n Pertti Parmanne ja TT:n Jussi Mustonen.

Jos olivat luennoijat huippuja, istui pulpeteissa samantasoisia opiskelijoita: talouspolitiikan johtamiskurssin kävi aikanaan Suomen talouden ja politiikan korkein eliitti muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Vuonna 2005 Sitran talouspolitiikkakoulutus oli kulkenut pitkän tien: 63 kurssilla 27 vuoden aikana oli kurssitettu lähes 2000 suomalaista päättäjää. Oli aika lopettaa. Tai pitää tauko, kun asiaa katsoo toukokuussa 2013, kun Sitran talouspolitiikan johtamiskoulutusta käynnistellään uudelleen.

Lähteet:
Tuovi Allen & Matti Karhu (toim.): Pennejä taivaasta – Talouspolitiikkakoulutusta 25 vuotta.
Aatto Prihtin puhe Talouspolitiikkakoulutusta 25 vuotta -juhlaseminaarissa 14.5.2003