Kuka päättää tulevaisuudessa ja miten? 

Sitran megatrendeissä todetaan, että demokratialta tuntuu olevan puhti hukassa ja geopoliittiset jännitteet kasvavat. Viheliäisiä yhteiskunnallisia ongelmia tulisi ratkaista tilanteessa, jossa yhteisen päätöksenteon rakenteet eivät toimi niin hyvin kuin pitäisi. Mitä heikot signaalit kertovat tulevaisuuden päätöksenteosta, vallasta ja hallinnosta? Voivatko päätöksenteon rakenteet olla tulevaisuudessa jotain ihan muuta? 

Hajautettu globaali hallinto 

Olemme tottuneet ajatukseen valtioista ja niiden roolista niin kansainvälisessä päätöksenteossa kuin paikallisten asioiden hoitamisessa. Valtiot kokoontuvat yhteen neuvottelemaan kansainvälisesti merkittävistä asioista ja pyrkivät löytämään yhteisymmärryksen siitä mitä tulisi tehdä. Mutta mitä jos olisi mahdollista saada aikaa hajautettu globaali hallinnon ja päätöksenteon järjestelmä? Yhden vision tästä on esittänyt Timo Honkela kirjassaan Rauhankone. Siinä tekoäly auttaa ihmisiä ymmärtämään toisiaan ja mahdollistaa jopa miljardin ihmisten neuvottelut. 

Vinay Gupta on puolestaan esittänyt vision siitä, miten lohkoketjujen avulla voidaan ratkoa mm. resurssien käyttöön ja omistukseen liittyviä asioita globaalisti ja hajautetusti. Yhtenä esimerkkinä tästä on Mattereum, joka yhdistää lohkoketjun ja älysopimukset fyysisiin tuotteisiin ja kansainväliseen kauppalakiin. Lohkoketjulla voidaan seurata eri resurssien käyttöä ja alkuperää sekä varmistaa ihmisten ja toimijoiden identiteetti luotettavasti ja hajautetusti. Toisaalta lohkoketjuteknologian avulla voidaan myös ohjata halutunlaiseen käyttäytymiseen – esimerkiksi kryptovaluutta Ecocoin pyrkii tukemaan ekologisesti kestävää toimintaa. 

Mikä on valtion rooli hajautetun hallinnon maailmassa? Nähdäänkö valtio ohjelmistona, joka pyrkii optimoimaan yhteiskunnan toimintaa, kuten Singaporen Smart Nation tavoitteen voisi tulkita? Vai onko valtio mahdollistaja tai järjestelmän paikallinen säätelijä? Toisaalta Kiinan kansalaisten pisteytysjärjestelmä antaa esimerkin siitä, että teknologinen kehitys voi tukea myös keskitetympää ja tiukempaa hallintoa. 

Kansalaisuus palveluna 

Valtion roolissa saattaa korostua myös palveluiden tarjoaminen. Viron e-kansalaisuus on tästä yksi esimerkki. Toista kansalaisuutta saatetaan hakea, kun oma identiteetti ei vastaa sitä mitä valtio tarjoaa. Esimerkiksi Brexitin yhteydessä useat britit ovat hakeneet muiden maiden kansalaisuutta. Toisaalta kansalaisuudesta myös pyritään eroamaan, myös Suomessa. 

On myös signaaleja siitä, että nykyistä hallintoa ei pidetä lainkaan laillisena. Esimerkiksi Saksassa on ns. Reichsbürger liike, johon kuuluu erilaisia äärioikeistolaisia ryhmiä, jotka eivät tunnusta vuoden 1871 jälkeen tulleita hallituksia laillisiksi. Vaikka valtion tasolla tällaiset ryhmät olisivat marginaalisia, niillä saattaa olla suuri edustus joillain paikkakunnilla. Jännitteet paikallisen ja valtiotason välillä näkyy hyvin myös mm. Yhdysvalloissa, jossa esimerkiski Kennesawin kaupungissa on jokaisen talouden pakko omistaa ase ja Bay Viewin kaupungissa vain kristityt saavat omistaa talon. 

Edellämainittujen esimerkkien valossa voi kysyä ymmärretäänkö kansalaisuus tulevaisuudessa enemmän valinnaksi joukosta erilaisia vaihtoehtoja kuin syntymän kautta tulleeksi itsestäänselvyydeksi? Ja korostuuko paikallinen identiteetti valtiotason kansalaisuuden yli?

Uudet valtiot 

Valtion roolin lisäksi voi kysyä millaisia uusia valtioita saattaisi syntyä – ja minne? Heikkojen signaalien avulla voidaan tunnistaa ainakin kolme suuntaa: merelle, avaruuteen tai virtuaalitodellisuuteen. Merikaupunkeja suunnittelee esimerkiksi Seasteading Institute, tavoitteena ekologisesti kestävä ja hallinnollisesti edistyksellinen yhteisö. Suunnitelmia on tosin kritisoitu siitä, että ne palvelevat vain rikasta eliittiä ja tuovat lähialueelleen enemmän harmia kuin hyötyä. . 

Villimpiä suunnitelmia on Asgardian avaruusvaltiolla, joka sijaitsee fyysisesti maata kiertävällä pienellä satelliitilla. Asgardian kansalaisuutta voi tästä huolimatta hakea ja sen hallinnollinen keskus on Wienissä. Tavoitteena on mahdollistaa nykyisistä valtioista riippumaton avaruusmatkailu. 

Monen pelaajan verkkoroolipelit ovat ajan myötä kehittyneet valtion kaltaisiksi ympäristöiksi. Rocktropia-virtuaalimaailmassa on vaaleilla valittu hallinto ja oma talousjärjestelmänsä. Pelissä ansaittua rahaa voi myös vaihtaa dollareiksi, eli sillä on arvoa myös pelin ulkopuolella. 

Merikaupungit, avaruusvaltiot ja virtuaalimaailmat kuvaavat osaltaan halua paeta nykymaailmaa jonnekin yksinkertaisempaan ja näin saada uusi alku yhteiskunnalle. Ne toimivat ajatuskokeina sille, mitä valtio voisi olla, jos olisi mahdollista aloittaa puhtaalta pöydältä. Siksi on kiinnostavaa seurata, millaisia poliittisia rakenteita, eettisiä säännöstöjä ja vallanjaon mekanismeja niihin syntyy ja millainen niiden suhde muuhun maailmaan tulee olemaan. Voimmeko ottaa opiksi hyvistä kokeiluista ja toisaalta varoa huonoksi havaittuja rakenteita tai tapoja? 

Vaikuttamisen ja vallan uudet muodot 

Valtioiden ja hallinnon rakenteiden muutosten lisäksi on syytä katsoa vaikuttamista ja valtaa laajemmin. Datan avulla tehostettu mielipidevaikuttaminen on noussut otsikoihin mm. Cambridge Analytican ja Facebook -kampanjoiden myötä. Nämä voidaan tulkita merkeiksi siitä, että valta ei ole vain perinteisissä kanavissa vaan olemassa olevan järjestelmän hyödyntämisessä uusin tavoin. 

Sosiaalisessa mediassa tällainen vaikuttaminen on saanut useita muotoja, kuten doksaus, maalittaminen, kaasuvalotus ja trollaus. Swattaus, eli poliisien erikoisjoukkojen hälyttäminen toisen kotiosoitteeseen yleensä tarkoituksena häiritä toisen verkkopeliä, on johtanut jopa viattomien kuolemaan. Teknologian tuoma valta näkyy myös kännykkäsovelluksissa kuten ”I’m getting arrested” ja ”Mobile justice”, jotka pyrkivät suojelemaan mielenosoittajia poliisien vallan väärinkäytöltä. 

Vallan uusissa muodoissa on kyse toisaalta yksittäisen toimijan lisääntyneestä mahdollisuudesta vaikuttaa, toisaalta joukon voimasta. Kuvaava esimerkki on tapaus, jossa mainostenestolistan suomalainen ylläpitäjä lisäsi lakkoilevien ammattiliittojen nettisivut estolistalle. Tämä kuitenkin huomattiin pian ja ylläpitäjä painostettiin luopumaan protestistaan. Eli yksilön saatavilla on yhä enemmän kanavia vaikuttaa, mutta ilman laajemman yhteisön tukea ei pitkälle pääse. 

Työkalu: Edelläkävijäanalyysi 

Tulevaisuudentutkija Sirkka Heinosen kehittämässä edelläkävijäanalyysissä hyödynnetään edelläkävijöiden kokemuksia samaan tapaan kuin heikkoja signaaleja. Edelläkävijät ovat ensimmäisten joukossa jonkin uuden asian äärellä tutkimassa, kehittämässä ja ottamassa sitä käyttöön. Heidän toiminnastaan saattaa tulla valtavirtaa, tai se saattaa jäädä marginaaliseksi. Heidän kauttaan voi parhaimmillaan nähdä toisenlaiseen tulevaisuuteen ja yhteiskuntaan. 

Tee näin:  

• Tunnista tarkastelemaasi aiheeseen liittyviä edelläkävijöitä. He saattavat olla esimerkiksi tutkijoita, yrittäjiä tai kansalaisaktiiveja. 
• Haastattele heitä tai tutki heidän tekemistään, tavoitteita, lähtökohtia, ajatusmalleja. 
• Tarkastele miten muut toimijat suhtautuvat heihin tällä hetkellä, millaisia jännitteitä tai yhteistyön mahdollisuuksia on. 
• Pohdi mitä tapahtuisi, jos edelläkävijä onnistuisi tavoitteessaan täydellisesti, millainen muutos nykyisiin toimintamalleihin tulisi? Miten muut toimijat siihen suhtautuisivat? 

Lisää edelläkävijäanalyysistä voit lukea alla olevista lähteistä: 

• Heinonen, Sirkka & Karjalainen, Joni (2017). Hybridimetodi tulevaisuuden energiamurroksen luotaamiseksi – heikkojen signaalien ja transformatiivisten skenaarioiden pohjalta tehty edelläkävijäanalyysi. Futura 3/2017, 18-42. 
• Heinonen, Sirkka (2017). Pioneer Analysis as Tool for Anticipation of Futures Agency – Case of surprising energy futures. Anticipation, Agency and Complexity. International Workshop, Session on Creating Resilient Communities, University of Trento, Italy 7th April 2017. 
• Heinonen, Sirkka (2013). Edeltäkävijäanalyysi ja kansainväliset kulttuurimuutokset. Posi- ja negatrendianalyysi kulttuurin muutoksen tunnistajana. Teoksessa: Kuusi, O, Salminen, Hazel & Bergman, Timo (toim.) 2013, Miten tutkimme tulevaisuuksia? Acta Futura Fennica 5/2013.