Leif Schulman: Terve vesiluonto mahdollistaa hyvinvointimme

Järvet ja meri, joet ja purot, lammet ja lähteet kuuluvat kansalliseen identiteettiimme. Ei vettä rantaa rakkaampaa.

Usein oletamme vetemme puhtaiksi. Kuitenkin esimerkiksi Itämeren rannikkoalueista vain seitsemäsosan tila on hyvä. Järvemme ovat monilta osin edelleen kunnossa, mutta jokien heikentyneen tilan tulisi soittaa hälytyskelloja. Vesistöt muodostavat kytkeytyneitä kokonaisuuksia. Pilaantuneista joista vesi virtaa mereen, joskus järviinkin.

Puromme ovat hyvin huonossa tilassa. Tämä johtuu laaja-alaisesta ojituksesta metsätalouden tehostamiseksi. Voimakas maankäyttö on johtanut myös vesistöjen tummumiseen eli humuspitoisuuden lisääntymiseen. Se uhkaa järviämme laajasti. Ilmastonmuutos lisää humuksen huuhtoumista vesistöihin. Myös voimalarakentaminen on köyhdyttänyt merkittävästi virtavesien luontoa. Useimmat alkuperäiset vaelluskalakantamme ovat tuhoutuneet.

Vesien pilaamisessa on kyse paljon muustakin kuin Maamme-laulussa kuvattujen maisemien tahraamisesta. Sisävesien tilan huonontuminen heikentää vesivarojamme. Esimerkiksi koko pääkaupunkiseutu käyttää Päijänteen vettä. Jos järven tila huononee, puhtaan vesijohtoveden tuottaminen vaikeutuu ja kallistuu.

Vesien pilaamisessa on kyse muustakin kuin maisemien tahraamisesta.

Monimuotoisella vesiekosysteemillä on resilienssiä eli kykyä vastustaa muutoksia siten, että vaikka vesistöön lasketaan kuormittavia päästöjä tai siihen päätyy vieraslajeja, sen tila ei heikkene pysyvästi. Siksi myös vesiluonnon hyvä tila on taloudellisesti arvokasta – sen lisäksi, että monimuotoisella luonnolla on itseisarvo. Vesiluonnon heikkenemiseen liittyy negatiivisen kierteen riski. Esimerkiksi kun Itämeri rehevöityy, syntyy hapettomia pohja-alueita, joilla pohjaliejuun kerrostuneita ravinteita vapautuu uudelleen kiertoon. Tämä kiihdyttää rehevöitymistä entisestään.

Koska haluamme varjella vesiemme kuntoa, olemme asettaneet sen pilaantumiselle raja-arvoja. Niiden lähestyessä uusia kuormituslähteitä ei voida sallia. Esimerkiksi Finnpulpin Kuopion biotuotetehdashanke kariutui vuonna 2019, koska Kallaveden ekologinen tila oli vaarassa heikentyä liikaa. Näin ollen aiemmin heikentynyt vesistön tila voi rajoittaa taloudellista toimintaa tänään ja tulevaisuudessa.

Samalla on huomattava, että elinvoimaisilla rapu- ja kalakannoilla, puhtailla uimavesillä ja mökkirannoilla sekä kauniilla järvi- ja merimaisemilla on moninaista arvoa kansantaloudelle. Matkailun edellytyksinä sekä kansalaisten henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin lähteinä ne sekä tuottavat että säästävät rahaa.

Vaikka meidän on varjeltava vesivarojamme ja vesiekosysteemejämme, voimme silti myös kehittää myös monenlaista teollista toimintaa. On kuitenkin totuttava tekemään valintoja aiempaa tarkemmin, ekologisten reunaehtojen puitteissa. Kustannustehokkainta on ehkäistä vahinkojen syntyminen, kuten pidättää ravinteita ja humusta maaekosysteemeissä. Jo tapahtuneita vahinkojakin on mahdollista korjata, mutta se on yleensä vahinkojen ehkäisemistä työläämpää ja kalliimpaa.

Kustannustehokkainta on ehkäistä vahinkojen syntyminen.

Maatalouden ravinnepäästöjä voidaan vähentää esimerkiksi tehostamalla kiertotaloutta sekä – oikeissa tilanteissa – kalkitsemalla peltoja tai levittämällä niille kipsiä. Virtavesien tilan parantaminen onnistuu niinkin yksinkertaisin toimenpitein kuin laajentamalla suojavyöhykkeitä purojen ja jokien varsilla. Turvemailla voidaan nostaa kuivatussyvyyksiä, ja siirtyä kosteikkoviljelyyn turvepelloilla ja jatkuvapeitteiseen metsänkasvatukseen turvemaiden talousmetsissä. Taloudellisesti tuottamattomista ojituksista tulee luopua.

Valitettavasti paljon vahinkoa on jo tehty, joten kunnostustoimiltakaan emme voi välttyä. Nopeasti vaikuttavia toimenpiteitä ovat esimerkiksi patojen purku virtavesissä ja hoitokalastus rehevöityneissä järvissä. Lintuvesiä voidaan ennallistaa nopeasti nostamalla vedenpintaa ja ruoppaamalla aukkoja ruovikoihin.

Vuosikymmeniä kestänyt pilaantumiskehitys vaatii usein pitkäjänteistä korjaamista. Esimerkiksi jätevesien aiheuttama Itämeren pistekuormitus on saatu suurelta osin kuriin, mutta koska maa- ja metsätalouden hajakuormitus on jatkunut liiallisena, meren tilan paranemista on havaittavissa lähinnä vain itäisellä Suomenlahdella.

Ennallistamisessa voi myös innovoida. Tuoreet tutkimustulokset osoittavat (pdf), että sellainenkin pieni toimi kuin puunrunkonippujen upottaminen kuivatusojiin pidättää ravinteita ja nostaa eliöyhteisön monimuotoisuutta – tällä toimella moni maanomistaja voisi kantaa kortensa kekoon vesiemme pelastamistalkoissa.

Leif Schulman on toiminut Suomen ympäristökeskuksen pääjohtajana vuoden 2021 alusta. Sitä ennen hän oli kymmenen vuotta Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon johtaja. Koulutukseltaan Schulman on filosofian tohtori biodiversiteettitutkimuksen alalta.

Kirjoitus on osa Sitran Luonto turvaa taloutemme -muistiota, joka avaa luonnon ja luontopääoman merkitystä taloudelle ja yhteiskunnalle.