Luontoa ja sen monimuotoisuutta häviää huolestuttavaa tahtia maailmalla ja myös meillä Suomessa. Luontokadolla on kauaskantoisia vaikutuksia talouteemme, terveyteemme ja hyvinvointiimme. Siksi luontokadon pysäyttäminen on välttämätöntä.
Uutta toivoa saatiin YK:n luontokokouksesta Montrealista, jossa lähes 200 maailman maata hyväksyi joulukuussa tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite on vaativa ja sen saavuttaminen edellyttää mittavia toimia. Jotta teemme oikeita toimia, tarvitsemme ymmärrystä luonnon tilasta, siinä tapahtuvista muutoksista ja luontokatoa torjuvien toimenpiteiden vaikutuksista. Laadukkaalla luontotiedolla on siis kriittisen tärkeä rooli luontokadon pysäyttämisessä.
Luontotiedon laatuun panostettava monella rintamalla
Luontotiedon laatuun vaikuttaa moni asia: miten tiedonkeruuta koordinoidaan, kuinka kattavasti ja laadukkaasti erilaisia seurantoja tehdään ja miten hyvin eri toimijoiden tietojärjestelmät toimivat yhdessä.
Iso merkitys on myös sillä, kuinka paljon tutkimukseen ja menetelmien kehittämiseen panostetaan. Ratkaisevan tärkeää on myös se, miten hyvin käytössä oleva luontotieto palvelee päätöksentekoa.
Suomi on luontotiedon kärkimaita maailmassa, mutta tiedon laadussa on silti parantamisen varaa. Tietoa hallitsevat nyt useat eri toimijat. Tiedot eivät ole aina helposti yhteensovitettavissa, mikä vähentää tiedon käytettävyyttä. Tietopohjassa on myös puutteita, mikä johtuu vastuun jakautumisesta, koordinaation puutteesta ja liian pienistä rahallisista panostuksista.
Luontotiedolle tarvitaan kansallinen kehittämisohjelma
Luontotiedon koordinoituun tuotantoon tulee siksi jatkossa panostaa nykyistä enemmän. Yksi Montrealissa tehdyistä päätöksistä oli vahvistaa luonnon monimuotoisuutta koskevaa osaamista ja tutkimusta alueellisten koordinaatiokeskusten avulla. Tämä puolestaan edellyttää sitä, että valtioiden tasolla kehitetään luontotiedon seurantaverkostoja.
Suomessa vastaukseksi tarpeeseen joukko toimijoita esittää nyt kansallista luontotiedon kehittämisohjelmaa vuosille 2024–2035. Ehdotuksen takana on Suomen ympäristökeskuksen (Syke) johtama ryhmä, jossa on edustettuna luontotietoa tuottavia, jalostavia, jakavia ja käyttäviä organisaatioita.
Myös Sitra on mukana ryhmässä. Koordinaatioryhmän mielestä pitkäjänteinen, yhdessä valmisteltu tavoitteellinen ohjelma osoittaisi selkeän suunnan ja antaisi hyvän tuen luontotiedon kehittämiselle ja ylläpidolle. Poliittisten päättäjien tulisi tarttua toimeen alkavalla hallituskaudella laadukkaan luontotiedon varmistamiseksi.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.