Luontokato tapahtuu myös meissä

Luontokato ymmärretään yleensä meitä ympäröivän luonnon köyhtymisenä, monimuotoisuuden vähenemisenä ja lajikatona. Ajattelusta puuttuu oleellinen näkökulma. Myös ihmiskeho on ekosysteemi, joka on elimellisessä vuorovaikutuksessa meitä ympäröivien muiden ekosysteemien kanssa. Aikuisen kehossa on yli kolmekymmentä biljoonaa omaa solua ja vielä enemmän mikro-organismeja erityisesti suolistossa, iholla ja limakalvoilla.

Kehomme on vuorovaikutuksessa muun luonnon kanssa mikrobien avulla harjoittaen samalla immuunijärjestelmäämme. Jos harjoitus on heikkoa, seuraa turhaa varuillaan oloa, kun kehon puolustus ei erota vaaraa vaarattomasta tai omaa vieraasta. Seurauksena on matala-asteisesta tulehdusta. Ylireagointi voi johtaa sairauksiin. Esimerkiksi allergiassa keho tulkitsee siitepölyn virheellisesti virukseksi ja tyypin 1 diabeteksessä keho luulee insuliinia tuottavia haimasoluja vieraiksi.

Ympäristömme on kiihtyvästi kaupungistunut ja elintapamme muuttuneet. Erkaantuminen evolutiivisesta kodista on köyhdyttänyt kehon mikrobistoa ja vähentänyt myös altistumista luonnon kemikaaleille, haihtuville orgaanisille yhdisteille.

Huomaamme ympäristön luontokadon luontokadon , mutta emme mikrobistomme köyhtymistä tai katoa, joka koskee kehoamme. Koronarajoitusten aikana lasten diabetes lisääntyi, mitä voi selittää niin ihmis- kuin luontokontaktien vähenemisen aiheuttama suojaavan mikrobiston vaje. Koronaviruksen ei ole todettu laukaisevan diabetesta.

Karjala-tutkimus ja biodiversiteetin testaaminen

Luontokosketuksen vaikutuksista terveyteen löytyy esimerkki läheltä. Rautaesirippu jakoi Karjalan väestön toisen maailmansodan jälkeen: osa karjalalaisista asui nyt Suomessa, osa Neuvostoliitossa. Ympäristön käyttö ja elintavat erkaantuivat ja syntyi vertailulle otollinen elävä laboratorio. Perinnölliset erot eivät olleet sairauserojen taustalla vaan suojaavan mikrobiston muutokset.

Suomalaisten ihon ja nenän limakalvon mikrobiomi oli paljon köyhempi kuin maanläheisemmin elävien venäläisten, mikä näkyi allergian ja diabeteksen suurina eroina.

Karjala-tutkimuksen tuloksista muotoutui allergian ja yleisemmin terveyden biodiversiteettihypoteesi, jonka mukaan kosketus monimuotoiseen luontoon vahvistaa kehon mikrobiomia, tasapainottaa immuunijärjestelmää ja suojaa sairauksilta (Haahtela ym., 2023).

Syy-yhteyksien selvittämiseksi tarvitaan kuitenkin myös eteenpäin suuntautuvia, kontrolloituja asetelmia. Sellaisen rakensi suomalainen tutkimusryhmä, joka rikasti päiväkotien hiekkalaatikoita mikrobeilla tai plasebolla (Roslund ym., 2022). Jo kahdessa viikossa mikrobeilla rikastetussa hiekkalaatikossa leikkiminen näkyi lasten iholla ja immuunivasteen tasapainottumisessa.

Tulos ei vielä todista, että mikrobikontakti ehkäisisi sairauksia, mutta viittaa vahvasti siihen.

Luontoperäisten suojatekijöiden väheneminen

Monien kroonisten sairauksien, myös mielenterveysongelmien ja ylipainon, taustalla voi olla luontoperäisten suojatekijöiden väheneminen.

Myös infektiosairauksien vaara voi kasvaa, jos mikrobitasapaino järkkyy ja tarjoaa tilaisuuden opportunististen mikro-organismien lisääntymiselle.

Elonkehän suojelijoita ajaa paitsi hyvä tahto myös ikivanha, pitkälti tiedostamaton eloonjäämisvaisto. He ovat pysäyttämässä luontokatoa paitsi ympäröivässä luonnossa myös omassa kehossaan.

Luontoterveys painopisteeksi

Meidän on yhteiskuntana parannettava ihmisten luontoyhteyttä eli vaikutettava siihen, mitä hengitämme, syömme, juomme ja kosketamme. Suomen kansallinen allergiaohjelma (2008‒2018) painotti luonnolle altistumisen ja siellä liikkumisen tärkeyttä (Haahtela ym., 2020). Tulokset olivat erinomaisia, kun lasten allergiadieetit, työperäiset allergiat ja astman sairaalahoidon tarve vähenivät.

Koulutusohjelmaan ja sen viestintään investoitiin noin kaksi miljoonaa euroa. Laskennalliseksi säästöksi kertyi 1,2 miljardia euroa, mikä muodostui erityisesti parantuneesta työ- ja toimintakyvystä (Jantunen ym., 2021). Myös suorat terveydenhuollon kustannukset vähenivät jonkin verran.

Uuden hallituksen kannattaakin nyt aloittaa Luontoterveys-ohjelma, joka pysäyttää luontokadon niin väestössä kuin muussa luonnossa (Kuva 1). Lahden seudulla vastikään aloitettu Terveys- ja ympäristöohjelma 2022‒2032 on alueellinen malli, josta parhaillaan kertyy kokemusta (Erhola ym., 2022). Ohjelman taustalla on planetaarisen terveyden käsite (Whitmee ym., 2015) ja Lahden kaupungin valinta EU:n vihreäksi pääkaupungiksi 2021.

Tari Haahtela, LKT, on kliinisen allergologian professori emeritus Helsingin yliopistossa.

Tiina Laatikainen, LT on terveyden edistämisen professori, Itä-Suomen yliopistossa.

Artikkeli on alunperin julkaistu Sitran muistiossa Tavoitteena planetaarinen terveys – Ratkaisuja ihmisen ja luonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Artikkelin lähteet

Erhola M., Vuori A., Bruneau M., ym. (2022). Parempaa terveyttä ja ympäristöä. Suom Lääkäril; 77:1356–57.

Haahtela T., Hanski I., von Hertzen L., ym. (2017). Luontoaskel tarttumattomien tulehdustautien torjumiseksi. Duodecim 133:19–26.

Haahtela T., Valovirta E., Saarinen K., ym. (2020). Kansallinen allergiaohjelma 2008–2018 muutti asenteita ja vähensi sairastavuutta. Suom Lääkäril; 75:1760-67.

Haahtela T., Alenius H., Auvinen P., et al. (2023). A short history from Karelia study to biodiversity and public health interventions. Front Allergy ;4:1-12.

Jantunen J., Kauppi P., Linna M., ym. (2021). Astman ja allergian kustannusten myönteinen kehitys jatkui. Suom Lääkäril 76:797–804.

Roslund M., Parajuli A., Hui N., et al , ADELE research group (2022). A Placebo-controlled double-blinded test of the biodiversity hypothesis of immune-mediated diseases: Environmental microbial diversity elicits changes in cytokines and increase in T regulatory cells in young children. Ecotoxicol Environ Saf 242;113900.

Whitmee S, Haines A, Beyrer C, et al. (2015). Safeguarding human health in the Anthropocene epoch: report of the Rockefeller Foundation-Lancet Commission on Planetary Health. Lancet ; 386:1973–2028.