Luottamus on yhteiskunnan liima

Moni tietää tunteen, joka tulee kun lukee aamupalapöydässä sanomalehdestä uutisia talouskriiseistä, pandemioista ja ympäristökatastrofeista. Tunnetta on vaikeaa paikantaa yhteen konkreettiseen tekijään, mutta jostain kalvava epävarmuus nousee: Maailma tuntuu kaoottiselta ja jatkuvasti muuttuvalta, eikä kellään näytä olevan siitä otetta.

Epävarmoja systeemejä työkseen tutkiva Leena Ilmola IIASA:sta vahvistaa Sitran Uusi turvallisuus -työpajassa, että epävarmuuden tunne on todellinen. Kompleksi ja vahvasti keskinäisriippuvainen maailmanjärjestelmä lisää isojen yllätysten todennäköisyyttä. Ennustetut trendit voivat kääntyä ympäri yhdessä yössä. Ilmola antaa kuvaavan esimerkin: Vuonna 2008 Lehman Brothersin konkurssin todennäköisyys oli 0,00000000000000000000007. Silti se tapahtui ja nousi koko läntisen maailman yli vyöryneen finanssikriisin symboliksi.

Kun epätodennäköinen tapahtuu ja epäsäännöllisyys on sääntö, poliittinen päätöksenteko on helposti jäykkää ja näköalatonta. Tehdyt päätökset vanhenevat nopeasti. Yksittäinen ihminen taas kokee turvattomuutta eikä elämä tunnu olevan omissa käsissä. Asetelma on vaarallisen hedelmällinen yhteiskunnalliselle kaaokselle.

Lisääntyneen epävarmuuden ja pelon tilassa Suomella on yksi iso etu: Luottamus.

-Kun tapahtuu jotain odottamatonta, kun systeemi saa shokin, se alkaa itse organisoitua. Jos luotamme siihen, että muut tekevät oman osansa, hoidamme itse oman osamme. Jos luottamusta ei ole, korttitalo hajoaa ja siirrytään kaaokseen, Ilmola kuvaa. Luottamus on yhteiskunnan koossa pitävä liima.

Ilmolan mielestä suomalainen luottamusyhteiskunta perustuu keskeisesti hyvinvointivaltiolle. Pienet elintasoerot ja yhtenevät mahdollisuudet lisäävät tunnetta samassa veneessä olemisesta, siis luottamusta. Luottamus myös edistää talouskasvua. Miten nyt vaaditut hyvinvointimenojen leikkaukset tehdään ilman, että menetetään Suomen keskeistä kilpailuetua ja turvallisuuselementtiä, luottamusta?

-Jos kustannusleikkauksilla hoidetaan yhtä osaongelmaa, mikä johtaa luottamuspääoman vähenemiseen,  joudutaan ojasta allikkoon, Ilmola toteaa.

Sen lisäksi, että turvallisuutta syntyy hyvinvointivaltion sivutuotteena, Suomessa on monia instituutioita, joiden päätyötä on turvallisuuden tuottaminen. Tekesin turvallisuusohjelmassa kehitetään turvallisuusalan innovaatioita kansainvälisille markkinoille kaupattaviksi.

-Turvallisuuteen liittyy usein villejä mielikuvia terrorismista ja vakoojista. Siksi monet eivät halua tulla liitetyksi alaan, vaikka turvallisuushaasteet kaipaavat uusia ratkojia, ohjelman johtaja Suvi Sundqvist kertoo.

Trendi on kuitenkin se, että turvallisuuden tuottaminen on yhä laajemman joukon asia: Bostonin pommi-iskun kaltaisessa onnettomuustilanteessa twiittaavat kansalaiset ovat keskeinen tietolähde. Erillisten ”päälle liimattujen” turvallisuusratkaisujen sijaan niiden kehittäjät lähtevät mukaan esimerkiksi terveydenhoitoalalle ja ottavat turvallisuusnäkökulman alusta asti mukaan tuotekehittelyyn. Erityisesti teknologioiden kehityksessä turvallisuus- ja puolustustoimijat oppivat siviilipuolelta ja päinvastoin.

-Pirkanmaan turvallisuusklusteri on onnistunut laajentamaan turvallisuustoimijoiden joukkoa, Tampereen poliisiammatikorkeakoulun hallintojohtaja Timo Rajala toteaa Sundqvistin perään.

Klusteri on oiva esimerkki tavasta, jolla julkisella puolella on lähdetty ennakkoluulottomasti yhteistyöhön turvallisuuden edistämiseksi. Klusteri ratkoo esimerkiksi yritysturvallisuuden, logistiikan ja ikäihmisten asumisen haasteita. Tämä ”turvallisuusongelmien ratkaisukeskus” yhdistää tutkimusta, koulutusta ja käytännön tekemistä, synnyttää liiketoimintaa ja pyrkii tekemään itsestään vientituotteen. Klusterissa on mukana kymmenittäin organisaatioita Pirkanmaan pelastuslaitoksesta ja SPR:stä työterveyslaitokseen ja poliisiammattikorkeakouluun.

Työpajan keskeisiä kysymyksiä oli, miksi ihmisten turvattomuuden tunne on lisääntynyt, vaikka faktat kertovat Suomen muuttuneen monilla mittareilla entistä turvallisemmaksi? Uhkaako suomalaisten välistä arvokasta luottamusta rapautuminen? Entä kenellä on vastuu turvallisuudesta, olemmeko liiaksi ulkoistaneet sitä viranomaisille?

Näitä asioita lokakuussa alkava Uusi turvallisuus -foorumi saa ainakin pohdittavakseen.

Sitra kutsui tuvallisuuden parissa yhteiskunnan eri laidoilla työskenteleviä ihmisiä työpajaan 5.9. keskustelemaan siitä, mistä näkökulmista lokakuussa käynnistyvän Uusi turvallisuus -foorumin pitäisi aihettaan käsitellä. Työpajan tulokset löydät kokonaisuudessaan täältä.