Meillä kaikilla pitäisi olla oma positiivinen CV

Miksi omista hyvistä puolista kertominen on niin vaikeaa – ja miksi kuudesluokkalaiset ja ysiluokkalaiset ovat siinä kuin eri maailmasta?

Kun Kaisa Vuorinen kumppaneineen teki koululaisille harjoituksia, joissa omista vahvuuksistaan piti kertoa muille, kuutosluokkalaiset tekivät itsestään riemukkaita videoesityksiä ja lähtivät kaikkeen mukaan innolla. Ysiluokkalaisille taas itsestään myönteisesti puhuminen oli tosi vaikea juttu.

– Vaatii rohkeutta kertoa toisille hyviä asioita itsestään. Kun toisaalta siellä ysiluokkalasien sisällä liikahtaa, niin sitten todella liikahtaa, Vuorinen kuvailee.

Niin alakoululaisilla, yläkoululaisilla kuin aikuisillakin myönteisesti itsestään kertominen vaatii usein luottamuksen rakentamista ja turvallisuuden kokemista. Vuorinen ja hänen tiimiläisensä uskovat, että lapset ja nuoret tarvitsevat selkeän toimintamallin tai palvelun, joka auttaa heitä itsetuntemuksen kasvattamisessa, omiin kykyihin luottamisessa ja osaamisen tunnistamisessa.

– Todistuksessa ei tule esiin se kaikki osaaminen, mitä nuorilla on, Vuorinen sanoo.

Nyt Vuorinen kehittää tiimeineen Positiivista CV:tä, jonka ytimenä on myöhemmin digitaalinen alusta. Tarkoituksena on, että oppilaat, opettajat ja vanhemmat voivat tallentaa yhteen paikkaan oppilaasta kertyvän positiivisen datan ja kertoa myönteisistä huomioistaan. Oppilasta tukevat aikuiset ja oppilas itse saisivat samasta paikasta oppimateriaalia ja välineitä itsetuntemuksen kehittämiseen.

Vuorinen on juuri palannut neljän viikon kokeilujaksolta koulusta. Tiimi on rakentanut Positiivisen CV:n mallia oppilaiden kanssa perinteisin välinein, kuten valokuvin, kirjoittamalla, piirtämällä ja videoita kuvaten. Paperinen prototyyppi on ollut vaikkapa oppilaan itsestään tekemä iso juliste, positiivinen cv, jonka kautta kuka tahansa voi tutustua oppilaaseen.

Taustalla on kasvatusfilosofia, jossa lapsen ja nuoren hyvinvointia tuetaan omien kykyjen ja vahvuuksien löytämisen kautta.

– Haluamme tuoda Suomeen hyvän huomaamisen kulttuuria, Vuorinen sanoo.

Positiivisen cv:n idea on, että seuraisi oppilaan mukana pitkään. Sen kautta hän voisi seurata, että on matkan varrella onnistunut monessa. Se vahvistaisi itsetuntoa väistämättömien epäonnistumistenkin hetkillä.

Myönteinen palaute ja vahvuuksien tunnistaminen on tärkeä osa uutta opetussuunnitelmaa, mutta Kaisa Vuorisen mukaan Suomessa ei ole helposti skaalautuvaa, yksilöiden tarpeet huomioivaa tuotetta kaikkien käyttöön.

Positiivinen CV antaisi myönteisen palautteen antoon arkisia välineitä. Kaisa Vuorinen kertoo, että oppilaita on motivoinut esimerkiksi kännykän käyttö. He innostuivat tekemään arjessaan kymmeniä pieniä tehtäviä, kuten kuvia ja viestejä, joilla he suorittivat Vuorisen antamia tehtäviä.

– Samalla päivään saadaan kuin huomaamatta pieniä positiivisen palautteen hetkiä.

Seuraa meitä

positiivinencv.fi

Tiimi

Kaisa Vuorinen, Hyvän huomaamisen ja positiivisen kasvatuksen sanansaattaja. Erityisopettaja ja tohtorikoulutettava, joka liputtaa vahvasti myötäinnon puolesta. Tiimissä luova innostaja, joka suunnittelee PCV:n tuotteistamista ja organisoi verkostoja.

Elina Paatsila, vahvuusperustaisen kielten opetuksen kehittäjä. Tohtorikoulutettava, joka kokee sydämen asiakseen lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemisen ja edistämisen. Tiimissä sparraaja ja kentällä toimija, pilotin organisoija ja positiivisen pedagogiikan kouluttaja.

Salla-Maarit Volanen, tietoisuustaitotutkimuksen pioneeri jonka sydäntä lähinnä on lasten ja nuorten itsetuntemuksen ja merkityksellisen elämäntien löytämisen tukeminen. Filosofian tohtori, erikoistutkija, Tiimissä visiönääri joka kehittelee pilottia, interventiota ja verkostoja.

Lotta Uusitalo-Malmivaara, erityisen innostunut vahvuuksien tutkija ja opettajakouluttaja, dosentti erityispedagogiikassa. Tiimissä kokonaisuuden perään katsoja, tuotteistaja ja sisältöosaaja.