sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Suuri osa talouden toiminnasta on suoraan kytköksissä luontoon ja välillisesti lähes koko kansantalous elää ja hengittää luonnon tahdissa. Nyt olemme tilanteessa, jossa luontoa kulutetaan nopeammin kuin se uudistuu, eikä uusiutumattomia luonnonvaroja kierrätetä tarpeeksi. Luontopääoma hupenee.
Ekologisesti kestävämpi tuotanto ja kulutus vaativat sitä, että luontoa ylen määrin rasittavaa tuotantokapasiteettia ja -menetelmiä korvataan uusilla. Ydinkysymys on, miten siirtymä tehdään tavalla, joka ei kärjistä luontokatoa ja on oikeudenmukainen nykyisille ja tuleville sukupolville.
Kestävämpi tuotanto ja kulutus edellyttävät tutkimusta, tuotekehitystä, materiaaleja säästäviä tuotantomenetelmiä ja kierrätettäviä tuotteita. Uuden löytäminen on yksityisen sektorin tehtävä.
Markkinataloudessa hinnat ohjaavat kuluttajien ja yritysten valintoja. Kun luonnon monimuotoisuudelle ei ole hintaa, kysyntää rajoittavat vain luonnon kulutukseen liittyvä vaiva ja sen kustannukset. Tämä johtaa ekologisesti kestämättömiin taloudellisiin valintoihin. Luonnonvaroja kulutetaan liikaa. Yhteisiä arvokkaita resursseja tuhlataan.
Kun luonnon monimuotoisuudelle ei ole hintaa, kysyntää rajoittavat vain luonnon kulutukseen liittyvä vaiva ja sen kustannukset.
Kansalaisten ja yritysten valintoihin voidaan vaikuttaa talouspolitiikan keinoin. Julkisen vallan tehtävä on tuoda luontokadon kaltaiset haitalliset ulkoisvaikutukset mukaan kansalaisten ja yritysten investointi-, tuotanto- ja kulutuspäätöksiin ja varmistaa, että siirtymä ekologisesti kestävämpään talouteen tapahtuu oikeudenmukaisesti.
Luontokadon monitahoisen luonteen vuoksi laaja-alaisten, koko talouden tasolla vaikuttavien ohjauskeinojen käyttö on usein mahdotonta. Ratkaisut täytyy tehdä paikallisemmalla tasolla.
Toimia luontokadon ehkäisemiseksi pitää arvioida ensisijaisesti niiden vaikuttavuuden kannalta. Koska julkisella vallalla on budjettirajoite, toimet pitää valita sen mukaan, kuinka paljon niistä saadaan hyötyä suhteessa niihin käytettyihin panoksiin. Tämä tarkoittaa myös sen arviointia, missä määrin julkinen valta rahoittaa siirtymää itse esimerkiksi investointituilla, ja missä määrin se luo kannustimia ja ohjaa niiden avulla muiden toimijoiden valintoja.
Julkisen hallinnon rooliin kuuluu myös se, että näytetään esimerkkiä muille omissa valinnoissa, investoinneissa, tuotannossa, kulutuksessa ja hankinnoissa.
Luontokato, julkisen vallan omat valinnat ja talouspolitiikan valinnat vaikuttavat julkisen talouden tuloihin ja menoihin sekä suoraan että välillisesti. Osa lisää tuloja, osa menoja.
Julkiselle taloudelle kertyy lisää tuloja, ainakin jonkin aikaa, jos luonnolle haitallista toimintaa rankaistaan verotuksen keinoin tai veroluonteisilla maksuilla. Suorat investoinnit tai investointituet luonnon monimuotoisuutta turvaaviin kohteisiin puolestaan lisäävät julkisen talouden menoja.
Kaikki edellä mainittu vaikuttaa eri kanavien kautta koko kansantalouteen ja sitä kautta välillisesti julkisen talouden tuloihin ja menoihin. Uudet investoinnit voivat kiihdyttää talouden kasvua. Kokonaisveroasteen nousu voi puolestaan hidastaa sitä. Tuotannon rakennemuutos voi lisätä rakenteellista työttömyyttä, mutta myös luoda uusia tulonlähteitä.
Toimimattomuus johtaisi talouden näivettymisen polulle ja syveneviin ongelmiin.
Lyhyellä aikavälillä toimet luontokadon hillitsemiseksi ja siihen sopeutumiseksi todennäköisesti heikentävät julkista taloutta. Muutoksia julkisen talouden tuloihin ja menoihin pitää kuitenkin aina verrata tilanteeseen, jossa mitään ei tehtäisi. Tällöin luonnon monimuotoisuus sekä talouden ja tulonmuodostuksen edellytykset heikkenisivät oleellisesti nykyisestä.
On varmaa, että toimimattomuus johtaisi talouden ja tulonmuodostuksen näivettymisen polulle ja syveneviin ongelmiin. Samalla hukattaisiin tuotannon ja kulutuksen rakennemuutoksen tarjoamat mahdollisuudet.
Valtiovarainministeriö julkisti joulukuussa 2022 ilmasto- ja luontostrategiansa. Strategia kuvaa ilmastoon ja luontoon liittyvää valmistelua, lähtökohtia, periaatteita ja käytössä olevia välineitä. Valtiovarainministeriön strategiset tehtävät velvoittavat ministeriötä rakentamaan kestävää yhteiskuntaa ja kartoittamaan yhteiskuntaa muokkaavia muutostekijöitä ja niihin liittyviä riskejä.
Strategia kertoo, miten valtiovarainministeriö ottaa myös luonnon monimuotoisuuden vaalimisen huomioon talouspolitiikkaan, julkiseen hallintoon ja julkiseen taloudenpitoon liittyvässä valmistelussaan.
Mikko Spolander on valtiovarainministeriön kansantalousosaston osastopäällikkö. Osasto tuottaa luotettavia, perusteltuja ja riippumattomia taloudellisia analyysejä, vaikutusarvioita ja ennusteita kansantaloudesta ja julkisesta taloudesta päätöksenteon tueksi.
Kirjoitus on osa Sitran Luonto turvaa taloutemme -muistiota, joka avaa luonnon ja luontopääoman merkitystä taloudelle ja yhteiskunnalle.
