Haastattelu
Arvioitu lukuaika 5 min

Miksi EU:n tulevaisuudesta pitää puhua, Eurooppa-tutkija Timo Miettinen?

Jos haluamme vaikuttaa EU:n tulevaisuuteen, pitää meidän tuntea unionin päätöksenteon rakenne ja vaikuttamisen mahdollisuudet, toteaa Eurooppa-tutkija Timo Miettinen. Hän tarkastelee Sitran tuoreessa muistiossa unionin tulevaisuutta ja suuntaa.

Kirjoittaja

Lea Kurki

Asiantuntija, Viestintä ja yhteistyösuhteet

Julkaistu

Tämän viikon Eurooppa-neuvoston kokouksessa keskustellaan monista koko Euroopan lähitulevaisuuden kannalta tärkeistä valinnoista. Ensi vuoden europarlamenttivaaleissa Suomi, muiden jäsenvaltioiden joukossa, saa mahdollisuuden vaikuttaa Euroopan suuntaan.

Sitra käynnisti lokakuussa EU:n tulevaisuuden johtamisen koulutuksen, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten valmiuksia vaikuttaa unionin suuntaan. Euroopan unionin kyky ratkoa nykyisiä ja tulevia haasteita vaikuttaa myös Suomeen.

Timo Miettinen kuvaa Sitran muistiossa EU:n haasteita kriisien aikakaudella sekä tarkastelee unionin tulevaisuutta ja suuntaa. Kysyimme häneltä muutaman kysymyksen.

1. Sanot, että tulkintamme historiasta vaikuttaa tulevaisuuteen. Millaisin silmälasein suomalaisten kannattaisi katsoa EU:n tulevaisuutta nyt, Timo Miettinen?

Euroopan unioni on poliittinen järjestelmä, joka on historian saatossa mukautunut erilaisiin kriiseihin. Ajattelen, että unionin tulevaisuuden kehitystä on syytä hahmottaa edessämme olevien haasteiden kautta. Jos unioni ei pysty vastaamaan muuttuvan turvallisuusympäristön vaatimuksiin, globaaliin kilpailuun tai ilmastonmuutoksen kaltaisiin uhkiin, tulee sen oikeutus kärsimään varmasti.

Historian ymmärtäminen on tärkeää monestakin syystä. Yhtäältä historia on oppimisen lähde ja auttaa ymmärtämään, mitä olemme tehneet oikein. Eurooppaan toisen maailmansodan jälkeen syntynyt valtiojärjestys on historiallinen saavutus, joka on tuottanut Eurooppaan poikkeuksellisen vakauden ajan.

Toisaalta EU-instituutiot on luotu tiettyyn tilanteeseen, ja ne heijastavat tuon ajan ongelmia. EU syntyi taloudelliseen yhteistyöhön nojaavina järjestelyinä. Jos haluamme, että EU kehittyy tulevaisuudessa vaikkapa vahvemmin turvallisuuspoliittiseksi toimijaksi, rajoitteet on syytä ottaa huomioon.

2. Olet myös todennut, että Suomi on ollut EU-asioissa pitkään liian reaktiivinen. Nyt pitäisi keskustella enemmän siitä, mitä toivomme EU:lta tulevaisuudessa. Mitä tarkoitat?

Tarkoitan kahta asiaa. Välillä tuntuu, että suomalaista EU-keskustelua käydään viiveellä. Erityisesti eurokriisin varjo on meillä aika pitkä, mikä on heijastunut epäluottamuksena erilaisiin talouspoliittisiin uudistuksiin.

Toisaalta suomalainen EU-keskustelu voisi olla myös enemmän ennakoivaa. Alamme muodostaa tulkintoja vasta sitten, kun muualla käydään jo keskustelua. Tästä saattaa tulla vaikutelma siitä, että taas meidät päästiin yllättämään.

Ehkä taustalla on meilläkin hyvin vahvasti vaikuttava perustuslaillinen näkökulma, jossa EU:n uusiin toimivaltuuksiin suhtaudutaan aika usein torjuvasti. Tässä on toki paljon hyvääkin, esimerkiksi kansallisen demokratian näkökulmasta. Usein jo se, että tehdään tiiviimpää yhteistyötä, tuottaisi parempia tuloksia.

3. Kerrot, ettei keskustelua EU:n tulevaisuudesta voi jättää vain EU-instituutioiden tai päätöksentekoelinten harteille. Miten tai missä muualla EU:n suuntaan voi vaikuttaa?

Kansallisella politiikalla ja siellä nousevilla tulkinnoilla on iso vaikutus siihen, mihin suuntaan EU kehittyy. Tähän on monta syytä, ennen kaikkea uudistustarpeiden luonne: monet päätökset tai uusien rakenteiden synnyttäminen vaativat yksimielisyyttä.

Britannia on yksi esimerkki siitä, mihin yksipuolinen keskustelu EU:sta voi johtaa.

Tämä ei tarkoita sitä, että EU:sta pitäisi puhua aina vain positiiviseen sävyyn. Ajattelen, että EU-keskustelua olisi hyvä käydä asioista itsestään lähtien: olisi syytä miettiä, mitkä ovat sellaisia ongelmia, jotka vaativat aidosti ylikansallista yhteistyötä.

Toki meillä on myös paljon teknisiä kysymyksiä esimerkiksi vaikuttamisesta EU-sääntelyyn, jolloin pitää tuntea päätöksenteon rakenteita. Näitä kysymyksiä ei kuitenkaan kannata jättää vain valtionhallinnon varaan, vaan uusia aloitteita voi tulla yrityksiltä, kansalaisilta, järjestöiltä – ja niin edelleen.

4. Vanha EU-vaikuttajien sukupolvi on jäämässä takavasemmalle. Nuoret taas eivät tunne EU:ta innostuakseen. Miksi suomalaisia päättäjiä ja vaikuttajia kannattaa kouluttaa johtamaan EU:n tulevaisuutta?

EU-politiikan kehityksellä on hyvin suora vaikutus Suomen politiikkaan ja talouteen. Merkittävä osa lainsäädännöstä tulee EU:sta ja Suomi on pienenä avotaloutena riippuvainen muun Euroopan kehityksestä. Myös suomalaisen maatalouden kohtaloa ratkotaan pitkälti EU-pöydissä.

Yksi Suomen vahvuus EU-politiikassa on ollut, että meillä on melko vahva yhteisymmärrys keskeisistä tulevaisuuden haasteista: turvallisuudesta, ilmastonmuutoksesta tai vaikka muuttoliikkeiden hallinnasta. Myös tietynlaisella jatkuvuudella on ollut Suomen EU-politiikassa keskeinen arvo. Parhaimmillaan tämä kurssi voi auttaa osallistujia hakemaan parhaita ratkaisuja.

Toisaalta pitäisin myös tervetulleena, että meillä käytäisiin vahvemmin aatteellista tai arvopohjaista keskustelua EU:n tulevaisuudesta. Visioiden puute tuottaa usein mielikuvan vaihtoehdottomuudesta ja keskustelu jää asiantuntijoiden väliseksi asiaksi.

5. EU:n tulevaisuuden johtamiskoulutuksessa puhumme globaalien haasteiden lisäksi yhteisistä ratkaisuista. Millaisia lähitulevaisuuden mahdollisuuksia Suomelle avautuu EU:ssa?

Jos ajatellaan taloudellisia kysymyksiä, niin tärkeimmät mahdollisuudet liittyvät varmaankin vihreään siirtymään. EU:n päästökauppa vauhdittaa siirtymistä puhtaaseen energiaan, ja Suomessa on paljon myös vaikkapa kiertotalouden osaamista. Suomalaiset ovat myös hyvissä asemissa erilaisilla teknologia-aloilla, kuten kvanttitietokoneissa.

Haluaisin ajatella mahdollisuuksia myös melko arkisena asiana. EU:n myötä matkustamisesta tai jopa muuttamisesta toiseen maahan on tullut aiempaa helpompaa. Työ- ja opiskeluvaihtoa koskevat mahdollisuudet ovat parantuneet, kun tutkintoja ja ammatillisen osaamisen standardeja on pyritty yhtenäistämään. Matkapuhelintakin voi nykyään käyttää toisessa EU-maassa huolettomasti.

Kaikki nämä avaavat meille suomalaisille arkipäivän mahdollisuuksia.

Tutustu muistioon: EU kriisien aikakaudella – Unionin tulevaisuuden suuntaa etsimässä

Eurooppa-neuvosto kokoontuu 26.–27.10. Brysseliin päättämään Euroopan monista lähitulevaisuuden kannalta tärkeistä suuntaviivoista, esimerkiksi talouskehyksestä, maahanmuuton päälinjoista sekä Ukrainan roolista EU:ssa.

Timo Miettinen on tutkija, dosentti ja historioitsija, jolle Eurooppa on ehtymätön mielenkiinnon kohde. Miettisen kirja ”Eurooppa – poliittisen yhteisön historia” palkittiin vuonna 2021 vuoden historiateoksena.

Ota yhteyttä
Eurooppa-tutkija, akatemia-tutkija ja dosentti, Eurooppa-tutkimuksen keskus, Helsingin yliopisto

+358503182159

Mistä on kyse?