Miljoonien sinkkujen maat

Koulutetut naiset Japanissa, Koreassa ja Taiwanissa eivät enää hanki lapsia. Heillä on muita unelmia.

Katselen Taipein vanhassa keskustassa, kuinka nuori nainen ostaa Xia-hain kaupunkijumalan temppelin palvelijoilta suitsukkeita ja uhrilahjoja. Nainen sulkee silmänsä ja aloittaa rukoilun avioliiton ja rakkauden jumalhahmon, Vanha mies kuun alla -patsaan äärellä.

Koska täällä Itä-Aasiassa miehet ja naiset eivät enää kohtaa eikä lapsia synny, on maagisen kuumiehen maine kiirinyt eri puolilla Aasiaa. Kymmenettuhannet itäaasialaiset ovat kuumiestä rukoiltuaan kuulemma löytäneet puolison.

Viime viikkoina olemme kuulleet Kiinan ja Japanin saarikiistasta, joka on johtanut väkivaltaisuuksiin Kiinassa asuvia japanilaisia vastaan. Kiina pyrkii rakentamaan Etelä- ja Itä-Kiinan meristä mare nostrumia, omaa sisämerta.

Kiinalaisten miespoliitikkojen pyrkiessä piirtämään merirajoja uusiksi on hiljaisempi, mutta maiden tulevaisuuden kannalta merkittävämpi muutos tapahtunut aasialaisissa kodeissa.

Vielä kolmekymmentä vuotta sitten vain noin kaksi prosenttia itäaasialaisista naisista eli elämänsä avioitumatta. Perherakenne oli traditionaalinen. Avioliitot olivat yleensä sovittuja ja rakkausavioliitot poikkeuksia.

Tänään täällä Taiwanissa lähes neljäkymmentä prosenttia yli kolmekymppisistä naisista elää sinkkuina. Yksinhuoltajaäitiys on harvinaista. Ellei sopivaa kumppania löydy ennen 35:tä ikävuotta, useimmat naiset jäävät naimattomiksi ja lapsettomiksi.

Japanin hallitus julkisti vuonna 2010 tutkimuksen, jonka mukaan yli 60 prosentilla 18–34-vuotiaista miehistä ei ollut tyttöystävää. Saman ikäisistä naisista puolet ilmoitti, ettei heillä ole poikaystävää.

Myös Singaporessa yli kolmannes yliopistotason koulutuksesta saaneista naisista on sinkkuja.

Vaikka japanilaisista yli kaksi kolmasosaa haluaisi mennä joskus naimisiin, pelottavan moni ajattelee, että elämä ilman puolisoa on itsenäisempää ja onnellisempaa.

Kolkyt ja risat -sukupolvi on elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa vahvan talouskasvun aikana. Itä-Aasian maat ovat vaurastuneet ja avautuneet. Koulutus ja työmarkkinat ovat tuoneet naisille itsetuntoa ja itsenäisyyttä. Aasian megapolit ovat tarjonneet mahdollisuuden kuluttamisen, muodin ja nautintojen täyttämään elämään.

Eri haastattelututkimuksissa on käynyt ilmi, että miettiessään äitiyttä korealaisnainen puntaroi lapsen synnyttämiä kustannuksia ja äitiyden tuomaa tyydytystä vapaaseen elämään, työhön ja omaan aikaan. Joka kolmas nuori korealaisnainen pitää avioliittoa oikeastaan yhdentekevänä.

Naisten muuttunut asema ja asenne elämään näkyvät suoraan Itä-Aasian syntyvyydessä. Maailmassa vähiten lapsia syntyy täällä Taiwanissa. Vuonna 2010 syntyvyys oli 0,9 lasta naista kohden. Etelä-Koreassa se on 1,1 ja Manner-Kiinassa 1,6.

Jotta väestökehitys uusiutuisi, tulisi naisen synnyttää keskimäärin 2,1 lasta. Suomalaisnainen saa keski-määrin 1,87 lasta.

Kaupungistuneilla aasialaisnaisilla on yhä useammin myös miehiä korkeampi koulutus. Niinpä he haluaisivat puolisokseen tasa-arvoisen ja älykkään miehen. Aasialaiset miehet taas usein hakevat itseään vähemmän koulutettuja, perinteiseen vaimon rooliin sopeutuvia naisia. Ihmissuhdemarkkinoilla ristiriita on sietämätön.

Myös Etelä-Korean seuraava, joulukuussa valittava presidentti saattaa olla sinkkunainen. Konservatiivisen Saenuri-puolueen ehdokas, 60-vuotias Park Geun-hye, on elänyt elämänsä yksin.

Entä ne, jotka ovat päättäneet perustaa perheen?

Perhe-elämä itäaasialaisissa kaupungeissa on käsittämättömän kallista. Chosun Ilbo -lehti on arvioinut, että korealainen nuoripari joutuu hankkimaan häitä varten keskimäärin 80 000 euroa. Nuorenparin yhteiset käteen jäävät vuositulot ovat 28 000 euroa vuodessa. Puolet tästä menee asumiseen.

Jos lapsia saadaan, perheen tärkein tehtävä on kouluttaa heidät hyvin.

Soulin kansallisen yliopiston tutkija kertoi minulle, että hänen perheensä bruttotuloista lähes kolmannes kuluu lapsen yksityiseen lisäopetukseen. Pääsy huippuyliopistoon ei onnistu ilman yksityisopetusta.

Hallitukset Japanissa, Etelä-Koreassa, Taiwanissa, Singaporessa ja Hongkongissa vääntelevät käsiään. Jos nykyinen väestökehitys jatkuu, miten vanhenevat yhteiskunnat säilyttävät kilpailukykynsä?

Olen parin viime vuoden aikana nähnyt Tokion kaduilla, kuinka isät ovat alkaneet kantaa lapsiaan kantorepuissa. Ehkä alle kolmekymppiset ovat saaneet aikaan uuden sukupuolten välisen sopimuksen.

Myös Japanin hallitus on jo vuosia yrittänyt parantaa lapsilisiä, äitiyslomia ja päivähoitoa. Samalla työllistämiskustannukset ovat nousseet, ja työnantajat varovat palkkaamasta nuoria naisia.

Joskus aasialaiset kulttuurit yllättävät suoruudellaan. Singaporen hallitus julisti itsenäisyyspäivänsä, elokuun 9:nnen, ”rakkauden ja rakastelun yöksi”.

Kansalaisilla on nyt isänmaallinen velvollisuus olla hedelmällisiä. Asiaa edistämään hallitus palkkasi rap-artisti Mentoksen, joka letkeässä National night -rapissaan kannustaa singaporelaismiehiä nostamaan itsenäisyyspäivän yönä kansallislipun korkealle.

Voit katsoa videon osoitteessa http://www.youtube.com/watch?v=8jxU89x78ac

Julkaistu Helsingin Sanomissa 23.9.2012