Millaiseen tulevaisuuteen lapsilla on oikeus?

Tämä artikkeli on Sitran ja Itlan yhteiskirjoitus ja se julkaistaan samanaikaisesti molempien organisaatioiden verkkosivuilla.

Millaista on lasten ja nuorten arki ja elämä tulevaisuuden Suomessa? Kun suuntaamme katseemme noin viidentoista vuoden päähän vuoteen 2040 ja siitä eteenpäin, millaisessa maailmassa ja yhteiskunnassa lapset ja nuoret elävät? Millaista tulevaisuutta heille toivomme ja tämän päivän päätöksillä ja valinnoilla luomme?

Sanotaan, että lapsissa on tulevaisuus. Lausahduksen voi nähdä korostavan seuraavien sukupolvien ajattelua sekä lasten ja nuorten tulevaisuusvaltaa, jossa lapset ja nuoret tunnistetaan aktiivisina tulevaisuuden tekijöinä. Tai se voi heijastaa aikuisten oman vastuun pakoilua paremman tulevaisuuden rakentamisessa. Vaikka lapset ja tulevaisuus liitetään juhlapuheissa yhteen, yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa painottuu nykyisyys ja lähitulevaisuus, joka ei huomioi riittävästi tämän päivän päätösten ja tekojen vaikutuksia lapsiin, nuoriin ja tuleviin sukupolviin. Tässä hetkessä tehdyt ja tekemättä jätetyt päätökset ja teot joko vahvistavat tai heikentävät lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien edellytyksiä elää tulevaisuudessa hyvää, turvallista ja merkityksellistä elämää.

Lapsuudella ja nuoruudella on itseisarvo ja ne ovat itsessään tärkeitä elämänvaiheita. Ne eivät tapahdu muusta yhteiskunnasta erillään, vaan heijastavat aina laajempia kehityskulkuja sekä yhteiskunnan arvoja, asenteita ja ilmapiiriä. Lasten ja nuorten tulevaisuus otetaan usein annettuna. Muutoksia tarkastellaan lineaarisesti eikä kokonaisvaltaisesti, jolloin ilmiöiden vaikutukset lapsiin ja nuoriin pidemmällä aikajänteellä jäävät huomioimatta.

Haaste on paitsi kansallinen, myös globaali ja kysymyksenä nyt hyvin ajankohtainen. Syyskuussa 2024 YK:n yleiskokouksessa hyväksytty Pact for the Future ja sen liitteenä Declaration on Future Generations on ensimmäinen kansainvälisen yhteisön julkilausuma, jossa määritellään toimenpiteitä tulevien sukupolvien huomioimiseksi päätöksenteossa. Tulevien sukupolvien näkökulmien edistäminen hallinnossa on vasta alkumetreillä ja edellyttää kansallista toimeenpanoa. YK:n pääsihteeri Antonio Gúterrasin sanoin maailma on muuttunut ja kehittyy niin merkittävästi, että emme voi luoda lastenlapsillemme sopivaa tulevaisuutta systeemillä, joka on isovanhempiemme rakentama.

Tässä artikkelissa tarkastelemme megatrendejä ja tulkitsemme niiden mahdollisia vaikutuksia lasten ja nuorten näkökulmasta. Vaikka useimmat esiin nostamamme ilmiöt ovat laajasti tunnettuja, niiden vaikutusten ja merkitysten tarkastelu lasten ja nuorten arkeen ja elämään Suomessa on ollut vähäistä. Kun ilmiöitä tulkitaan pääosin aikuisten ja nykytilan näkökulmasta, jäävät merkitykset lapsille ja nuorille tunnistamatta ja tulevaisuuden mahdolliset kehityskulut, niin riskit kuin mahdollisuudet, huomiomatta.

Sitraa ja Itlaa yhdistää pyrkimys edistää hyvinvointia Suomessa. Itlalla tehtävän keskiössä ovat lapset, nuoret ja lapsiperheet, Sitralla koko yhteiskunta. Yhdessä olemme tunnistaneet, ettemme voi rakentaa hyvää tulevaisuutta, ellemme huomioi ennakoinnissa lasten ja nuorten näkökulmaa. Tällä artikkelilla haluamme herätellä kaikkia meitä ja ennen kaikkea tämän hetken yhteiskunnallisia toimijoita ja päätöksentekijöitä, pohtimaan, miltä tulevaisuudet lasten ja nuorten näkökulmasta katsottuna näyttävät, ja miten voisimme yhdessä rakentaa parempaa tulevaisuutta nykyisille ja tuleville lapsille ja nuorille.

Artikkelissa emme keskity tyypilliseen tapaan sektoreihin tai yksittäisiin megatrendeihin, vaan pyrimme tuomaan kokonaisvaltaisempaa näkemystä tunnistamalla samanaikaisten muutosten yhteen kietoutumisen ja jännitteet. Tarkastelemme, millaisia mahdollisia yhteis- ja ristikkäisvaikutuksia megatrendeillä ja trendeillä on lasten ja nuorten elämään eri aikajänteillä ja mitä tulevaisuuskysymyksiä juuri nyt olisi pohdittava. Nostamme esiin vaihtoehtoisia tulevaisuuksia ja heikkoja signaaleja, jotka ovat konkreettisia esimerkkejä siitä, millaiseksi tulevaisuus saattaa kehittyä. Signaalien tarkoituksena on herättää pohtimaan, mitä jos ilmiöstä tulee laajemmin osa lasten ja nuorten arkea.

1. Miten lapsille käy ikääntyvässä yhteiskunnassa?

Olemme suomalaisessa yhteiskunnassa monella tapaa murroskohdassa. Seuraavien vuosikymmenten aikana lasten ja nuorten määrä Suomessa vähenee samaan aikaan kuin ikääntyneen väestön osuus kasvaa. Vuoden 2024 väestöennusteen mukaan alle 15-vuotiaiden määrä laskisi vuoteen 2070 mennessä nykyisestä 832 000:sta noin 700 000:een, mikäli syntyvyys säilyy entisellään. Samanaikaisesti 65 vuotta täyttäneiden ja tätä vanhempien osuuden väestöstä ennustetaan nousevan nykyisestä 23 prosentista 31 prosenttiin, eli yli kahteen miljoonan. Ennuste ei huomioi perustuu oletukseen, että viimeaikainen väestökehitys jatkuisi muuttumattomana.

Väestöpoliittinen selonteko kuvaa, kuinka syntyvyys on Suomessa laskenut jo pitkään, mutta tällä vuosikymmenellä lasku on ollut odotettua nopeampaa. Ilmiö on maailmanlaajuinen, mutta Suomessa lasku on Euroopan dramaattisin. Vuoden 2023 syntyvyys oli historiallisen alhainen, 1,26 lasta naista kohti. Keskeinen syy Suomen ja koko Euroopan syntyvyyden laskulle on se, että lapsia syntyy myöhemmin, jos lainkaan. Selonteko esittää lapsitoiveiden täyttymisen tukemiseksi lukuisia perhepoliittisia toimenpide-ehdotuksia, mutta tosiasia on, että mitään yhtä ratkaisua kompleksiseen kysymykseen ei ole, eikä mikään maa ei ole vielä onnistunut kääntämään syntyvyyttä nousuun. 

Myös MDI:n uusimman ennusteen mukaan vuoteen 2040 mennessä väestö Suomessa harvenee valtaosassa maata, riippumatta siitä, tuleeko Suomeen paljon vai vähän maahanmuuttoa. Mikäli maahanmuutto lisääntyy, voi väkiluku kasvaa erityisesti pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa, mutta maahanmuuton tasosta riippumatta lasten määrä vähenee huomattavasti.

Väestön ikääntyminen ja lasten ja lapsiperheiden määrän vähentyminen vaikuttavat lasten ja nuorten arkeen monella tavalla. Väestön alueellinen keskittyminen tarkoittaa, että lasten ja kasvuympäristö on hyvin erilainen maantieteellisestä sijainnista ja paikkakunnasta riippuen. Pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa väestö on monikulttuurillisempaa ja harvaan asutulla alueella lapsia ja lapsiperheitä on jatkossa yhä vähemmän. Tulevien ekaluokkalaisten määrä havainnollistaa konkreettisesti lapsimäärän vähenemisen. Vuodesta 2021 vuoteen 2040 ekaluokkalaisten määrän on ennakoitu laskevan Uudellamaalla 5,8 prosenttia, kun taas Kainuussa lasku on jopa 34,8 prosenttia. Väestörakenteen muutoksella on tunnistettu olevan merkittäviä vaikutuksia varhaiskasvatuksen sekä esi- ja perusopetuksen järjestämiseen kunnissa.

Keskustelu väestönmuutoksesta on painottunut talouden elinvoimaisuuteen, työvoiman riittävyyteen ja hyvinvointivaltion huoltosuhteeseen. Pitääkö väestön suppenemisesta olla huolissaan, jos pienevät sukupolvet koulutetaan entistä paremmin ja teknologia lisäisi merkittävästi taloudellista tuottavuutta? Väkiluvun vähenemisen globaalit vaikutukset luonnon kantokykyyn jakavat myös näkemyksiä, ja radikaalimmat antinatalistiset näkemykset ovat valmiita jopa luopumaan tulevista sukupolvista kokonaan.  

Lapsimäärän vähenemisellä on myös kulttuurillisia ja sosiaalisia vaikutuksia, jotka tyypillisesti jäävät tulevaisuuskeskusteluissa havaitsematta. Miltä näyttää tulevaisuudessa kaduilla, naapurustoissa ja sukujuhlissa, kun lapsia ja nuoria on vähemmän? Millaisissa perheissä lapset ja nuoret tulevaisuudessa elävät ja miten dynamiikka sosiaalisissa suhteissa muuttuu?

“

Lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden kannalta olennaista on se, miten rakennamme yhteiskuntaa, jossa on hyvä elää lapsena ja nuorena ja jossa he ovat myös mukana luomassa toivottavia näkemyksiä tulevaisuudesta.

Lasten vähenemisellä ja väestön ikääntymisellä voi olla laajempia vaikutuksia yhteiskunnan uudistumiskykyyn, lapsi- ja perhemyönteisyyteen, sukupolvien välisen ymmärrykseen ja luottamukseen demokratiaan. Japani ja Etelä-Korea ovat maita, jossa syntyvyys on ollut jo pitkään alhainen ja niistä on tulossa superikääntyneitä yhteiskuntia. Millaisia tulevaisuusnäkymää ne tarjoavat? Mitä jos lapsia ja nuoria aletaan sulkea pois elinpiiristä tai he alkavat itse eristäytyä? Mitä tapahtuu yhteiskunnan ja alueiden elinvoimaisuudelle?

Etelä-Koreassa poliittiset toimet syntyvyyskriisin ratkaisemiseksi eivät ole tuottaneet tulosta, ja siksi onkin tunnistettu tarve uudelle paradigmalle, joka tukisi erityisesti työelämän tasa-arvoa ja perheystävällisyyttä. Japanissa demografiseen muutokseen on pyritty sopeutumaan pitkäntähtäimen visioilla ja suunnitelmilla, joissa huipputeknologian avulla saavutettaisiin kestävä ja hyvinvoiva yhteiskunta. “Future Design” on puolestaan esimerkki japanilaisesta aloitteesta, jolla tulevien sukupolvien näkökulmaa tuodaan demokraattiseen päätöksentekoon.

Lasten ja nuorten hyvän tulevaisuuden kannalta olennaista on se, miten rakennamme yhteiskuntaa, jossa on hyvä elää lapsena ja nuorena ja jossa he ovat myös mukana luomassa toivottavia näkemyksiä tulevaisuudesta. Keiden ihanteet ja arvot ohjaavat tulevaisuudessa yhteiskunnallista kehitystä? Miten varmistetaan, että myös tulevaisuudessa on ymmärrystä ja halua investoida lapsiin ja nuoriin sekä tuleviin sukupolviin? Mitä jos nostalgia alkaa määrittää meitä kansakuntana kulttuurisesti?

Lasten ja nuorten osallisuuden vahvistamiseen on suhtauduttava vakavammin

Tulevat sukupolvet ja muut lajit eivät voi itse osallistua päätöksentekoon tässä ja nyt, mutta lapset ja nuoret voivat – tai voisivat. Lapsen oikeuksien sopimusten myötä on lasten ja nuorten osallisuutta vahvistavia rakenteita ja menetelmiä pyritty kehittämään monin tavoin.

Moni nuori haluaisi olla enemmän mukana vaikuttamassa, mutta nuoret eivät koe yhteiskunnallista osallistumista kutsuvana. Heitä on myös kutsuttu mukaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja päätöksentekoprosesseihin kuultavaksi. Nuoret ovat kuitenkin kokeneet vähättelyä ja sivuuttamista, sitä, ettei heidän näkemyksiään aidosti huomioida. Heitä pidetään helposti kokemattomina ja tietämättöminä, eikä heidän puheitaan oteta tosissaan. Nuorille ei tarjota mahdollisuutta vaikuttaa keskustelun sisältöön, aiheisiin tai päätöksiin. Jos heidät on kutsuttu mukaan, heille ole kunnolla selvennetty, miksi heidän halutaan osallistuvan ja mihin he voivat tosiasiallisesti vaikuttaa. Näkemyksiään ilmaisevat nuoret ovat saaneet julkisuudessa osakseen jopa pilkkaa ja suoranaista vihaa.

Lasten ja nuorten osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien vahvistamiseen tulisi kuitenkin suhtautua vakavammin. Kyse on paitsi oikeudenmukaisuudesta myös kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä, kuten osallisuudesta, merkityksellisyyden ja toivon tunteista, yhteiskunnallisesta luottamuksesta ja uskosta tulevaisuuteen.

Miten politiikka muuttuisi, jos lapset, nuoret ja tulevaisuus otettaisiin aidosti keskiöön ja toimijuus olisi vahvaa? Pitäisikö äänestysikärajaa laskea vai riittävätkö muut demokratian kehittämisen ja ylisukupolvisten näkökulmien lisäämisen keinot?

Sitrassa on herätelty keskustelua tulevaisuusvallasta. Tulevaisuusvalta Tulevaisuusvalta on valtaa vaikuttaa siihen, mitä tulevaisuudessa pidetään toivottavana tai mahdollisena. Tulevaisuusvalta ei typisty vain päätöksentekoon, vaan ylipäänsä siihen, mitä tulevaisuudesta sanotaan, miten sitä kuvataan ja kuka saa äänensä kuuluviin tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa. Sitran vuoden 2023 Tulevaisuusbarometrin mukaan suuri osa suomalaisista on sitä mieltä, että nykyisellään lasten ja nuorten ääni ei kuulu riittävästi. Ääntä voidaan kuitenkin vahvistaa tulevaisuusvaltaa laajentamalla, eli kutsumalla lapsia ja nuoria mukaan tulevaisuuskeskusteluun.

Lasten ja nuorten omaa uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen on syytä vaalia ja vahvistaa. Kyse on demokratian toimivuudesta ja sukupolvien välisestä yhteiskuntasopimuksesta. Olisi tärkeä kutsua nuoret mukaan ratkaisujen etsimiseen myös hyvinvoinnin haasteiden osalta. Osallisuus vahvistaa merkityksellisyyttä ja koettua hyvinvointia.

Lapsilla ja nuorilla voi olla tuoreita näkökulmia, kriittisiä kysymyksiä ja visioita, jotka voivat auttaa tarkastelemaan asioita uusilla tavoilla. THL:n Kouluterveyskyselyn mukaan tällä hetkellä vain 11 prosenttia perusopetuksen 8. ja 9. luokan oppilaista ja 14 prosenttia lukiolaisista sekä 27 prosenttia ammattiin opiskelevista kokee vaikutusmahdollisuutensa koulussa hyväksi. 

Osallisuuden ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen on tärkeää, mutta samaan aikaan on tärkeää muistaa, ettei vastuuta tulevaisuuteen vaikuttavien ongelmien ratkaisemista voida sälyttää nuorten niskoille lisäämään kuormitusta.

Välähdyksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista

• Mitä jos lasten hankinta politisoituu? Lasten vähenemisen yhteiskunnalliset vaikutukset ovat merkittäviä ja kytkeytyvät myös politiikkaan. Suomessakin on keskusteltu lasten hankkimiseen liittyvistä kannusteista. Autoritäärisissä maissa keinot voivat olla vielä järeämpiä. Venäjä aikoo kieltää ”lapsettomuuden ideologian” ja julistaa sen ääri-ideologiaksi. Lasten hankkiminen ei ole vain henkilökohtainen valinta, vaan sitä pidetään välttämättömänä Venäjän yhteiskunnan arvojen säilymiselle.
• Mitä jos yhteisöllisyyden uudet muodot muuttaisivat yhteiskuntaa lapsimyönteisemmäksi? ”Mommuunit” eli yksinhuoltajaäitien kommuunit mahdollistavat kulujen jakamisen, lasten yhteiskasvattamisen ja yhteisön tuen. Kaksivuotias Martti sai neljä mummoa naapurista, kun hänen äitinsä keksi pyytää lastenhoitoapua taloyhtiöstä.

• Mitä jos lasten äänet kuuluisivat tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa? Lasten ja nuorten äänet eivät kuulu riittävästä tulevaisuudesta käytävässä keskustelussa. (Tulevaisuusbarometri 2023) On kuitenkin monia tapoja, joilla lasten tulevaisuusvaltaa voidaan laajentaa. Sitran Tulevaisuusvalta-ohjelman tiimit kehittävät keinoja, joilla lapset voisivat osallistua esimerkiksi kaupunkisuunnitteluun, tulevaisuusskenaarioiden laatimiseen ja keskusteluun tulevaisuuden koulusta.

2. Miten turvaamme kasvurauhan digitalisoituneessa maailmassa?

Digitalisaatio on yksi aikamme merkittävimmistä muutoksista, joka poikkileikkaa kaikkia elämän osa-alueita ja vaikuttaa laajasti yhteiskunnassa. Se on muuttanut paitsi tapojamme tehdä töitä myös sitä, miten hoidamme arkisia askareitamme. Valtava osa valveillaoloajastamme kuluu erilaisten laitteiden äärellä. Ne kytkevät meidät sosiaalisiin yhteisöihin ja mahdollistavat meille moninaisten palvelujen hyödyntämisen. Yhä useammin hyödynnämme laitteita myös nukkuessamme: mittaamme unen pituutta ja laatua, tai optimoimme makuuhuoneen lämpötilaa ja ilmanlaatua.

Digitalisaation vaikutukset lasten ja nuorten elämään ovat moninaisia. Lapset ja nuoret kasvavat maailmaan, jossa teknologian hyödyntäminen elämän eri aloilla on arkipäivää ja tekoälyratkaisut optimoivat elämää. Aika ja paikka eivät enää rajoita meitä samalla tavalla kuin aikaisemmin, virtuaalisen ja fyysisen maailman rajat hämärtyvät. Metaversumi on erilainen kasvuympäristö, kuin fyysinen yhteiskunta instituutioineen ja normeineen. Algoritmien ohjaama sosiaalinen media sosiaalistaa toisenlaiseen kulttuuriin kuin koulujärjestelmä ja analoginen media.

Verkko on pullollaan hyödyllistä tietoa ja mahdollisuuksia, mutta myös lapsille nuorille sopimatonta sisältöä ja vaikuttamispyrkimyksiä, joiden edessä moni aikuinenkin on aseeton. World Economic Forum nosti tämän vuoden riskiraportissaan ensi kertaa mis- ja disinformaationmerkittävimpien globaalien riskien joukkoon. Se kohdistuu yhä enemmän myös lapsiin ja nuoriin. Plan Internationalin mukaan 35 prosenttia tytöistä on kokenut stressiä, huolta tai ahdistusta internetin valetiedon takiaja joka viides tyttö on lopettanut poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun verkossa sen vuoksi. Verkossa leviävät myös uudenlaiset lasten hyväksikäytön muodot. Ne läikkyvät virtuaalimaailmasta myös muihin ympäristöihin, mikä näkyy ilmiöiden kuten nuorten nöyryytysväkivallan lisääntymisenä.

“

Olisi tärkeää arvioida digitalisaation vaikutuksia lasten ja nuorten elämään monista eri näkökulmista ja kysyä myös heiltä itseltään, millaista tulevaisuutta he toivoisivat.

Tuoreiden tutkimusten (esim. Boniel-Nissim et al. 2024) mukaan sosiaalisella medialla ja pelaamisella on negatiivisia vaikutuksia lasten ja nuorten elämään ja niihin pitäisi puuttua nykyistä hanakammin monialaisen yhteistyön keinoin. Keskusteluissa nuorten ongelmista vastuuta vieritetään usein nuorille itselleen sekä heidän vanhemmilleen, vaikka kyse on globaaleista voimista, Kiinan ja Yhdysvallan välisestä taistosta, jonka taistelutantereella on koko väestö. Erityisen haavoittuvaisia ovat lapset ja nuoret, joiden vastustuskyky ei ole yhtä kehittynyt kuin aikuisilla. Oman lisänsä ongelmatiikkaan tuovat yksityisyydensuojaan liittyvät haasteet.

Toisaalta tutkimukset myös osoittavat, että digitaalisella medialla on myös monia myönteisiä vaikutuksia esimerkiksi nuorten oppimiseen, yhteisöllisyyteen ja hyvinvointiin. Olisikin tärkeää arvioida digitalisaation vaikutuksia lasten ja nuorten elämään monista eri näkökulmista ja kysyä myös heiltä itseltään, millaista tulevaisuutta he toivoisivat.

Pelisääntöjä tarvitaan, mutta myös eettisempää, lapsiystävällistä teknologiaa

Sometohtori Suvi Uski (2024) erottelee vanhan ja uuden sosiaalisen median ja ennakoi, että superkoukuttavuus leviää pian myös vanhoille alustoille. Digitaalisesta käyttäytymisestä kertynyt datamassa on mahdollistanut “psykologiamme hakkeroinnin”, minkä seurauksista ei ole ihmiskunnan historiassa vielä kokemusta.

Niin tutkijat, opettajat, vanhemmat kuin poliitikot ovat esittäneet huolensa digitalisaation vaikutuksista lasten ja nuorten keskittymiskykyyn, oppimistuloksiin ja aivojen kehitykseen. Keskustelu koulujen kännykkäkiellosta on meillä Suomessakin käynyt vilkkaana ja hallitus valmistelee parhaillaan lakiesitystä, joka rajoittaisi kännyköiden käyttöä kouluissa. Kansainvälisesti suosituksia ja rajoituksia lasten ja nuorten ruutuaikaan ja älypuhelimien käyttöön on otettu Suomea rivakammin käyttöön, esimerkiksi Ruotsissa, Ranskassa ja Espanjassa. Norjassa suunnitellaan somen kieltämistä alle 15-vuotiailta, Australiassa 16-vuotiailta. Myös osa yrityksistä on alkanut tunnistamaan oman vastuunsa. Kieltojen kulttuuri ei kuitenkaan välttämättä vahvista itsesäätelyä ja vastuullista digitaalista toimijuutta, vaan fiksua digitaalista toimijuutta täytyy myös harjoitella.

Reaktiivinen lähestymistapa, jolla pyritään puuttumaan havaittuihin haittoihin ja ongelmiin, kuvastaa hyvin digitalisaatiokehitykseen liittyvää haastetta. Vaikka digitalisaatio ilmiönä on ollut keskuudessamme jo pitkään, siihen liittyvät lieveilmiöt pääsevät yllättämään.  Jotta lapsia ja nuoria voitaisiin riittävästi suojella digitalisaation ja sosiaalisen median haitoilta, tarvittaisiin kokonaisvaltaisempaa tulevaisuusvaikutusten arviointia ja yhteistä keskustelua pelisäännöistä. Esimerkiksi koukuttavia sisältöjä, pelejä ja palveluita tuottavat tahot tulisi saada nykyistä paremmin mukaan keskusteluun ja kehittämään eettisiä ja vastuullisia ratkaisuja.

Isossa kuvassa digitalisaatiokehitys on ollut niin nopeaa, että ohjeet, pelisäännöt ja lainsäädäntö ovat laahanneet perässä. Isossa kuvassa tilanne on viime aikoina parantunut ja esimerkiksi EU:ssa on pyritty ohjaamaan kehitystä useammilla digi- ja datasäädöksillä, jotka pyrkivät takaamaan kansalaisille oikeudet vaikuttaa oman datansa jakamiseen ja käyttöön. Yksilöiden oikeuksia vahvistavalla lainsäädännöllä on myönteisiä vaikutuksia myös lasten ja nuorten elämään. Esimerkiksi  Instagram on joutunut vastaamaan saamaansa kritiikkiin ja tekee teinien tileistä yksityisiä. Lähtökohtana on, että palveluita kehittävät yritykset eivät voi perustaa toimintaansa vain voittojensa maksimointiin, vaan niiden on toimittava vastuullisemmin. Oma kysymyksensä on, pureeko sääntely riittävästi.

Parhaassa tapauksessa niin lainsäädäntö kuin keskustelu pelisäännöistä vahvistavat kansalaisten tietoisuutta digitalisaation lieveilmiöistä ja omista oikeuksistaan. Samaan aikaan tarvitaan panostuksia digitaaliseen sivistykseen, joka tarkoittaa paitsi digitaalista informaatiolukutaitoa ja vastuullista toimintaa digitaalisissa ympäristöissä, myös kykyä kuvitella ja vaatia vaihtoehtoisia digitaalisia tulevaisuuksia.

Teknologia ei tule enää koskaan olemaan yhtä älytöntä kuin tänä päivänä, eikä seuraava sukupolvi ei tunne maailmaa ilman tekoälyä. Generatiivinen eli tuottava tekoäly tulee leviämään kaikille elämänaloille ja muuttamaan sitä, miten toimimme ja työskentelemme, myös lasten ja nuorten kanssa, opimme ja olemme vuorovaikutuksessa toistemme kanssa. Tekoälyn sulautuu yhä syvemmin erilaisiin lasten ja nuorten kasvuympäristöihin. Tekoälyn ymmärtäminen, sen luova käyttö sekä tekoälykehitykseen vaikuttaminen on jokaisen lapsen ja nuoren oikeus, mutta samanaikaisesti tarvitaan lapsen oikeuksien ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämistä. Tekoälyä koskeva tulevaisuuskeskustelu edellyttää ymmärryksen lisäämistä ja parempaa tekoälylukutaitoa sekä lapsilta että kasvattajilta.

Digitalisaatiossa on kyse kulttuurisesta muutoksesta, jolla on laaja-alaisia vaikutuksia

Digitalisaatiossa on viime kädessä kyse isommasta ja kokonaisvaltaisemmasta yhteiskunnallisesta transformaatiosta, joka ei typisty yksittäisiin lainsäädännöllisiin kysymyksiin tai edes yksilöiden oikeuksiin, vaan kytkeytyy kokonaisvaltaisesti tapoihimme elää ja ymmärtää maailmaa, ja itseämme osana sitä. Siksi digitalisaatiota tulisikin tarkastella myös yhteiskuntaa ja kulttuuria syvällisesti muovaavana voimana. Tällöin voimme saada uutta ymmärrystä sen vaikutuksista lapsiin ja nuoriin myös pidemmällä aikavälillä.

Esimerkkinä kulttuurisista vaikutuksista voidaan pitää sitä, miten se vaikuttaa tapoihimme rakentaa ihmissuhteita ja olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Sosiaalisen median algoritmeineen tiedetään ruokkivan vihapuhetta ja vastakkainasetteluja, koska se kerää enemmän huomiota. Naisten ja miesten, eri ikäryhmien tai väestöryhmien arvomaailmojen eriytymisellä voi olla yhteiskuntajärjestystä ja -rakenteita horjuttava vaikutus.

Nopeaan digivälitteiseen kommunikointiin perustuvat kanavat saattavat tehdä ihmissuhteista pinnallisia ja ihmisistä tulee pahimmassa tapauksessa kertakäyttötavaraa. Aiemmat ihmissuhteet voi swaipata eli kirjaimellisesti pyyhkäistä sivuun, jos parempaa on tarjolla. Entä jos nuoret seurustelevat tulevaisuudessa mieluummin omiin mieltymyksiinsä täydellisesti vastaavan tekoälyn kuin ihmisen kanssa?

Runsas ajankäyttö verkossa voi estää läheisten ystävyyssuhteiden muodostumista ja haitata hyvinvointia. Jos välitunnin viettää puhelimella, on helppo välttää altistumasta vuorovaikutukselle, joka olisi välttämätöntä sosiaalisten taitojen kehittymiselle. Vuorovaikutus digilaitteiden välityksellä ei yllä laadussaan kasvokkain tapahtuvan vuorovaikutuksen tasolle. Tutkimusnäyttö ruutuajan ja digitalisaation negatiivisista vaikutuksista lasten aivojen kehitykselle on vakuuttavaa. Mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää vastavuoroinen kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on empatian, omien vuorovaikutustaitojen, itsetunnon ja tunteiden käsittelyn kehitykselle. Jos nämä ominaisuudet eivät vahvistu, olemmeko tulevaisuudessa tuomittuja yksinäisyyteen? Jo nyt on nähtävillä viitteitä ihmisten eristäytymisestä koteihinsa. Eristäytymisen taustalla vaikuttavat toki muutkin syyt kuin digitalisaatio, mutta se on tehnyt kotiin jäämisestä entistä helpompaa.

Tuoreen suomalaistutkimuksen mukaan lukiolaistytöt viettivät ruuduilla lähes kuusi tuntia päivässä, josta sosiaalisessa mediassa noin neljä tuntia. Joka kuudennella tutkimukseen osallistuneista täyttyivät mahdollisen sosiaalisen median riippuvuuden kriteerit, ja useammalla kuin joka kolmannella nuorista ylittyi raja mahdolliselle ahdistushäiriölle. Early Childhood Authority on nostanut ajan arvon (value of time) keskeiseksi lapsuuden megatrendiksi. Se viittaa sillä kovaan kilpailuun, jota lasten, nuorten ja vanhempien huomiosta nyt käydään. Mihin lapset, nuoret, vanhemmat ja perheet yhdessä käyttävät aikaansa ja millaisia vaikutuksia sillä on lasten kasvulla ja kehitykselle?

“

Sosiaalinen media voi ruokkia sosiaalista mielikuvitusta, auttaa löytämään itselle sopivia ratkaisuja ja toimia luontevana paikkana vaikuttaa yhteiskunnallisesti.

Digitalisaatiolla on myös olla myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Verkosta saatava tieto, sosiaalisen median kanavat ja erilaiset keskusteluryhmät ja yhteisöt voivat tarjota etenkin nuorille myönteisiä mahdollisuuksia oman identiteetin rakentamiseen. Niistä voi löytää esikuvia, samalla tavalla ajattelevia ihmisiä ja matalalla kynnyksellä tukea silloin kun on vaikeaa. Sosiaalinen media voi ruokkia sosiaalista mielikuvitusta ja auttaa löytämään itselle sopivia ratkaisuja.

Sosiaalinen media on nuorille luonteva paikka myös vaikuttaa yhteiskunnallisesti: esimerkiksi neljän vuoden takaisissa Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa K-pop-fanit aiheuttivat Donald Trumpin kampanjalle vahinkoa omimalla hänen kannattajiensa käyttämiä sometunnisteita antirasististen sisältöjen levittämiseen ja sabotoimalla vaalitilaisuuden ilmoittautumalla mukaan ilman aikomustakaan osallistua. Miten onnistumme muokkaamaan toimintaamme sellaiseksi, että se edistää digitalisaation hyviä vaikutuksia ja estää huonoja? Tasapainoisen digiarjen elementtejä on monia ja niitä on esitelty esimerkiksi Mediakasvatusseuran oppaassa.

Avainkysymys digitalisaatioon liittyen on, miten vahvistetaan eettistä, vastuullista ja inklusiivista suunnittelua? Lapsiin ja nuoriin kohdistuvien rajoitusten rinnalla olisi pohdittava, millaista digimaailmaa haluamme rakentaa. Vastuu tästä on meillä aikuisilla – digitaalinen tulevaisuus pelisääntöineen on sellainen, millaiseksi me sen rakennamme. Annammeko sen rakentua myös tulevaisuudessa datajättien ehdoilla? Voisimmeko ottaa lapset ja nuoret aktiivisesti mukaan ja vaatia teknologialta vastuullisuutta ja eettisyyttä? Lapsen oikeuksien näkökulmasta olennaista on panostaa lasten suojeluun, mutta yhtä lailla tärkeää on varmistaa lasten ja nuorten oikeus vaikuttaa. Digitalisaation toivotun suunnan määrittäminen ei ole vain aikuisten asia.

Välähdyksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista

• Mitä jos lapsilla olisi digitaalinen kasvurauha? Suojellaan lapsuutta – rakennetaan yhdessä digitaalista kasvurauhaa -aloitteella joukko tulevaisuusteemojen parissa työskenteleviä asiantuntijoita ja vanhempia on halunnut herättää keskustelua älypuhelinten ikärajoista ja digitaalisesta kasvurauhasta, jota eri toimijat kasvatusalan ammattilaisista vanhempiin ja päättäjiin voivat yhdessä edistää.
• Mitä jos lapsetkin voisivat vaikuttaa tekoälyn kehittämiseen?  Skotlannissa on tehty työtä lasten oikeuksien ja tekoälyn saralla. Vuonna 2021 laaditun kansallisen tekoälystrategian ytimessä on luotettava, turvallinen ja inklusiivinen tekoäly. Skotlannissa on panostettu erityisesti siihen, että kansalaisilla on vahva luottamus tekoälyn käyttöön julkishallinnossa ja että kaikki väestöryhmät voivat olla mukana tekoälyn kehittämisessä ja päätöksenteossa, kuten esimerkiksi lapset vuonna 2025 järjestettävässä tekoälykonferenssissa. Skotlannin kouluohjelmassa yhdistyy lasten tekoälylukutaito, yksilön oikeudet, yhteiskunnallinen osallistuminen sekä tulevaisuusajattelu.
• Mitä jos digilaitteet tukisivat oppimista? Digitaaliset laitteet voivat tukea oppimista monin tavoin, esimerkiksi silloin, kun fyysinen läsnäolo koulussa ei onnistu tai kun oppimiseen liittyy haasteita.Helsingissä on otettu käyttöön robotteja pitkäaikaissairaiden koulunkäynnin tukemiseksi. Lapsi voi olla robotin avulla yhteydessä muihin oppilaisiin ja seurata koulunkäyntiä tabletin kautta. Helsingin ja Tampereen yliopistojen yhteisessä tutkimuksessa puolestaan todettiin, että digitaalisten laitteiden käyttö opetustilanteissa ei heikentänyt oppilaiden oppimistuloksia, vaan jopa paransi niitä, jos digitaalista teknologiaa kohdennettiin erilaisia oppimisen haasteita kokeville oppilaille.

3. Miten turvataan lapsen turvallinen tulevaisuus ekologisen kestävyyskriisin ajassa?

Lokakuussa 2024 julkaistussa laajassa ilmastokatsauksessa tutkijat arvioivat 35 ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta kriittisen tekijän kehittymistä. Näistä ”planetaarisista elonmerkeistä” 25 on tällä hetkellä ennätyksellisen huonolla tasolla ja olemme matkalla kohti ilmastokatastrofia. Ilmasto on kuumempi ja jäätiköt ohuempia kuin koskaan. Hiilidioksidi- ja metaanipäästöt huitelevat huipussaan. Emme ole onnistuneet vähentämään fossiilisten polttoaineiden kulutusta huolimatta pyrkimyksistämme kestävään kehitykseen, päinvastoin. Ennätyslukemilla on seurauksensa myös ihmisille. Tutkijat arvioivat, että sadat miljoonat ihmiset voivat tämän vuosisadan aikana joutua jättämään kotinsa ja kokonaiset yhteiskunnat voivat romahtaa.

Luonnon kantokyvyn mureneminen koskettaa kaikkia, mutta eniten sillä on vaikutuksia lasten ja nuorten elämään, puhumattakaan tulevista sukupolvista. Ilmastonmuutoksen äärimmäiset riskit kohdistuvat Unicefin mukaan miljardiin lapseen. On arvioitu, että nykyisten Pariisin sopimuksen maiden sitoumusten perusteella vuonna 2020 syntynyt lapsi kokee elinaikanaan keskimäärin kaksi kertaa enemmän maastopaloja, 2,8 kertaa suuremman altistumisen sadon menetykselle, 2,6 kertaa enemmän kuivuusjaksoja, 2,8 kertaa enemmän jokien tulvimisia, ja 6,8 kertaa enemmän helleaaltoja verrattuna henkilöön, joka on syntynyt vuonna 1960.

Kestävyyskriisi on uhka lapsen oikeuksien toteutumiselle

Ilmaston kuumenemisen vaikutukset lasten ja nuorten elämään ovat hyvin konkreettisia ja ne haastavat monien lasten oikeuksien toteutumista. Miten taataan oikeus kotiin, puhtaaseen veteen ja riittävään ravintoon, jos kokonaiset elinalueet muuttuvat elinkelvottomiksi? Miten varmistetaan turvalliset elinympäristöt ja pääsy koulutukseen, kun tulvat, myrskyt ja maastopalot yleistyvät? Ilmastokriisi haastaa monia Lapsen oikeuksien yleissopimuksen artikloja, jopa oikeutta elämään. Alleviivatakseen kytköksiä YK:n lapsen oikeuksien komitea täydensi lapsen oikeuksien sopimusta yleiskommentilla nro 26, jossa avataan lapsen oikeuksien suhdetta ympäristöongelmiin ja ilmastonmuutokseen.

Ilmaston kuumeneminen tekee elämästä haavoittuvaista ja epävarmaa ja kuormittaa paitsi lasten fyysistä myös henkistä hyvinvointia. Katastrofit ja kriisit voivat aiheuttaa traumaperäisiä stressihäiriöitä. Pelot, turvattomuudentunne ja huolet voivat lisääntyä ja niillä voi olla vaikutusta myös kognitiivisiin valmiuksiin. Elinympäristöjen ja yhteiskuntien muutoksiin liittyy myös sopeutumishaasteita. Mielenterveyttä kuormittavat tekijät voivat vaikuttaa lapsiin jo ennen syntymää. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat lapset, joiden elämässä on muitakin kuormitusta lisääviä tekijöitä. Kokemusten vaikutukset lasten elämään voivat olla pitkäkestoisia. Ne vaikuttavat lasten koko elämänkaareen ja niiden jäljet näkyvät monin tavoin myös yhteiskunnan tasolla.

Suomessa ilmaston kuumeneminen aiheuttaa nuorten keskuudessa jo nyt merkittävä huolta, epävarmuutta ja turvattomuuden tunnetta. Yleinen tunne on myös epäoikeudenmukaisuus, monet nuoret kokevat, että aikuiset ovat pettäneet heidät. Samaan aikaan nuoret ovat kokeneet ilmastovaikuttamisen haastavaksi: taloudelliset ja teknologiaan nojaavat näkökulmat dominoivat ja rajoittavat tulevaisuuskeskustelua ja heitä helposti vähätellään. Vaikka nuortenkin kokemuksissa on hajontaa, ovat ympäristökysymykset Sitran Tulevaisuusbarometrin mukaan nuorille tärkeämpiä kuin vanhemmille ikäryhmille. Sukupolvieettisesti tarkasteltuna ilmaston kuumeneminen onkin erityisen haastava ongelma: muutoksista kärsivät eniten ne, jotka ovat ajallisesti kaukana muutoksen aiheuttajista. Seuraukset ovat laajoja ja kauaskantoisia ja ne voivat vaikuttaa paitsi taloussuhdanteiden kehittymiseen myös siihen, kenellä (tulevat ihmiset, muut lajit) ylipäänsä on edellytyksiä elää.

Ekologinen kestävyyskriisi on itsessään uhka lasten ja nuorten tulevaisuudelle, mutta sillä on lisäksi lukuisia välillisiä vaikutuksia. Erilaiset kriisit kietoutuvat yhteen. Mitä pidemmälle ilmaston kuumeneminen etenee, sitä haastavammaksi elinolot monilla alueilla käyvät. Kansainvälisissä tulevaisuusskenaarioissa huomioita kiinnitetään erityisesti ilmastopakolaisuuteen, joka todennäköisesti lisääntyy ääriolosuhteiden, kuten kuivuuden, tulvien ja metsäpalojen, seurauksena ja vaikuttaa lasten ja perheiden elinolosuhteisiin. Muutokset elinympäristöissä voivat johtaa myös kiihtyvään kamppailuun resursseista, kuten vesivaroista ja viljelykelpoisesta maasta. Väkivallan ja konfliktien uhka lisääntyy.

Myös kestävyyssiirtymään liittyy lasten ja nuorten näkökulmasta kysymyksiä, joita olisi tärkeä nostaa tarkasteluun. Akuissa käytettävien metallien kysyntä on lisännyt kaivostoimintaa globaalissa etelässä. Esimerkiksi Kongossa kaivosteollisuudessa työskentelee paljon lapsia, joiden oikeuksia on mutkikkaiden hankintaketjujen viidakossa vaikea valvoa. Lisäksi kaivostoiminnalla voi olla pitkäkestoisia paikallisia ympäristövaikutuksia, jotka vaikuttavat alueella elävien lasten tulevaisuuteen. Miten voidaan huomioida eri näkökulmat ja edistää siirtymää oikeudenmukaisesti?

Viivyttelystä koituu haittaa Suomellekin

Suomessa helposti vitsaillaan, että hyödymme ilmastonmuutoksesta: lämpötilat nousevat mukavalle tasolle, vettä riittää ja matkailu lisääntyy. Tilanne ei kuitenkaan todellisuudessa ole auvoinen, vaan vastassa on monia haasteita myös meillä . Sateiden, helteiden ja myrskyjen yleistyminen haastavat niin infrastruktuuria kuin terveyttä. Ilmaston kuumenemisen vaikutukset voivat kuitenkin olla myös toisenlaisia. Tutkijoiden mukaan merten lämpötilan nousu voi vaikuttaa merten virtauksiin, jolloin Atlantin meriveden kierto voisi häiriintyä. Tällöin pohjoismaat kokisivatkin tämän vuosisadan aikana lämpenemisen sijaan merkittävän ilmaston kylmenemisen ja talvilämpötilat Suomessa voisivat laskea kymmeniäkin asteita. Kävi, miten kävi, muuttuvista olosuhteista kärsivät meilläkin eniten haavoittuvimmassa asemassa olevat, kuten vanhukset ja lapset.

Myös globaalin tason muutokset vaikuttavat meillä, sillä Suomi ei elä irrallaan muusta maailmasta. Viivyttely ilmastonmuutoksen hillinnässä pahentaa sen vaikutuksia ja kasvattaa siihen liittyviä riskejä heikentäen suoraan lasten, nuorten ja tulevien sukupolvien edellytyksiä elää hyvässä ja turvallisessa tulevaisuudessa. Pahimmillaan nykyisen kaltainen viivyttely voi johtaa ilmastonmuutoksen kannalta kriittisten keikahduspisteiden ylittymiseen, millä olisi katastrofaalisia vaikutuksia planeetan ja ihmisyhteiskuntien tulevaisuuteen. Se sysäisi maailman ennennäkemättömän epävarmuuden ja turvattomuuden aikakaudelle, jossa erilaiset nopeat ja akuutit sekä hitaat ja hiipivät kriisit kietoutuvat yhteen toisiaan vahvistaen. Monet muutokset ovat peruuttamattomia ja voivat johtaa tiettyjen hyvän elämän edellytyksien menettämiseen lopullisesti tulevaisuudessa. Tilanne on sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta erityisen haastava.

Välähdyksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista

• Mitä jos koulut olisivat kanava lasten ja nuorten ilmastovaikuttamiselle? Lempäälän ilmastosoturit on jo usean vuoden ajan jatkunut toimintamalli, jossa koulu mahdollistaa ja tukee nuorten itsensä ideoimaa ilmastotoimintaa ja siihen liittyvää oppimista. Koulussa ei siis vain opita yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta vaan tehdään yhteiskunnallista vaikuttamista, ja opitaan siitä. Opiskelijat ovat muun muassa haastaneet yrityksiä ilmastotekoihin, keränneet kuntalaisten ilmastotekoja ja järjestäneet vaalipaneelin.
• Mitä jos vanhemmat ja isovanhemmat olisivat aktiivia ilmastotoimijoita? Suomessa monet vanhemmat ja isovanhemmat ovat ryhtyneet aktiivisiksi ilmastotoimijoiksi lastensa ja lastenlastensa tulevaisuuden turvaamiseksi. Ilmastovanhemmat on ilmastonmuutoksesta huolestuneiden vanhempien ja muiden lasten läheisten kansanliike, joka vaatii päättäjiä tekemään ilmastokatastrofin hillitsemisestä politiikan ykkösasian. Samalla asialla ovat Ilmastoisovanhemmat, eli joukko isoäitejä ja isoisiä, jotka haluavat tukea lasten ja nuorten toimintaa ja edistää sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta.
• Mitä jos tunteet tunnistettaisiin paremmin voimavarana kestävyysmurroksessa? Kestävyyshaasteet saavat aikaan monenlaisia tunteita, kuten syyllisyyttä, pelkoa, surua tai ahdistusta. Parhaimmillaan tunteet ruokkivat toimintaa, mutta ne voivat myös aiheuttaa kyynisyyttä ja passivoida. Toivoa ja toimintaa -verkkosivulle kootut harjoitukset auttavat käsittelemään tunteita ja ne voivat myös tukea lasten ja nuorten – ja toki myös aikuisten – hyvinvointia kestävyyskriisin ajassa.

4. Mistä löytyvät lasten ja nuorten hyvinvoinnin edellytykset tulevaisuudessa?

Lasten ja nuorten hyvinvoinnista on puhuttu viime aikoina paljon. Mielenterveyshaasteet ovat kasvaneet erityisen paljon nuorilla. Elämäänsä tyytyväisten nuorten osuus on laskenut aiempaan verrattuna. THL:n kouluterveyskyselyn mukaan lasten ja nuorten hyvinvointi on laskenut. Syiksi kokemukselle lapset ja nuoret listaavat tekijöitä, kuten ahdistuneisuus, kiusaaminen tai sosiaalisten tilanteiden pelko. Tällaisiin tekijöihin puuttumiseen tarvitaan pitkäjänteistä tahtoa, suuri joukko toimijoita ja tiivistä yhteistyötä systeemisellä otteella.

Monet lapset ja nuoret kertovat kuitenkin olevansa tyytyväisiä elämään. Suurin osa nuorista kokee niin terveydentilansa hyväksi, mutta neljännes keskinkertaiseksi tai huonoksi. Hyvinvointi onkin yhä enemmän jakautunutta ja huono-osaisuus kasautuu. Lapsuudessa koetulla köyhyydellä ja huono-osaisuudella on monenlaisia vaikutuksia yksilön elämään sekä lapsuudessa että myöhemmin aikuisuudessa.

Lapsuuden eriarvoistumiseen ovat havahtuneet monet tahot. Esimerkiksi Lapsiasiainneuvottelukunta on nostanut esille eriarvoisuuden ja siihen kiinnittyvää osattomuuden yhtenä merkittävimmistä lasten ja nuorten tulevaisuuteen vaikuttavana tekijänä. Lasten ja nuorten eriarvoistumista lisäävät vähemmistöasema, lapsiperheköyhyys ja päihde- sekä mielenterveysongelmat perheissä.

Niin köyhyyden kuin vanhempien koulutustason tiedetään helposti periytyvän seuraavalle sukupolvelle. Itlan tutkimuksen mukaan ylisukupolvista köyhyyttä selittävät riittämättömät mahdollisuudet investoida lasten hyvinvointiin, mutta myös perheenjäsenten stressi, mikä voi vaikuttaa vanhemmuuden laatuun sekä lasten sosiaaliseen ja emotionaaliseen kehitykseen. Taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat kytkeytyvät usein toisiinsa, mutta myönteinen vuorovaikutus voi lieventää köyhyyden kielteisiä vaikutuksia. 

Hyvinvointihaasteiden juurisyyt ovat syvällä

Hyvinvointihaasteisiin on etsitty ja etsitään ratkaisuja monella yhteiskunnan tasolla. Nuorten terapiatakuun kaltaiset lakialoitteet ja resurssien ohjaaminen lasten ja nuorten tukipalveluihin on tärkeää, mutta niiden rinnalla olisi kiinnitettävä huomioita myös ongelmien taustalla vaikuttaviin juurisyihin. Monet näistä juurisyistä ovat luonteeltaan kulttuurisia. Tällaisiin ongelmiin ei ole yksinkertaisia ratkaisuja, mutta kuitenkin niihin pitäisi tarttua, jos haluamme rakentaa kestävää hyvinvointia tulevaisuudessa.

Tutkimustieto ja keskustelu sosiaalisen median vaikutuksista lasten ja nuorten mielenterveyteen lisääntynyt nopeasti. Jonathan Haidt (2024) yhdistää paljon keskustelua herättäneessä kirjassaan Ahdistunut sukupolvi lasten ja nuorten kasvaneet mielenterveyshaasteet samaan aikaan lisääntyneeseen älylaitteiden ja sosiaalisen median kulutukseen. Hän liittää tähän niin kutsuttuun uudelleen ohjelmoituun lapsuuteen lisäksi myös ylisuojelun, jossa lasten ja nuorten kasvuympäristöjen fyysisiä vaaratekijöitä yliarvioidaan ja virtuaalisia vaaroja aliarvioidaan.

Syvempiä syitä hyvinvoinnin haasteiden taustalla ovat esimerkiksi kilpailu- ja kulutuskulttuurin voimistuminen, yksilöllisyyden korostuminen yhteisöllisyyden kustannuksella sekä yhteiskunnan polarisaatio ja rasismi. Taloudelliset, sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät kytkeytyvät yhteen ja voivat vahvistaa eriarvioistumiskehitystä lasten ja nuorten keskuudessa. Tämä näkyy esimerkiksi kiusaamisessa, joka on merkittävä lasten hyvinvointia ja kehitystä vaarantava tekijä. Tiedetään, että lapsilla, jotka tulevat pienituloisimmista tai maahanmuuttajataustaisista perheistä, on suurin riski tulla kiusatuksi.

Eriarvioisuuden lisääntyminen ja sen vaikutukset lapsiin ja nuoriin on globaali ongelma. ITIF:in ennakointiraportissa systeeminen toiseuttaminen (systemic othering) nostetaan yhdeksi merkittävimmästä lasten ja nuorten tulevaisuuteen vaikuttavista muutosvoimista. Se viittaa uudenlaisiin toiseuttamisen muotoihin, jotka kaventavat ihmisten välisen huolenpidon piiriä ja uhkaavat järjestelmällisesti lasten, perheiden ja yhteisöjen terveyttä ja hyvinvointia. Tämän ennakoidaan johtavan syvenevään poliittiseen jakautumiseen, taloudelliseen epätasa-arvoon, terveyserojen kasvuun, ihmisten syrjäytymiseen sekä yhteisöjen segregoitumiseen.

Monikriisin ajassa tarvitaan systeemisiä ratkaisuja ja tulevaisuustietoisuutta

Useat, samanaikaiset yhteiskunnalliset kriisit heikentävät jo valmiiksi heikoilla olevien ihmisten asemaa. YK:n lapsijärjestö UNICEFin ennakointiraportti kuvaa monikriisin maailmaa lasten ja nuorten näkökulmasta. Ilmiöt kuten ilmaston kuumeneminen, sodat, konfliktit, ruoka- ja energiakriisi, inflaatio, geopoliittiset jännitteet, demokratian kriisi ja monenkeskisen yhteistyön ongelmat vaikuttavat kaikki monin eri tavoin lasten ja nuorten hyvinvointiin ja sen edellytyksiin. Globaalisti katsottuna pitkään myönteisenä jatkunut globaali kehitys liittyen lasten hyvinvointiin (lapsiköyhyys, ravitsemus, kuolleisuus, oppiminen) on pysähtynyt, tai ottanut jopa takapakkia.

Moni- ja metakriisin, yllätyksien ja epävarmuuksien ajassa tarvitaan systeemisiä ratkaisuja, joissa huomioidaan kokonaisvaltaisesti lasten ja nuorten näkökulma. Samanaikaisesti tarvitaan tulevaisuussuhteen uudelleenajattelua ja -rakentamista. Kestävät ratkaisut vastassa oleviin hyvinvoinnin haasteisiin eivät löydy menneisyydestä vaan niiden etsimisessä on suuntauduttava tulevaisuuteen.

Tulevaisuustietoisuuden kehittäminen voi auttaa niin yksilöitä kuin organisaatioita vahvistamaan voimavarojaan suhteessa tulevaisuuteen. Tulevaisuustietoisuus muodostuu viidestä ulottuvuudesta, joita ovat ajallinen hahmottaminen (time perspective), usko omaan toimijuuteen (agency belief), avoimuus vaihtoehdoille (openess to alternatives), ymmärrys ilmiöiden systeemisyydestä (systems perception) ja huoli muista (concern for others).

Tulevaisuustietoisuuden on todettu korreloivan myönteisesti yksilön voimavarojen kanssa. Koronapandemian aikana tehty tutkimus osoitti, että tulevaisuustietoisemmat ihmiset pärjäsivät kriisin aikana paremmin. He myös osallistuivat aktiivisemmin omia yhteisöjään tukevaan toimintaan pandemian aikana. Tutkimustulokset herättävät pohtimaan tulevaisuustietoisuuden merkitystä kestävän hyvinvoinnin lähteenä epävarmuuksien ajassa. Vahvistamalla ihmisten tulevaisuustietoisuutta voimme luoda hyvinvointia paitsi nykyisille, myös tulevaisuuden lapsille ja nuorille.

Välähdyksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista

• Mitä jos hyödyntäisimme paremmin luontoympäristöjen terveysvaikutuksia? Viime vuosina luontoympäristöjen terveysvaikutuksista saadun tutkimustiedon perusteella luontoympäristöillä ja lähiluonnolla voi olla merkittäviä hyötyjä kansanterveydelle. Lasten ja nuorten kohdalla luontoaltistus voi esimerkiksi vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja edistää fyysistä aktiivisuutta.
• Mitä jos lapset saisivat määritellä hyvän lapsuuden? Save the Children UK kokosi vuonna 2021 yli 400 lapselta näkemyksiä siitä, millainen olisi hyvä lapsuus vuonna 2040. Lapset toivoivat tulevaisuutta, jossa jokaisella on huolehtiva perhe, puhdas ympäristö ja pääsy samoihin resursseihin. He halusivat tulevaisuuden ilman eriarvoisuutta ja syrjintää, ja enemmän yhteyttä luontoon ja toisiinsa. He olivat innoissaan teknologian mahdollisuuksista, mutta toivoivat myös, että lapsilla on mahdollisuus leikkiä ja ulkoilla.
• Mitä jos kaikkialla – myös kriisien keskellä – olisi lapsiystävällisiä tiloja? Lapsiystävällinen tila, on toimintamalli, jossa lapsille tarjotaan mahdollisuus turvalliseen ympäristöön vaikeissakin tilanteissa, kuten erilaisissa kriiseissä ja katastrofeissa. Lapsiystävällisessä tilassa lapsi voi olla ensisijaisesti lapsi, ja tehdä lapselle ominaisia asioita kuten pelata ja leikkiä turvallisten aikuisten ohjauksessa Toiminta tukee lasten selviämistä poikkeuksellisissa olosuhteissa.

5. Miten turvataan sukupolvien välinen taloudellinen oikeudenmukaisuus? 

Suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan taloudellinen perusta ja instituutiot rakennettiin toisen maailmansodan jälkeen tilanteessa, jossa teollistuminen, fossiilisten polttoaineiden ja luonnonvarojen kulutuksen räjähdysmäinen kasvu sekä kasvava työikäinen väestö takasivat lähes puoli vuosisataa kestäneen, käytännössä yhtäjaksoisen talouskasvun. Sen seurauksena Suomi nousi nopeasti köyhästä maatalousyhteiskunnasta maailman vauraimpien ja hyvinvoivimpien maiden joukkoon.

Samalla käytännössä jokainen uusi työikäinen sukupolvi saavutti edellistä korkeamman elintason, ja pääsi nauttimaan laajenevan hyvinvointivaltion paranevista palveluista. Näissä olosuhteissa syntyi myös yhä voimassa oleva sukupolvisopimus, jossa työssäkäyvien velvollisuutena on tukea ja rahoittaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja eläkejärjestelmää, sekä kantaa vastuu ja huolehtia sekä nuoremmista että vanhemmista sukupolvista.

Talouskasvun hyytymisen, väestön ikääntymisen, kasvavan eriarvoisuuden ja eskaloituvan ekologisen kriisin seurauksena näkymä tulevaisuuteen on tänä päivänä hyvin toisenlainen kuin hyvinvointivaltion rakentamisen vuosikymmeninä. Samalla se on nostanut esille kysymyksen sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta ja tulevien sukupolvien oikeuksista. Nykyisen kaltainen hyvinvointiyhteiskunta perustuu eräänlaiselle ”ikäpyramidihuijaukselle”, jonka maksajiksi – kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti – ovat jäämässä lapset, nuoret ja vielä syntymättömät sukupolvet.

Sukupolvien välisen taloudellisen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta keskeisimmät kysymykset liittyvät 1) lyhyemmällä aikavälillä suomalaiseen hyvinvointiyhteiskunnan ja eläkejärjestelmän rahoittamiseen ja 2) pidemmällä aikavälillä nykyisen talousjärjestelmän ekologisen ja sosiaalisen perustan murenemiseen. Viime vuosina Suomessa ja maailmalla vaatimukset sukupolvisopimuksen uudistamisesta ovat voimistuneet, jotta tulevien sukupolvien mahdollisuudet taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävään elämään voidaan turvata pitkällä aikavälillä.

Taloudellinen kantokyky on koetuksella

Hyvinvointiyhteiskunnan ja eläkejärjestelmän rahoittamisen kannalta ongelmana on, että pitkään jatkuneen väestön ikääntymisen ja ennen kaikkea 2010-luvulla nopeasti laskeneen syntyvyyden myötä tulevaisuudessa yhä pienempi työssäkäyvä väestö joutuu kannattelemaan kasvavaa huollettavien määrää. Kun tämä väestöllisen huoltosuhteen heikkeneminen yhdistetään ikäsidonnaisten menojen kasvuun ja Suomen talouden vaisuihin kasvunäkymiin, todennäköisenä seurauksena on tulevien sukupolvien aseman heikkeneminen muun muassa korkeampien verojen ja eläkemaksujen muodossa samaan aikaan kun valtiotalouden kantokyky heikkenee ja hyvinvointiyhteiskunnan palveluita joudutaan karsimaan ja kohdistamaan kasvavalle vanhusväestölle.

Sukupolvien välistä epäoikeudenmukaisuutta kärjistää myös yhteiskunnallista päätöksentekoa leimaava lyhytjänteisyys, minkä seurauksena talouden sopeutustoimet ovat 1990-luvulta lähtien kohdistuneet usein juuri lapsiin, nuoriin, opiskelijoihin ja syntymättömiin sukupolviin. Lapsiin ja nuoriin kohdistuvilla sopeutustoimilla on konkreettisia, kielteisiä vaikutuksia heidän elämäänsä ja hyvinvointiin lyhyellä ja pitkällä aikavälillä.

Suomessa vuonna 2021 käyttöönotettu lapsistrategia pyrkii puuttumaan tähän epäkohtaan ja edistää lasten oikeuksien ja edun huomioimista kaikessa yhteiskunnallisessa päätöksenteossa, esimerkiksi lapsibudjetoinnin ja lapsivaikutusten arvioinnin keinoin. Ikääntyvät ja jo eläkkeellä olevat kansalaiset muodostavat äänekkään, vilkkaasti äänestävän ja vaikutusvaltaisen eturyhmän, mikä on tehnyt eläkejärjestämän uudistamisen tai edes siitä keskustelemisen poliittisesti hyvin vaikeaksi.

Sukupolvisopimus on murenemassa

Erilaisia heikkoja ja voimakkaampia signaaleja lasten ja nuorten kannalta epäoikeudenmukaisen sukupolvisopimuksen murenemisesta on jo havaittavissa. Esimerkiksi siinä missä YK:n onnellisuusraportin mukaan Suomessa asuvat vuodesta toiseen maailman onnellisimmat aikuiset, sama ei kuitenkaan päde lapsiin ja nuoriin. Päinvastoin erilaisissa lasten ja nuorten onnellisuutta mitanneissa tutkimuksissa ja selvityksissä Suomi ei nouse tyypillisesti edes kärkikymmenikköön.

Samankaltainen huolestuttava kehitys on havaittavissa myös tulevaisuususkoon liittyen: perinteisesti tulevaisuususko on totuttu liittämään juuri nuoruuteen, mutta viimeisen noin kymmenen vuoden aikana on havaittu nimenomaan nuorten tulevaisuususkon heikentyneen, kun taas esimerkiksi ikäihmisten osalta kehitys on ollut päinvastainen. Evan vuoden 2024 julkaistun arvo- ja asennetutkimusten mukaan suomalaisten nuorten ikäryhmässä optimistisesti Suomen tulevaisuuteen suhtautuvien osuus on laskenut 20 prosenttiyksikköä ja maailman tulevaisuuteen optimistisesti suhtautuvien määrä vähentynyt lähes 50 prosenttiyksiköllä verrattuna vuoteen 2020.

Lapsiköyhyyden ja eriarvoistumisen lisääntymisellä, taloudellisen kilpailun ja yksin pärjäämisen eetoksella sekä tulevaisuususkon heikkenemisellä on myös negatiivinen takaisinkytkentä Suomen talouden kehitykseen pitkällä aikavälillä. Esimerkiksi PISA-tutkimuksissa on havaittu, että lapsen sosioekonominen asema vaikuttaa oppimistuloksiin ja koulutusvalintoihin aiempaa voimakkaammin, mikä on ristiriidassa Suomen pyrkimykseen vauhdittaa talouskasvua lisäämällä väestön koulutustasoa ja talouden tuottavuutta.

Vastaavasti 1990-luvulta lähtien voimistunut talouskasvua, kilpailua ja yksilön omaa vastuuta korostava yhteiskunnallinen ilmapiiri on muuttanut merkittävästi lasten ja nuorten kasvuympäristöä, ja yhteiskunnan kasvavat odotukset saattavat ainakin osittain selittää nuorilla nopeasti yleistyneitä mielenterveyden ongelmia. Lisäksi nuorten ja nuorten aikuisten kokema tulevaisuuteen ja omaan toimeentuloon liittyvä epävarmuus on yhteydessä 2010-luvulla notkahtaneeseen syntyvyyteen ja siten huoltosuhteen, talouden kantokyvyn ja kasvupotentiaalin heikentymiseen tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

Ekokriisi kärjistää myös taloudellista epäoikeudenmukaisuutta

Pidemmällä aikavälillä taloudellista kestävyysvajettakin merkittävämpi sukupolvien välistä oikeudenmukaisuutta horjuttava tekijä liittyy nykyisen talousjärjestelmän ekologiseen kestämättömyyteen niin ilmaston kuin luonnonvarojen kulutuksen osalta. Suomen kaltaisissa läntisissä teollisuusmaissa toisen maailmansodan jälkeen käynnistynyt suuri kiihdytys johti sukupolvesta seuraavaan jatkuneeseen talouskasvuun ja aineellisen elintason kohoamisen, mutta se oli alusta lähtien rakennettu ekologisesti kestämättömällä perustalle. Kuten taloudellisen kestävyysvajeen tapauksessa, myös ekologisen kestävyysvajeen haitat ja kustannukset ovat kasautumassa heille, jotka eivät ole aiheuttaneet ongelmaa eli lapsille, nuorille ja tuleville sukupolville – ennen kaikkea globaalissa etelässä.

Taloudellisen kestävyysvajeen ratkaiseminen Suomessa ja globaalisti edellyttää kokonaisvaltaista kestävyyssiirtymää, joka on oikeudenmukainen myös eri sukupolvien näkökulmasta. Viivytykset ilmasto- ja luontotoimissa johtavat yhä suurempiin kustannuksiin ja riskeihin myös talouden näkökulmasta. Vaikka vihreä siirtymä ja kiertotalous lisäävät lyhyellä aikavälillä kustannuksia, pidemmällä tähtäimellä ne luovat uutta liiketoimintaa, kasvattavat taloutta ja synnyttävät työpaikkoja. Selvää on, että investoinnit kestävyyssiirtymään tulevat joka tapauksessa halvemmaksi kuin se, jos niitä ei tehdä. Mikäli ekologista kestävyysvajetta ja sukupolvien väliseen epäoikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä ei kyetä ratkaisemaan, seurauksena voi olla, että nuoret eivät enää tulevaisuudessa koe nykyisen kaltaista talousjärjestelmää säilyttämisen arvoisena ja ajattelevat sen olevan ristiriidassa ilmastonmuutoksen hillinnän edellyttämien toimien kanssa.

Sukupolvien välisen oikeidenmukaisuuden varmistaminen ja tulevien sukupolvien oikeuksien turvaaminen edellyttävät kansallisella ja kansainvälisellä tasolla päätöksenteon rakenteiden ja hallinnon uudistamista niin, että tukevat paremmin pitkän aikavälin päätöksentekoa. Kansainvälisellä tasolla merkittävä edistysaskel otettiin syyskuussa 2024 järjestetyssä YK:n tulevaisuushuippukokouksessa. Sen päätteeksi solmittiin tulevaisuussopimus ja sen liitteenä tulevien sukupolvien julistus korostaa kestävän kehityksen ja tulevien sukupolvien tarpeiden parempaa huomioimista päätöksenteossa. Kansainvälinen School of International Futures -järjestö on hahmotellut suuntaviivoja tällaiselle hallinnolle, joka kykenee ottamaan huomioon sukupolvien välisen oikeudenmukaisuuden ja takaamaan ihmisten ja planeetan hyvinvoinnin pitkällä aikavälillä.

Maailmalla tulevien sukupolvien intressejä ja oikeuksia puolustamaan ja edustamaan on perustettu tulevien sukupolvien valtuutettujen virkoja esimerkiksi Walesissa, Unkarissa ja Israelissa. Suomessa tulevien sukupolvien parempaa huomioimista lainsäädännössä ja päätöksenteossa on selvitetty tuoreimmassa tulevaisuuselonteossa, ja pitkän aikavälin hallintoa tarkastelemaan on perustettu kansallinen hub, jossa ovat mukana Demos Helsinki, Fingo ja Sitra.

Välähdyksiä vaihtoehtoisista tulevaisuuksista

• Mitä jos työelämä ei tulevaisuudessa enää houkuttele nuoria ja näyttäytyy liian vaativana? Nuorten tulevaisuusraportin mukaan nuorten keskuudessa koetaan enemmän huolta tulevasta työelämästä kuin ennen pandemia-aikaa. 2024 vain 53 prosenttia kertoi odottavansa innolla työelämää, kun vuonna 2018 näin koki 82 prosenttia vastaajista. Yläkoululaisista ja 2. asteen opiskelijoista 37 prosenttia pelkäsi tulevan työelämän olevan liian raskasta. Myös aiempaa harvempi uskoo löytävänsä oman paikkansa työelämästä. Kysymys nuorten uskosta tulevaisuuteen ja työelämään on eksistentiaalinen koko suomalaisen yhteiskunnan tulevaisuuden kannalta. Sen yhteiskunnallista merkitystä voi havainnollistaa vertaamalla sitä tilanteeseen, jossa yritykset menettävät uskonsa tulevaisuuteen: ne eivät investoi, työllistä tai kasva.

• Mitä jos nuorten usko sivistykseen ja koulutukseen väylänä parempaan elintasoon ja hyvinvointiin murentuu? Yhdysvalloissa ihmisten luottamus korkeakoulutukseen on laskenut voimakkaasti lyhyessä ajassa. Taustalla näkyy poliittista jakautumista sekä korkeakoulutuksen kustannusten nousua. Suomessa nuorten koulutususko on edelleen vahvaa, mutta varsinkin syrjäisemmillä alueilla toivottavien tulevaisuusnäkymien puuttuminen näyttäisi vaikuttavan kielteisesti erityisesti poikien koulunkäyntimotivaatioon.

• Mitä jos sekä julkisen että yksityisen talouden investointeja arvioitaisiin aina suhteessa lasten hyvinvointiin? Kaikilla yrityksillä vaikutuksia lasten elämään tavalla tai toisella, mutta vain harvat yritykset tunnistavat lapset keskeisenä sidosryhmänä. Suomen Unicefin selvityksen mukaan vain neljäsosa pörssiyrityksistä huomioi lapsen oikeudet liiketoiminnassaan, mutta tulevaisuudessa niin tietoisuuden kuin datan myötä yritysten on mahdollista lisätä positiivisia vaikutuksia lapsiin ja vähentää haitallisia vaikutuksia. Lapsibudjetointi on tapa tuottaa julkisten varojen kohdentumisesta lapsiin ja lasten hyvinvoinnille asetettuihin tavoitteisiin sekä seurata, millaisia tuloksia ne tuottavat.

Lopuksi: Pidetään lasten ja nuorten tulevaisuudet avoimena

Megatrendeillä on moninaisia vaikutuksia lasten ja nuorten elämään. Muutokset tulevat monesta suunnasta ja vaikuttavat eri tavoin erilaisista taustoista tuleviin ja erilaisissa elämäntilanteissa oleviin lapsiin ja nuoriin. Monet muutokset vaikuttavat lasten elämään negatiivisesti: moni pitkään jatkunut positiivinen kehitys (esim. ravinto, koulutus, lapsikuolleisuus ja lapsiköyhyys) on pysähtynyt tai ottanut takapakkia ja rinnalla on nyt myös uusia megatrendeihin ja niiden yhteen kietoutumiseen liittyviä haasteita, joita tässä artikkelissa olemme pyrkineet avaamaan. Nämä muutokset ovat todellisia ja siksi niihin on herättävä. Me aikuiset voimme vaikuttaa tulevaisuuteen nyt, ja siksi meillä on velvollisuus toimia.

Erilaisia vaihtoehtoisia tulevaisuuksia voi havainnollistaa niin kutsun tulevaisuustötterön avulla, joka kuvaa tästä hetkestä avautuvia erilaisia mahdollisia, toivottuja ja ei-toivottuja skenaarioita. Olemme tässä artikkelissa nostaneet esiin tulevaisuuskysymyksiä väestökehitykseen, sukupolvien väliseen oikeudenmukaisuuteen, demokratiaan, teknologiaan, talouteen ja hyvinvointiin liittyen. Se, miten näihin kysymyksiin tartutaan ja millaisia toimia niihin liittyen päivänä tehdään, vaikuttaa olennaisesti siihen, millaisena tulevaisuus lapsille ja nuorille näyttäytyy ja millainen on heille avautuva vaihtoehtojen ja valintojen avaruus. Lapsen oikeus hyvää tulevaisuuteen tarkoittaa laajaa tulevaisuustötteröä, jossa ei ole etukäteen rajattu mahdollisuuksia hyvään tulevaisuuteen. 

Viime vuosina nuorten oma usko tulevaisuuteen on horjunut – tai jopa romahtanut. Hälyttävää ja huomionarvoista ilmiössä on se, että se näyttäisi koskettavan koko väestön sijaan erityisesti juuri nuoria. Kyseessä on historiallisesti poikkeuksellinen kehityskulku, sillä perinteisesti tulevaisuusoptimismi on totuttu liittämään juuri nuoruuteen. Evan asenne- ja arvotutkimus vuodelta 2021 kuitenkin osoittaa, että viime vuosina tämä asetelma on kääntynyt Suomessa päälaelleen: pessimistisimpiä ovat nuoret ja nuoret aikuiset, kun taas optimistisimpia ovat yli 65-vuotiaat ikäihmiset. Erityisesti nuoret ovat huolissaan Suomen ja maailman tulevaisuudesta. Tämä ei ole yllättävää ottaen huomioon, että nuoret ovat kasvaneet maailmassa, jota ovat ravistelleet useat peräkkäiset ja päällekkäiset kriisit: talouskriisi, ympäristökriisi, turvallisuuskriisi ja energiakriisi.

“

Meillä aikuisilla on suoranainen moraalinen velvollisuus vaalia ja vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa.

Vielä enemmän lasten ja nuorten tulevaisuuteen kuitenkin vaikuttaa se, miten me, tämän päivän aikuiset, vastaamme haasteisiin, ja miten otamme huomioon lasten ja nuorten näkökulmat etsiessämme ratkaisuja ja rakentaessamme tulevaisuutta. Meillä aikuisilla on suoranainen moraalinen velvollisuus vaalia ja vahvistaa nuorten tulevaisuususkoa. Tämä liittyy paitsi siihen, miten itse puhumme tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea siihen, että tässä hetkessä rakennamme tulevaisuutta, johon lapset ja nuoret voivat ja haluavat uskoa. Paremman tulevaisuuden rakentaminen edellyttää sitä, että siirrymme reaktiivisista korjausliikkeistä proaktiiviseen vaikuttamiseen ja otamme suunnan kohti toivottuja tulevaisuuksia.

Mitä ne toivottavat tulevaisuudet sitten ovat? Tällä hetkellä julkisessa keskustelussa ei ole pulaa uhkakuvista. Siksi meidän tulisikin keskustella enemmän inspiroivista visioista lasten ja nuorten, myös lapsuuden ja nuoruuden, tulevaisuuksille, sekä niistä arvioista ja ihanteista, joiden varaan haluamme tulevaisuutta rakentaa. Tässä keskustelussa tärkeää olisi kuulla myös lasten ja nuorten näkemyksiä toivottavista tulevaisuuksista.

Tulevaisuusajattelun ytimessä on sen tunnistaminen, millaisilla arvoille ja ihanteille lapsuus ja nuoruus perustuu ja millaisena niiden tulevaisuus nähdään. Olemme tunnistaneet megatrendien, trendien ja heikkojen signaalien avulla, miten aikuisten maailma tunkeutuu lasten maailmaan – usein vaivihkaa ja liian aikaisin. Tämä näkyy esimerkiksi lapsuuden varhaisena kaupallistumisena ja kilpailullistamisena. Tässä hetkessä saatamme pöyristyä maailmalta kuuluvista heikoista signaaleista – kuten vauvoille tarkoitetetusta hajuvedestä tai lasten karvanpoistopalveluista, mutta osaamme riittävästi tunnistaa ja edistää niitä arvoja ja ihanteita, joiden pohjalle lapsuutta, nuoruutta ja tulevaisuutta rakennetaan?

Lapset ja nuoret eivät ole suojassa aikuisten peloilta tai identiteettipolitiikalta. Lisäksi turvallisuusympäristömme on muuttunut voimakkaasti, minkä vuoksi on aiheellista kysyä, miten muutokset kokonaisturvallisuudessa ja turvallisuuskäsityksissä vaikuttavat lasten ja nuorten elämään. Jonathan Haidtin (2024) keskeinen teesi on, että nuorten mielenterveysongelmien taustalla on sosiaalisen median ja älypuhelimien lisäksi myös vanhempien turvallisuushakuisuus. Tämä on kiinnostava näkökulma erityisesti Suomessa, jossa lapsuutta ja nuoruutta määrittää vapaus ja varhainen itsenäisyys moniin muihin maihin verrattuna.

“

Tulevaisuuden rakentamisessa on lopulta kyse valtasuhteista. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, jos heillä on mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta ja vaikuttaa asioihin.

Lapset ja nuoret  astuvat usein tulevaisuuteen etunenässä. He saattavat kokea asioita jo paljon ennen kuin ne läpäisevät aikuisten maailman, olipa kyse trendi-ilmiöistä taikka yhdenvertaisuuteen, monimuotoisuuteen, sukupuolten moninaisuuteen tai muihin kulttuuriin ja arvoihin liittyvistä asioista. Siksi on tärkeää, että lapset ja nuoret ovat mukana tulevaisuuskeskusteluissa, aktiivisina tulevaisuuden tekijöinä. Tulevaisuuden rakentamisessa on lopulta kyse valtasuhteista. Lapsissa ja nuorissa on tulevaisuus, jos heillä on mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuutta ja vaikuttaa asioihin.

Lapsuuden tulevaisuus ei ole ennalta määrätty. On olemassa monia mahdollisia tulevaisuuksia, joiden eteen on mahdollista toimia ja juuri se antaa toivoa.

Lähteitä

Haidt, Jonathan (2024) Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Terra Cognita.

Uski, Suvi (2024) Mitä some tekee meille? Tammi.