sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Tämä artikkeli perustuu Eeva Hellströmin kirjoitukseen Tanken på en hållbar ekonomi befinner sig i en brytpunkt (Ekonomiska Samfundets tidskrift 2/2024).
Talouskeskustelussa esiintyy paljon vakiintuneita totuuksia. Siinä esiintyy myös yhä enemmän ääniä, jotka haastavat vakiintunutta ajattelua ja hahmottavat uudenlaista, nykyistä kestävämpää taloutta. Samalla syntyy uutta kerrontaa tulevaisuuden taloudesta – ja siitä mitä kestävällä taloudella tarkoitetaan.
Millainen on kestävän talouden perusta?
Talous on ihmisen luoma järjestelmä. Tällainen järjestelmä on kestävä, kun se täyttää ainakin kolme toisiinsa kytkeytyvää ehtoa:
- Resurssit. Järjestelmä ei käytä tarvitsemiaan resursseja nopeammin kuin mitä niitä voidaan uusia tai korvata. Ilman resurssien kestävää käyttöä järjestelmä ei toimi pitkällä aikavälillä.
- Tuotokset. Järjestelmä tuottaa hyödyllisiä ja toivottuja tuotoksia, jotka tuovat lisäarvoa ja vastaavat järjestelmälle asetettuun tarkoitukseen.
- Jatkuvuus. Järjestelmä kestää tulevaisuuden haasteet, mukautuu muutoksiin ja oppii niistä, jotta se voi ylläpitää toimintaansa pitkällä aikavälillä.
Jos taloutta tarkastellaan suppeasti, ja sen ekologiset ja sosiaaliset kytkennät jätetään huomiotta, voidaan kestävyyttä arvioida seuraavasti: Resurssien osalta keskeistä on taata työvoiman, luonnonvarojen ja pääoman saatavuus. Sijoitusten tulisi tuottaa riittävästi voittoa, pääomaa tulisi kerryttää ja velkaantumista välttää. Tuotosten osalta pyritään luomaan kannattavia tuotteita tai palveluja, jotka luovat lisäarvoa asiakkaille ja omistajille. Näin varmistetaan talouden kasvu ja kilpailukyky. Jatkuvuuden näkökulmasta keskiössä ovat ennakoitavuus ja talouden vakaus. Tällaiset näkökulmat ohjaavat edelleen monien maiden talouspoliittisia tavoitteita.
Talous ei kuitenkaan ole suljettu järjestelmä. Se toimii osana yhteiskuntaa, joka puolestaan on riippuvainen biosfääristä ja sen rajoista. Kun taloutta tarkastellaan tästä laajemmasta näkökulmasta, kestävä talous näyttää erilaiselta:
Kestävä talous ei käytä luonnonvaroja ja inhimillisiä resursseja nopeammin kuin mitä ne uusiutuvat tai niitä voidaan korvata. Se ei myöskään aiheuta kohtuutonta haittaa ekologisille järjestelmille, vaan toimii maapallon kantokyvyn rajoissa (resurssit). Kestävä talous tuottaa ympäristöystävällisiä, sosiaalisesti oikeudenmukaisia ja taloudellisesti kannattavia tuotteita ja palveluja, jotka vastaavat sekä nykyisten että tulevien sukupolvien tarpeisiin (tuotokset). Talousjärjestelmä puolestaan pystyy sopeutumaan taloudellisiin, sosiaalisiin ja ekologisiin muutoksiin ja häiriöihin uudistumalla perustavanlaatuisesti (jatkuvuus).
Kolme lähestymistapaa kestävään talouteen
Seuraavat lähestymistavat pyrkivät edellä kuvatun kaltaiseen kestävään talouteen. Ne eroavat suuresti toisistaan sekä päämääriensä että taustalla olevien oletusten osalta.
1. Haittoja vähentävä talous
Taloudellinen toiminta ja kasvu tapahtuvat usein ympäristön ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kustannuksella. Haittoja vähentävä talous pyrkii muuttamaan tätä suuntausta. Tavoitteena on suunnitella ja harjoittaa taloudellista toimintaa siten, että ympäristölle, ihmisille ja yhteiskunnalle koituu mahdollisimman vähän kielteisiä vaikutuksia.
Haittoja vähentävä talous tähtää muun muassa resurssien tehokkaaseen ja kestävään käyttöön, vähäpäästöiseen ja -jätteiseen toimintaan ja noudattaa kiertotalouden periaatteita. Hiilineutraalius on myös keskeinen osa tätä lähestymistapaa. Yhteiskunnat pyrkivät vähentämään haittoja muun muassa sääntöjen, haittamaksujen ja kestävämmän toiminnan kannustimien avulla. Myös yritysvastuun standardit keskittyvät tyypillisesti haittojen vähentämiseen. Käytettävissä oleva teknologia ja lyhyen aikavälin taloudelliset tavoitteet rajoittavat usein haittojen vähentämismahdollisuuksia.
Nykyisessä yhteiskunnassa ilmastonmuutos, luonnonvarojen ehtyminen ja sosiaalinen eriarvoisuus ovat kasvavia huolenaiheita, joten haittoja vähentävä talous tarjoaa käytännöllisen tien kohti kestävämpää tulevaisuutta. Mutta riittääkö tämä?
Älä aiheuta haittaa -periaate perustuu oletukseen, että ymmärrämme talouden haitalliset vaikutukset luontoon ja ihmisiin. Monimutkaisten vuorovaikutusten vuoksi tämä ei kuitenkaan aina pidä paikkaansa. Lisäksi haittoja vähentävässä taloudessa keskitytään usein yksittäisiin häiriöihin, jolloin taloudellisen toiminnan kokonaisvaikutus saattaa jäädä huomaamatta. Yksi asia voi parantua mutta samalla toinen huonontua. On myös hyvä muistaa, että vähemmän haitallinen toiminta on edelleen haitallista.
Vähemmän haitallinen toiminta on edelleen haitallista.
2. Korjaava ja hyvään pyrkivä talous
Pelkkä haittojen vähentäminen ei riitä ratkaisemaan maailmanlaajuisia ympäristö- ja yhteiskunnallisia haasteita, kun maapallon kantokyvyn rajat on jo monin tavoin ylitetty. Siksi tarvitaan korjaavaa ja hyvään pyrkivää taloutta.
Korjaavassa taloudessa (restorative economy) tavoitteena on korjata jo aiemmin aiheutettuja haittoja palauttamalla ekosysteemit ja sosiaaliset rakenteet entiseen tai aiempaa parempaan tilaan. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi luonnon ennallistamista, jätevesien puhdistamista tai myrkyllisten saasteiden poistamista. Myös teknologiat, jotka sitovat hiilidioksidia ilmakehästä, tai hyvinvointia edistävät terapiapalvelut ovat esimerkkejä korjaavasta taloudesta. Haittojen korjaamisen tavoite voi perustua lainsäädäntöön, vapaaehtoiseen vastuullisuuteen tai valittuun liiketoimintamalliin.
Hyvään pyrkivä talous vie ajatuksia vielä pidemmälle: tavoitteena on myönteisen vaikutuksen aikaansaaminen luontoon, ihmisiin tai yhteiskuntaan. Sellaisia voivat olla esimerkiksi vajaakuntoisten työllistäminen, ympäristötietoisuuden lisääminen taikka paikallisyhteisön tukeminen. Vastuullisuuden edelläkävijäyritykset asettavatkin itselleen yhteiskunnallisia missioita. Myös vaikuttavuusinvestoimisella voi olla hyvään pyrkivän talouden piirteitä.
Vaikka hyvään pyrkiminen voi tuntua epäitsekkäältä, se ei aina tarjoa selkeitä vastauksia ihanteellisen maailman määrittelemiseen tai taloudellisia tavoitteita ohjaavien periaatteiden asettamiseen. Hyvään pyrkivä talous ei myöskään anna vastauksia siihen, mikä on kunkin toimijan kohtuullinen osuus kestävämmän maailman saavuttamisessa. Kuten haittoja vähentävässä taloudessa myös hyvään pyrkivässä taloudessa liiallinen keskittyminen yhteen asiaan voi aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia toiseen.
Sekä haittoja vähentävässä että hyvään pyrkivässä taloudessa liiallinen keskittyminen yhteen asiaan voi aiheuttaa kielteisiä vaikutuksia toiseen.
3. Uusintava talous
Kuinka kestävää on talous, jonka yksi osa aiheuttaa haittoja ja toinen pyrkii korjaamaan niitä? Eikö tarvittaisi taloutta, jossa haittoja ei synny lainkaan? Uusintava eli regeneratiivinen talous pyrkii tarjoamaan ratkaisuja tähän.
Uusintavassa taloudessa ihmisten ja luonnon hyvinvointi otetaan alusta asti osaksi talouden suunnittelua ja toimintaa (regenerative by intention and design). Tavoitteena ei ole vain vähentää ympäristövaikutuksia, vaan toimia yhteistyössä luonnon kanssa niin, että sen elinvoimaisuus ja uusiutumiskyky vahvistuvat. Uusintavan talouden avulla yhteiskunnat voivat paremmin selviytyä odottamattomista häiriöistä ja shokeista sekä uudistua niiden myötä entistä elinvoimaisemmiksi.
Uusintavan talouden käytännön esimerkkejä löytyy esimerkiksi maataloudesta, jossa siirrytään teollisesta viljelystä menetelmiin, jotka parantavat maaperän terveyttä, lisäävät luonnon monimuotoisuutta ja sitovat hiiltä. Tämä ei ainoastaan elvytä maaperää, vaan parantaa myös viljelijöiden toimeentuloa ja ruokaturvaa. Teollisuuden puolella esimerkiksi lattiamateriaalien valmistaja Interface matkii tuotannossaan luonnon kykyä varastoida hiiltä ja myös suunnittelee tuotantolaitoksensa toimimaan ekosysteemien tavoin (Factory as a Forest).
EU on sisällyttänyt uusintavan talouden tavoitteita kiertotaloussuunnitelmaansa ja ympäristöohjelmaansa.
Uusintava talousajattelu on Suomessa vielä uutta, mutta siitä käydään aktiivista keskustelua esimerkiksi yritysvastuuverkosto FIBSin aloitteesta. EU on myös sisällyttänyt uusintavan talouden tavoitteita kiertotaloussuunnitelmaansa ja ympäristöohjelmaansa. Regeneratiiviset lähestymistavat näyttävät olevan luonnollinen jatko kestävän kehityksen ja yritysvastuun seuraavalle vaiheelle. Siksi siitä kannattaa olla kiinnostunut.
Uusintava talousajattelu vaatii syvää muutosta ajattelutavoissa, mikä voi olla haastavaa nykyisissä talouden ja yhteiskunnan rakenteissa. Lisäksi tarvittava sääntely, lainsäädäntö ja kannustimet ovat monin osin vasta kehitteillä. On myös riski, että vanhoja toimintamalleja yritetään ”kuorruttaa” uusintavalla puhetavalla ilman todellista muutosta. Vanha viisaus pitää silti tässäkin paikkansa: ongelmia ei ratkaista samoilla ajattelumalleilla, joissa ne ovat syntyneet.
On liian yksioikoista ajatella, että kestävä talous kehittyisi askel askeleelta edellä esitetyssä järjestyksessä. Käytännössä edellä mainitut lähestymistavat esiintyvät rinnakkain. Parhaimmillaan ne täydentävät toisiaan, mutta niiden välillä on myös ristiriitoja.
Sinua saattaisi kiinnostaa myös
Mikä on kasvukeskustelun suunta?
Yksi keskeinen nykyisessä talouskeskustelussa ilmenevä ristiriita liittyy siihen, miten tarpeellisena tai toivottavana jatkuva talouskasvu nähdään. Jännite kiteytyy dilemmaan: Emme voi elää nykyisen kaltaisen talouskasvun ekologisten ja sosiaalisten seurausten kanssa, mutta emme myöskään voi luopua jatkuvasta talouskasvusta ilman merkittäviä muutoksia talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin. Joidenkin mielestä ratkaisua on haettava vihreästä kasvusta, kun taas toiset peräänkuuluttavat vihreää siirtymää tai talousmallin syvällisempää uudistamista.
Vihreän kasvun lähestymistavassa uskotaan, että talouskasvu ja ympäristövaikutusten vähentäminen voivat kulkea käsi kädessä. Tavoitteena on irtikytkeä talouskasvu siihen nykyään kytkeytyvistä kielteisistä ympäristövaikutuksista. Ekologisen kriisin vakavuuden vuoksi tämä on vaikeaa nykyisillä rakenteilla. Se saattaa olla jopa mahdotonta saavuttaa riittävän nopeasti ja laajasti.
Monet elinkeinoelämän ja rahoitusalan toimijat ovat viime aikoina alkaneet puhua vihreän kasvun sijaan vihreästä siirtymästä. Tällä viitataan laajempaan muutokseen, jossa talouden rakenteita ja toimintatapoja muutetaan perusteellisesti. Talouskasvua ei nähdä päätavoitteena, vaan toivottuna seurauksena kestävämmistä käytännöistä. Vihreä siirtymä voi siten edistää talouskasvua pitkällä aikavälillä, mutta se vaatii merkittäviä strategisia investointeja, poliittista tukea ja yhteiskunnallista sopeutumista.
Voisiko tämänkaltainen narratiivin muutos heijastaa ajattelutavan vähittäistä siirtymää haittoja vähentävästä vihreän kasvun taloudesta kohti hyvään pyrkivää vihreän siirtymän taloutta? Entä jos katsoisimme talouskasvua vielä pidemmälle tulevaisuuteen?
Keskeinen dilemma: Emme voi elää nykyisenkaltaisen talouskasvun seurausten kanssa, mutta emme myöskään voi luopua jatkuvasta talouskasvusta ilman merkittäviä muutoksia talouden ja yhteiskunnan rakenteisiin.
Teollisuusmaiden talouskasvu on hidastunut, kun globalisaatio on ottanut takapakkia. Myös tuottavuuskehitys on hidastunut, eikä työikäisen väestön määrä enää kasva entiseen tapaan. Nämä trendit ovat nähtävissä myös Suomessa. Taloutemme ei ole reaalisesti kasvanut liki 20 vuoteen, ja monet kansainväliset ennusteet lupaavat jatkossakin hyvin maltillista kasvua Suomen kaltaisille länsimaille.
Mitä jos näin tapahtuu? Kasvupyrkimysten rinnalla onkin aika pohtia, miten voimme turvata kestävän hyvinvoinnin vähäkasvuisessa maailmassa. Irtikytkennän tutkimuksessa tarkastellaan yhä enemmän sitä, missä määrin hyvinvoinnin tarvetta voitaisiin irtikytkeä jatkuvasta talouskasvusta ja mitä se vaatisi. Lisäksi meidän kannattaisi miettiä, millaisia muita kysymyksiä olisi tarpeen esittää tulevaisuutta varten.
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.