artikkelit
Arvioitu lukuaika 3 min

Mitä jäi käteen Madridista?

YK:n ilmastokokous päättyi juuri yliajalla. Mitä Madridissa lopulta tapahtui?

Kirjoittajat

Oras Tynkkynen

Tuuli Hietaniemi

Johtava asiantuntija, Kestävyysratkaisut

Julkaistu

Kokouksen puheenjohtajan tulikoe

Neuvottelut siirrettiin ensin Brasiliasta Chileen ja sitten vielä toistamiseen, Chilestä Espanjaan. Lyhyellä varoitusajalla mantereelta toiselle seilannut kokous ei sujunutkaan ongelmitta.

Puheenjohtajamaa Chilen johtajuus oli ajoittain haparoivaa. Suuressa messukeskuksessa verkkaiseen tahtiin edenneiden neuvotteluiden ja ulkomaailmasta välittyvien odotusten välinen epäsuhta oli kouriintuntuva. Lopulta kokous venyi kaikkien aikojen pisimmäksi, mutta lisäaika ei heijastunut päätösten kunnianhimoon.

Sisäpolitiikka hämmensi Suomea

Suomi johti neuvotteluissa Euroopan unionia puheenjohtajamaana. Kotimaan hallituskriisi viivästytti ympäristö- ja ilmastoministeri Mikkosen pääsyä neuvotteluihin, ja valtiovarainministeri Lintilä joutui perumaan osallistumisensa Santiagon toimintaohjelman julkaisutilaisuuteen kokonaan.

Ilmastopolitiikan hullut päivät

Madridin ilmastokuplan ulkopuolella riitti kuhinaa, muuallakin kuin Suomessa. Kahdessa viikossa Euroopassa tehtiin tukku merkittäviä päätöksiä: Euroopan komissio julkaisi vihreän kehityksen ohjelman ja Eurooppa-neuvosto päätti tavoitteeksi, että Eurooppa on hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä.

Kotikentän toimien lisäksi unionin tulee panostaa yhä aktiivisempaan ilmastodiplomatiaan, jotta myös muut keskeiset päästäjät saadaan sitoutumaan ripeämpiin toimiin.

Mitä jäi käteen?

Kiista Pariisin sopimuksen markkinamekanismeista leimasi neuvotteluita. Kahden viikon tiiviistä keskusteluista huolimatta sopua ei saatu aikaan, ja päätös lykkääntyi seuraavaan ilmastokokoukseen vuoden päähän. Ilmaston kannalta tulos voi olla kuitenkin parempi kuin huonot säännöt, joita voisi olla vaikea korjata myöhemmin.

Päästötavoitteiden kunnianhimon suhteen päätösasiakirjassa pyydetään maita toimimaan päästökuilun kuromiseksi umpeen. Päätös myös kehottaa maita olemaan mahdollisimman kunnianhimoisia, kun ne päivittävät kansalliset sitoumuksensa.

Köyhien ja haavoittuvien maiden näkökulmasta tärkeä kysymys ilmastonmuutoksen peruuttamattomista vahingoista ja niiden rahallisesta korvaamisesta törmäsi vanhoihin erimielisyyksiin. Pieni edistysaskel nähtiin, kun Varsovan mekanismin yhteyteen päätetiin perustaa Santiagon verkosto.

Matka jatkuu kohti Glasgow’ta

Ensi vuoden kokous järjestetään marraskuussa Skotlannin Glasgow’ssa. Jää nähtäväksi, miten Ison-Britannian koneisto selviää neuvotteluiden luotsaamisesta Brexitin lähestyessä – ja Skotlannin itsenäistymispyrkimysten mahdollisesti yltyessä.

EU:n tuoreet avaukset ilmastopolitiikasta sen sijaan antavat kaivattua lisävauhtia maiden kansallisten päästösitoumusten päivittämiselle. Nykyisellään sitoumukset eivät alkuunkaan riitä rajaamaan ilmaston kuumenemista 1,5 asteeseen. Siksi maat ovat luvanneet päivittää sitoumuksiaan viimeistään vuoden 2020 aikana.

Glasgow’n kokous voi tästä syystä olla merkittävin ilmastokokous sitten Pariisin neuvotteluiden. Kun Yhdysvalloilta ei ole syytä odottaa uusia avauksia, katseet kohdistuvat erityisesti EU:n ja Kiinan väliseen huippukokoukseen, joka on määrä järjestää syyskuussa 2020 Leipzigissa. Madridissa Kiina veti vielä tiukkaa linjaa, samoin kuin Brasilia, Yhdysvallat ja Australia. Kiristyvä ilmapiiri aiheuttaa huolta perinteisten jakolinjojen paluusta kansainväliseen ilmastopolitiikkaan.

Mistä on kyse?