#3 Miten työttömälle mahdollistetaan elinikäinen oppiminen?

Osaamisen kehittämisellä on suuri merkitys työkyvyn ylläpitämiselle, työllistymisen edellytysten parantamiselle ja osallisuuden vahvistamiselle. Tämä on yhteinen nimittäjä, kun elinikäistä oppimista tarkastellaan työeläkevakuuttajan, työttömän, ammatillisen oppilaitoksen ja vapaan sivistystyön näkökulmista.

Kevan työelämäpalveluiden johtaja Kati Korhonen-Yrjänheikki käsittelee tekstissään jatkuvaa uudistumista työkyvyn osatekijänä. Jos työntekijä jää oman osaamisensa kehittämisessä liiaksi takamatkalle suhteessa työn edellyttämään uudenlaiseen osaamiseen, uhkana on pahimmillaan työkyvyttömyyteen johtava uupuminen. Riski on vältettävissä, kun työyhteisössä on oppimiseen kannustava kulttuuri ja ihmisillä halua ja kykyä uudistaa osaamistaan.

Nykyinen elinikäisen oppimisen rahoitusjärjestelmä tarjoaa merkittävän kannustimen suurellekin osaamisloikalle: aikuiskoulutustuen turvin on mahdollista irrottautua kokonaan pitkäkestoisen täydennyskoulutuksen äärelle ja näin jopa vaihtaa ammattia. Korhonen-Yrjänheikki kuitenkin näkee, että ennakoiva, omaehtoinen työkyvyn vahvistaminen kouluttautumisen kautta voisi olla vieläkin vaikuttavampaa, jos soviteltua aikuiskoulutustukea kehitettäisiin niin, että se kannustaisi nykyistä paremmin työn ohessa tapahtuvaan oppimiseen.

Työttömien keskusjärjestön toiminnanjohtaja Jukka Haapakoski avaa kirjoituksessaan, mikä kannustaa ihmistä uudistamaan osaamistaan, jos hän on joutunut työttömäksi. Useat tilastot osoittavasti selkeästi koulutuksen olevan varsin tehokas suoja työttömyyttä vastaan. Kirjoittajan johtopäätös on, että yhteiskunnan kannattaa panostaa koulutukseen ja koulutuksen kannusteisiin. Tärkeä uudistus onkin ollut työttömyysetuudella tapahtuvan omaehtoisen kouluttautumisen mahdollisuuksien parantaminen. Yhteistyö työnantajien kanssa on tärkeää, jotta koulutuksen antamalla tutkinnolla olisi työmarkkina-arvoa. Siksi kunnianhimon tasoa opetuksen ja ohjauksen laadun suhteen on kirjoittajan mukaan syytä pitää korkealla.

Laadukas koulutus on oppilaitokselle kunnia-asia, mutta myös laadun ylläpitäminen vaatii uudistumista. Kainuun ammattiopiston rehtori Raimo Sivonen pohtii kirjoituksessaan, mitä vuoden 2018 alusta voimaan astunut amisreformi eli ammatillisen koulutuksen uusi lainsäädäntö tarkoittaa oppilaitoksen näkökulmasta katsottuna. Hän näkee henkilökohtaisen osaamisen kehittämissuunnitelman mahdollisuutena palvella erilaisissa tilanteissa olevia oppijoita, olivat nämä sitten työuralleen vastaa suuntaavia peruskoulusta tulleita nuoria tai pitkänkin työuran jälkeen osaamistaan ehkä kokonaan uudistavia ammatinvaihtajia.

Monipuolista koulutusta on saatavilla myös vapaan sivistystyön oppilaitosten tarjonnasta. Suomen Kansanopistoyhdistyksen pääsihteeri Jyrki Ijäs kertoo tekstissään yli miljoonan opiskelijan vuosittain uudistavan osaamistaan vapaan sivistystyön oppilaitoksissa. Mittavan koulutusinvestoinnin rahoittavat opiskelijat itse, julkinen sektori ja kolmas sektori yhdessä. Rahoitusmuotoja ovat valtionosuudet, opintotuet ja opintosetelit. Malli tarjoaa kannusteita moninaisiin oppimisen ja sivistyksen tarpeisiin – olivat oppijat nuoria tai vanhoja, kotoutuvia maahanmuuttajia, työurallaan täydennyskouluttautuvia tai työttömiä työnhakijoita.