Miten väestönkehitys vaikuttaa jatkossa perusopetukseen, ministeri Li Andersson?

Suomen poikkeuksellisen alhainen syntyvyys laskee oppilaiden määrää kouluissa rajusti. Alakoulun aloittavien ikäluokka pienenee vuosi vuodelta vuoteen 2026 saakka, ja yläkouluissa oppilasmäärien väheneminen näkyy vuosina 2025–29. Oppilasmäärä vähenee monissa kunnissa jopa kolmanneksen. Tutustu kuntakohtaisiin ennusteisiin Sitran Mille väestölle? -selvityksestä.

Kuntien tilanteet ja perusopetuksen kehittämistarpeet erilaistuvat. Samalla niihin tarvittavat ratkaisut moninaistuvat.

Sitran alkusyksyllä 2020 järjestämissä avoimissa verkkokeskusteluissa osallistujille kirkastui, että nykyinen koko maan kattava yhtenäinen tapa järjestää perusopetus ei enää toimi, vaan kuntien erilaistuvat tarpeet edellyttävät perusopetuksen muotoilemista uudelleen.

Eniten keskustelijoita kiinnostavia aiheita olivat eri toimijoiden välinen yhteistyö ja perusopetuksen saavutettavuus. Verkkokeskustelussa nousseiden kysymysten pohjalta haastattelimme opetusministeri Li Anderssonia perusopetuksen tulevaisuudesta marraskuun alussa.

Sitran tekemän selvityksen, verkkokeskustelun ja tämänkin haastattelun tavoitteena on, että mahdollisimman moni oppimisen parissa työskentelevä ja perusopetuksesta päättävä ymmärtäisi väestönmuutosten mullistavuuden, ennakoisi – osin jo käsissä olevia – muutoksia ja tarttuisi laajalla rintamalla toimeen yhdessä muiden kanssa erilaisia ratkaisuja löytäen.

Koulutuksen saavutettavuus ja yhteistyö

Miten perusopetus näyttää erilaiselta eri puolilla Suomea jatkossa, opetusministeri Li Andersson?

Kehitys näyttää hyvin erilaiselta eri puolella Suomea. Joissakin kunnissa syntyy vuodessa vähemmän kuin koululuokallinen lapsia. Tulemme luultavasti näkemään kuntia, joilla ei välttämättä ole enää omaa peruskoulua.

Joillakin alueilla koulumatkat uhkaavat pidentyä nykyisestä ja joudutaan miettimään, millaista tasapainoa kouluverkossa haetaan kouluyksikön koon ja koulumatkojen välillä.

On myös alueita, joilla väestö kasvaa, ja merkittävä osa kasvusta tulee maahanmuutosta. Silloin joudutaan miettimään esimerkiksi kaupunkirakenteen vaikutusta koulutuksen tasa-arvoon.

Alueiden erilaistuminen ja eriytyminen on jatkossa isompi haaste kuin nyt.

Salliiko nykyinen lainsäädäntö erilaisia ratkaisuja alueille?

Vastaus on kyllä ja ei. Lainsäädännöllä on luotu tasa-arvoinen ja tasalaatuinen koulutusjärjestelmä. Mutta sen lisäksi on paljon tekijöitä, jotka mahdollistavat erityyppisiä ratkaisuja.

Perusopetuksen lainsäädännön keskeinen lähtökohta on turvata tasa-arvoisesti laadukas koulutus maanlaajuisesti. Tämä suomalaisen koulutusjärjestelmän tärkeä lähtökohta on tuottanut koulutusjärjestelmän, joka on tarjonnut tasaisen laadukasta koulutusta myös kansainvälisesti verrattuna.

Tuoreimmassa PISA-tutkimuksessa Suomi erottui edukseen siinä, että meillä oli kansainvälisessä vertailussa pienimmät erot oppimistuloksissa koulujen välillä. Se tarkoittaa sitä, että jokainen oppilas ja perhe voi luottaa siihen, että oma lähikoulu kuuluu maailman parhaimpiin riippumatta siitä, asuuko pienellä paikkakunnalla, maaseudulla tai isossa kaupungissa.

Lainsäädäntö määrittää minimitason. Toki on jo nyt alueellisia eroja siinä, miten paljon tämän päälle pystytään järjestämään. Meillä on aika salliva lainsäädäntö opetuspuolella esimerkiksi henkilöresurssien käytössä. Ryhmäkoosta ei ole tarkkaan säädettyjä mitoituksia, vaan kunnilla on siinä liikkumavaraa ja harkintavaltaa. Se tuottaa jo tälläkin hetkellä erilaisuutta sivistyspalveluiden tasossa eri puolilla Suomea.

Suomen koulutusjärjestelmässä on myös sellainen poikkeus, että koulutuksen järjestäjillä, jopa yksittäisellä opettajalla ja koululla, on vahva ja suuri autonomia esimerkiksi opetusmenetelmien valinnassa ja arvioinnissa. Autonomia mahdollistaa erilaisia ratkaisuja esimerkiksi digitaalisen oppimisympäristön hyödyntämisessä tai etäyhteyksiä hyödyntävässä opetuksessa.

Riittävätkö kuntien hartiat päätöksentekoon ja ratkaisuihin?

Ministeriön sisällä nähdään tarve tarkastella sekä rahoitusjärjestelmää että lainsäädäntöä kokonaisuutena, eikä haluta pistemäisiä ratkaisuja yksittäisistä toimenpiteistä. Haetaan tasapainoa erilaistuvien kuntien ja toisaalta oppilaiden oikeuksien ja laadukkaan koulutuksen välillä.

Sanoisin, etteivät kaikkien kuntien hartiat välttämättä riitä. Siksi keskustelussa väestörakenteen muutoksesta on yhteistyö noussut voimakkaasti yhtenä teemana esille. Tarvitaan kuntien välistä ja koulutusasteiden välistä yhteistyötä enemmän kuin ennen.

Toinen pohdittava asia liittyy riittävään väestöpohjaan. Pitäisikö yrittää määritellä, mikä olisi riittävä väestöpohja esimerkiksi perusopetuksen laadukkaaseen järjestämiseen? Tällä hetkellä tällaisia määritteitä ei ole.

Millaiset päätökset voisivat vauhdittaa yhteistyötä?

Yksi asia on katsoa, sallivatko säädökset erilaisia yhteistyömalleja kuntien välillä. Toinen tarkastelukulma liittyy siihen, kannustaako vai lannistaako rahoitusjärjestelmä yhteisten ratkaisujen aikaansaamista. Ne ovat ministeriön näkökulmasta olennaisimmat kysymykset.

Näkyvätkö väestönmuutosten vaikutukset koulutuspoliittisessa selonteossa?

Kyllä. Haluan, että väestömuutos teemana olisi koulutuspoliittisen selonteon vahvimpia temaattisia kokonaisuuksia, koska se on asiakirja, jossa tarkastellaan koko koulutusjärjestelmää varhaiskasvatuksesta korkeakoulutukseen ja aina vuoteen 2030 saakka. Tämän vuosikymmenen aikana väestönmuutosten vaikutukset nähdään varhaiskasvatuksessa ja perusopetuksessa, ja muutokset ehtivät alkaa toisella asteella.

Selonteonkin näkökulmasta nyt pitää hahmottaa keskeiset prosessit tai toimenpiteet, joilla muutoksiin varaudutaan ja vastataan. Ainakin ministeriön virkakunta on kokonaisvaltaisen rahoitusjärjestelmän ja lainsäädännön tarkastelun kannalla.

Näettekö vaaran, että etäopetus kapeuttaisi perusopetuksen tavoitteita?

Kapeuttaa kyllä. Etäopetus on liian kapea lähestymistapa ratkaisemaan väestömuutosten kehitystä. Koulun kasvatustehtävään liittyvät myös sosiaaliset taidot, kyky ymmärtää muita ihmisiä, mahdollisuus kohdata hyvin erilaisista taustoista tulevia henkilöitä ja se oppi, joka saadaan muiden kanssa yhteistyössä toimimisesta, muiden kuuntelemisesta, muiden aseman, tunteiden ja taitojen huomioimista. Laajempi kasvatustehtävä ei toteudu sellaisessa opetusmuodossa, jossa ollaan yksin kotona.

Pitää kuitenkin ymmärtää ero sen välillä, puhutaanko etäopetuksesta vai etäyhteyksiä hyödyntävästä opetuksesta. Etäyhteyksien avulla voidaan myös vähentää alueellista epätasa-arvoa. Etäyhteyksiä hyödyntäen pienessä kyläkoulussa voidaan opiskella vaikkapa mandariinikiinaa isommassa kaupungissa työskentelevän opettajan ohjauksessa. Tämänkaltaiset ratkaisut ovat mahdollisia jo nyt.

Iso kysymys jatkon osalta on myös se, halutaanko mahdollista opetusjärjestelyjä, joissa oppilaat ovat kotona sen sijaan että olisivat koulussa.

Tarvitsemme lisää tutkittua tietoa siitä, miten esimerkiksi viime kevään etäopetusjakso on vaikuttanut oppimiseen ja oppilaisiin. Alustavien tietojen perusteella näyttää siltä, että siihen liittyy erittäin isoja myös tasa-arvoon nivoutuvia haasteita ja ongelmia. Heikoimmassa asemassa olevat ovat pärjänneet etäopetuksessa huonoiten. Etäopetus saattaakin kiihdyttää ja voimistaa jo tällä hetkellä kaikkein ongelmallisinta kehitystrendiä perusopetuksen puolella. Se on oppilaiden perhetaustan voimakkaampi vaikutus oppimistuloksiin.

Toisaalta koulu on muutakin kuin paikka, jossa tietoa välitetään aikuiselta lapselle. Jos katsoo opetussuunnitelmaa ja sen perusteita, ne sisältävät ison joukon tavoitteita, jotka liittyvät yhteiskunnan jäseneksi kasvamiseen muiden ihmisten seurassa. Kun katselen maailmaa ympärillä, vaikuttaa siltä, että meillä olisi yhä enemmän tarvetta tämänkaltaiselle kasvatukselle.

Jos on todella pitkät koulumatkat, voiko olla hybridimalleja, jossa oppilas olisi päivän tai kaksi viikosta etänä?

Tällä hetkellä lainsäädäntö ei mahdollista varsinaisia hybridimalleja. Parempi olisi miettiä kuntatasolla, toimisiko esimerkiksi yhdistelmä pieniä kyläkouluja ja suurta keskuskoulua, joiden välillä voidaan vuorotella. Silloin toteutuisi edelleen alkuperäinen ajatus peruskoulun laajemmasta kasvatustehtävästä. Siihen liittyy myös oppilaiden tuki, joka on toinen iso huolenaihe etäopetuksessa. Itse en ole näillä tiedoilla edistämässä pysyviä mahdollisuuksia etäopetukseen.

Miten oppilaiden monimuotoisuuteen voidaan vastata?

Monimuotoisuudella voidaan tarkoittaa monia eri asioita. Yhtäältä on monikielistyminen, joka on arkipäivää kouluissa. Siinä olennaista on nostaa varhaiskasvatuksen osallistumisastetta, jolla on tutkitusti vaikutusta juuri vieraskielisiin lapsiin sekä lapsiin, joiden suvussa on oppimisvaikeuksia tai joiden vanhempien koulutustausta on matala.

Toinen aihe liittyy lukutaitoon. On hätkähdyttävää, että se nousee esille lähes jokaisessa Suomen oppimistulosten eriytymistä käsittelevässä tutkimuksessa. Se nousee esille myös sukupuolten välisten oppimiserojen tarkastelussa tyttöjen ja poikien välillä. Esimerkiksi edellisessä PISA-tutkimuksessa suomalaisista pojista kaksi kolmasosaa vastasi, että he lukevat vain, jos on pakko.

Lukutaidolla on erittäin voimakas yhteys kaikkeen muuhun opiskeluun ja koulussa pärjäämiseen. Tarvitaan systemaattisempaa otetta lukutaidon edistämistyöhön. Se hyödyttää kaikenkielisiä lapsia.

Oppimisen tuki on iso moninaisuuteen liittyvä kokonaisuus, joka nousee yhä ajankohtaisemmaksi kysymykseksi. Tarvitaan nykyistä yhteneväisempi ja johdonmukaisempi eri koulutusasteelta toiselle oppilaan mukana seuraava oppimisen tuen malli. Nyt tällaista järjestelmää ei ole, vaan tukimuodot ja toteuttamistavat vaihtelevat koulutusasteelta toiselle.

Moniammatillistuminen lisääntyy. Tarve nousee aika voimakkaasti myös opettajilta. Mielenterveysongelmiin ja perheiden arkeen liittyviin ongelmiin ei voida vastata puhtaasti opettajan pedagogisella osaamisella. Tarvitaan myös muita ammattilaisia siellä, missä lapset ovat, toimimaan yhteistyössä koulun ammattilaisten kanssa. Ylimääräiset aikuisammattilaiset pystyvät käyttämään aikaa oppilaiden kanssa, jotka tarvitsevat enemmän tukea muiden kuin oppimiseen liittyvien asioiden selvittämiseen.

Mikä on viestinne opintietä aloittavien lasten vanhemmille?

Päällimmäinen viesti on, että suomalainen peruskoulu kuuluu edelleen maailman parhaimpiin. Ne systeemiset vahvuudet, joita meillä on, niistä pidetään kiinni myös tulevaisuudessa väestömuutoksista huolimatta. Samaan aikaan tulee ratkaista ongelmia, joita kuntien erilaistuminen tuo mukanaan.

Pidän kunnia-asiana Suomessa sitä, että perheet ja muutkin voivat luottaa siihen, että oma lähikoulu kuuluu maailman parhaimpiin. Siitä ei voida luopua.

Lue myös sarjan toisesta haastattelusta, miten ministeri Li Andersson arvioi väestökehityksen vaikutuksia TOISEN asteen koulutukseen.

Katso kuntasi oppilasmäärän ennuste 2040 asti

Mille väestölle? – Suppea verkkopalvelu

Kun haluat tarkastella aineistoa monipuolisemmin: Mille väestölle? – Laaja verkkopalvelu