Muuttiko 2020 kiertotalouden suunnan?

Kiertotalous Kiertotalous syntyi vaihtoehdoksi luonnonvarojen tuhlailevaan käyttöön perustuvalle lineaariselle taloudelle. Ajatus vaihtoehtoisesta talousmallista herätti kiinnostusta erityisesti globaalin finanssikriisin jälkeen.

Kevät 2020 laittoi suunnitelmat uusiksi kaikkialla maailmassa. Monissa maissa ollaan nyt siirtymässä akuutin kriisin hoidosta talouden uudelleenrakentamiseen. Siihen, miltä maailma tämän jälkeen näyttää, vaikuttavat sekä ennestään tutut että uudet kehityskulut.

Kiertotalouden merkitys on entisestään kasvanut: kestävämpi talousmalli voi vauhdittaa uutta teknologiavetoista kasvua, kasvattaa yhteiskuntien resilienssiä resilienssiä ja lopulta auttaa ratkaisemaan kestävyyskriisin, jonka ulottuvuuksia ilmastokriisi, luonnon monimuotoisuuden katoaminen ja luonnonvarojen ylikäyttö ovat.

Haastattelimme keväällä kolmeakymmentä asiantuntijaa, jotka työskentelevät kiertotalouden ja siihen liittyvien aiheiden parissa.

Asiantuntijat edustavat kansalaisjärjestöjä, ajatuspajoja, tutkimusinstituutteja, konsulttitoimistoja, kansainvälisiä ja julkisia kansallisia organisaatioita, rahastoja sekä yritysverkostoja. Haastattelut tehtiin 17. huhtikuuta ja 7. toukokuuta välisenä aikana. Kysyimme, mihin kiertotalous on matkalla ja miten koronavirus vaikuttaa kehitykseen.

Mitä kuuluu kiertotaloudelle?

Paljon on muuttunut siitä, kun kiertotaloudesta puhuttiin ensimmäisiä kertoja Davosissa vuonna 2012. Finanssikriisi oli vielä tuoreessa muistissa, kun hallitukset ja suuryritykset alkoivat kiinnostua uudesta talousmallista.

Sittemmin EU on julkaissut kaksi kiertotalouden toimintasuunnitelmaa, ja kiertotalouden toimijoiden joukko on kasvanut tuoden kiertotalouteen uusia ulottuvuuksia.

Kiertotalouden toimijoita, toimijoiden välisiä yhteyksiä ja kiertotalouden kehityssuuntia on tutkittu laajasti. Tutkimuksissa on tarkasteltu esimerkiksi yrityksiä kansallisessa kontekstissa, Euroopassa toimivia organisaatioita ja korkeakoulutusta globaalilla tasolla.

Kiertotalousajattelun valtavirtaistuminen on saanut uusia toimijoita kiinnostumaan kiertotaloudesta. Vaikka työtä on edessä vielä paljon, on huomiota alettu jo kiinnittää ongelmien ennaltaehkäisemiseen: ympäristöhaittoja pyritään minimoimaan jo niiden alkulähteellä eikä vasta sitten, kun ne ovat jo syntyneet.

Kysyimme asiantuntijoilta, mitkä ovat kiertotalouden vähiten tutkittuja alueita, ja mitkä kiertotalouden alueet on ymmärretty heikoiten ennen koronaviruspandemiaa?

Seuraavat aiheet vaativat haastateltujen kiertotalousasiantuntijoiden mielestä lisätarkastelua:

1. Kiertotaloussiirtymän rahoitus
2. Instituutioiden ja organisaatioiden muutos
3. PK- ja mikroyrityksten rooli kiertotaloudessa
4. Palvelupohjaiset kiertotalousmallit
5. Kiertotalossiirtymän yhteiskunnalliset vaikutukset
6. Kiertotalousratkaisujen suunnittelu
7. Ennakointi ja toivotun tulevaisuuden visiointi
8. Kehittyvien maiden rooli ja mahdollisuudet kiertotaloudessa
9. Asiakaspsykologia ja tuotteiden ja palveluiden tunnetaso
10. Biosfäärin näkökulma kiertotaloudessa

Kiertotaloutta koronan jälkeen?

Uusi vuosikymmen on saanut eriskummallisen alun. Pandemia on lisännyt epävakautta ja monet ovat joutuneet kärsimään sen vaikutuksista.

Yhtä nopeaa muutosta käyttäytymisessä ole monissa maailman osissa nähty sitten toisen maailmansodan. Tärkeysjärjestys on muuttumassa haluista tarpeisiin. Tämä muutos voi olla tehokas systeemisen muutoksen työkalu – haastatteluissa asiantuntijat viittasivat tilanteeseen kiertotalouden mahdollisuuksien ikkunana.

Kiertotaloutta ei tarvitse keksiä uudelleen

Kiertotaloudessa on pohjimmiltaan kyse talouden kestävästä uudistamisesta, oli kriisiä tai ei. Asiantuntijat ovatkin haastattelujen perusteella vakuuttuneita siitä, että kiertotalouden työ on tärkeää myös pandemian aikana ja sen jälkeen.

Koronakriisin aiheuttamaa muutos on yllättäen ollut ennemmin hidasta ja pitkäjänteistä kuin nopeaa ja arvaamatonta. Kiertotalouden kannalta tämä tarkoittaa, että huomio on pysynyt pitkälti samoissa asioissa ja kysymyksissä kuin ennen pandemiaakin.

Uusia koronan vaikutusta kartoittavia hankkeita oli haastatteluhetkellä käynnistetty vain muutamia ja haastateltujen asiantuntijoiden projekteja ei ole fyysisiä tapahtumia lukuun ottamatta peruutettu.

Tunnetun kiertotalousajattelija Walter Stahelin mukaan koronapandemia ei vaikuttanut kiertotalouteen. Ihmiset, jotka korjaavat ja siivoavat asioita olivat vielä tarpeellisempia kuin ennen. Käsitys siitä, mikä on yhteiskunnallisesti tärkeää, on siirtynyt teollisuudesta ja tuotannosta niihin ihmisiin, jotka operoivat ja ylläpitävät niitä. Stahelin mukaan koronapandemian suuri vaikutus onkin tuotannossa.

Resilientimpiä tuotantotapoja tarvitaan

Resilientin tuotannon merkitys on viime aikoina korostunut. Resilienttien ja kriisejä paremmin kestävien tuotantotapojen omaksuminen auttaa myös varautumaan tuleviin kriiseihin. Kriisinsietokykyä on lisätty vahvistamalla tuotantoketjuja ja lisäämällä paikallista toimintaa.

Globaalit tuotantoketjut ovat kehittyneet alueellisimmiksi ja teknologian sekä palveluiden rooli tuotantoketjuissa on ollut kasvussa jo ennen pandemiaa.

Kriisin myötä tuotantoketjut voivat kehittyä monipuolisemmiksi ja automatisoidummiksi. Näin tuleviin häiriöihin osataan varautua suuremmilla puskureilla. Ilman kosketusta toimivat keksinnöt ja uudenlaiset toimitustavat tuovat muutoksia toimitusketjuihin.

Paikallinen toiminta, kuten varaosien 3D-tulostaminen ja paikallinen kuluttaminen voivat luoda uutta liiketoimintaa ja lisätä järjestelmän resilienssiä omalta osaltaan. Kiertotalouden avulla taas voidaan lieventää tuotantoketjujen neitseellisten raaka-aineiden käyttöönottoon ja ilmastonmuutokseen liittyviä riskejä.

Koronapandemia voi antaa sysäyksen ajatella kaupunkeja uudella tavalla. Tulevaisuuden kaupungeissa keskeisiä ilmiöitä voivat olla sosiaalinen etäisyys, resurssien käytön vähentäminen ja kaupunkien autonomia.

Korona ravistelee, mutta luo myös mahdollisuuksia

Koronapandemia muuttaa kaupunkeja ja talouden suuria linjoja, mutta luo myös yllättäviä mahdollisuuksia nopeille muutoksille.

Kaupungistuminen on pitkään kasvattanut kaupunkien kokoa ja varallisuutta, eikä kehitys näytä loppuvan lähitulevaisuudessa. Pandemia on herättänyt pohtimaan kaupungistumisen suuntaa. Etätyön yleistyttyä metropolien reuna-alueista näyttääkin muodostuvan aiempaa tärkeämpiä.

Oman lisänsä kriisin jälkeiseen tilanteeseen tuo se, että globaali kysyntä on laskenut ja maailmankaupan odotetaan laskevan jopa kolmanneksella vuonna 2020. Muutos ei jakaudu tasaisesti. Pienet yritykset voivat joutua kärsimään, kun hallitukset ja suuryritykset kasvattavat valtaansa suurten elvytyspakettien ansiosta.

Kriisissä piilee kuitenkin myös mahdollisuus, sillä niukkuuden on todettu kiihdyttävän innovaatioita. Aiemmissa kriiseissä uusia ratkaisuja on otettu käyttöön hyvin nopeallakin aikataululla. Kaupunkien verkottuneisuus puolestaan tarjoaa otollisen maaperän innovaatioille.

Erilaiset räätälöitävät kiertotalouden ratkaisut loisivat parempia mahdollisuuksia tukea pieniä paikallisia toimijoita niiden kiertotaloustyössä. Paikallisten toimijoiden menestyminen auttaa lopulta myös talouden nousemista jaloilleen.

Miten saadaan yhä useampia mukaan?

Talousjärjestelmän muuttaminen ei ole helppo tehtävä. Kiertotalous on toisaalla jo vakiintunut talousmalli, mutta tarvitaan myös sen ehdoilla laadittuja sääntöjä, jotta kiertotalouteen voidaan siirtyä kaikkialla.

Kiertotalouden raameissa tehtävä työ on nyt entistä tärkeämpää. Vielä oleellisempaa on tunnistaa se, miten yhä useammat toimijat ottavat kiertotalouden osaksi toimintaansa. Tietoa kaivataan nyt ajankohtaisiin kysymyksiin, kuten:

• Millaisia kriisiä lievittäviä sijoitusmahdollisuuksia on olemassa?
• Miten kiertotalouden mallit käytännössä toimivat?
• Millaisia konkreettisia kiertotalouden työkaluja yrityksille on tarjolla?
• Millaisia rahoitusmalleja niiden mahdollistamiseksi on olemassa?

Kulttuuriset ja teknologiset olosuhteet vaihtelevat ympäri maailmaa, joten myös kiertotalouden ratkaisut tulee soveltaa kuhunkin ympäristöön sopiviksi. Esimerkiksi jakamiseen perustuvat palvelut eivät välttämättä kiinnosta yhteiskunnissa, joissa tavaroiden ja palveluiden jakaminen on aiemmin tapahtunut olosuhteiden pakosta.

Lisääkö pandemia eriarvoisuutta?

Kasvava eriarvoisuus on yksi aikamme suurista ongelmista, jota pandemia on entisestään kärjistänyt. Pandemia on iskenyt etenkin heikommassa asemassa oleviin ihmisiin ja ihmisryhmiin. Kiihtyvä eriarvoistuminen korostaa tarvetta vankemmalle sosiaaliturvalle ja kiinnostus perustulon kaltaisiin ehdotuksiin on herännyt uudelleen.

Kriisin vaikutukset ja reaktiot ovat vaihdelleet merkittävästi. Jossain kriisi on herättänyt yhteisöllisyyttä, toisaalla muukalaisvihaa ja rasismia. Pandemia on havahduttanut maailman pohtimaan hyvinvointia ja sitä, mikä elämässä on tärkeää. Paluu menneeseen ei välttämättä ole paras vaihtoehto.

Ilman luottamusta ja yhteistyötä eri ryhmien, organisaatioiden ja sektoreiden välillä kiertotalouteen siirtyminen ei onnistu. Yhteen hiileen puhaltaminen on kiertotalouden edellytys sekä kansainvälisesti että paikallisella tasolla.

Mitä seuraavaksi?

Nyt on aika käynnistää talous uudelleen. Tätä artikkelia varten haastatellut asiantuntijat olivat sitä mieltä, että pandemia on vaikuttanut kiertotalouteen ja sen tulevaisuuden näkymiin vähemmän kuin voisi kuvitella.

Muuttuneen maailman tulisi silti herätellä meitä pohtimaan, miten kiertotalouden ratkaisuja voitaisiin tehostaa ja ottaa laajemmin käyttöön kriisin jälkeisessä tilanteessa.

Talous on pandemian jälkeen heikompi. Uudet teknologiat ja muuttunut käyttäytyminen voivat kuitenkin luoda talouskasvua.

Pandemian seuraukset ovat nostaneet esille sekä maailman verkottuneen luonteen että nykyisen lineaarisen, tuhlailevan ja epävakaan talousjärjestelmän epäoikeudenmukaisuuden.

Tarve resilientimmälle ja kriisejä paremmin kestävälle talousjärjestelmälle on ilmeinen. Vain systeemien tasolla tapahtuvan reagoinnin avulla on mahdollista taata reilu siirtymä, joka ottaa huomioon sosiaaliset vaikutukset, mahdollistaa elinikäisen oppimisen, takaa ihmisarvoisen työn sekä tuo muutokseen mukaan myös kehittyvät maat.

Samalla on mahdollista siirtyä kohti järjestelmää, jossa uusiutumattomien raaka-aineiden käyttöönotto on minimoitu ja ryhtyä toimiin ilmastonmuutoksen ja luonnon monimuotoisuuden häviämisen pysäyttämiseksi.