sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Joka viides suomalainen kokee tänäkin vuonna jonkinlaisia mielenterveyden häiriöitä. Suomalaisten työkyvyttömyyseläkkeistä puolet myönnetään mielenterveysongelmien takia. Pandemian aikana nuorten ahdistus- ja masennusoireilu ovat lisääntyneet huomattavasti.
Kaikki tämä maksaa Suomessa työnantajille ja veronmaksajille noin yksitoista miljardia euroa vuosittain, inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan. Tästä huolimatta psykiatrian osuus erikoissairaanhoidon rahoituksesta on 2000-luvulla laskenut huomattavasti.
Suomessa on meneillään mielenterveyden kriisi, psykoterapeutti Emilia Kujala ajattelee.
Mielenterveysongelmista ja ihmisten jaksamisesta puhutaan hänen mielestään kuitenkin edelleen liian paljon yksilön ongelmina. Monesti juurisyy löytyy työyhteisöstä, koulujärjestelmästä tai jopa koko yhteiskunnasta, joka vaatii ihmisiltä liikaa.
”Niin kauan kuin me keskitymme vastuuttamaan yksilöitä sellaisista ongelmista, jotka eivät ole vain ja ainoastaan yksilön vastuulla, me emme pääse muuttamaan niitä rakenteita, jotka heikentävät ihmisten hyvinvointia”, Kujala sanoo.
Hän kokee, ettei kriisin ratkaiseminen voi olla ainoastaan mielenterveyden ammattilaisten vastuulla. Pitäisi yrittää rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset oireilisivat mahdollisimman vähän. Aloittaa voisi esimerkiksi koulujärjestelmästä, jossa lapsilla ja nuorilla olisi lupa etsiä suuntaansa, ja jossa aikuisuuden uravalintaa ei tarvitsisi lyödä lukkoon liian nuorena.
Tästä huolimatta myös yksittäinen psykoterapeutti – tai kuka tahansa kansalainen – voi Kujalan mielestä vaikuttaa asiaan. Niin hän on itsekin pyrkinyt tekemään julkisuuden kautta.
”Monesti tuntuu, että omalla alallani nähdään, että ihmisen pitäisi vain nostaa kädet pystyy rakenteiden edessä – että ’mä en voi tälle mitään tehdä’. Eivät yhteiskunnan rakenteet ole mikään abstrakti asia tuolla jossain, jota me voimme syyttää kaikesta.”
Tarvitaan joku, joka ravistelee
Kujala on itsekin potenut mielenterveysongelmia. Kymmenen vuotta sitten hän joutui jättämään väitöskirjatutkimuksensa kesken sairastuttuaan työuupumukseen. Hän ei saanut nukuttua ja poti riittämättömyyden tunnetta. Ammatillinen itsetunto oli nujerrettu, ja hän koki pettäneensä itsensä lisäksi myös mentorinsa, joka oli nähnyt Kujalassa tutkija-ainesta.
Kujala kuitenkin toipui ja muutti suunnitelmiaan, opiskeli psykoterapeutiksi. Aluksi häntä hävetti kouluttautuessaan, ettei ollut psykologi vaan ”ainoastaan” sosiaalipsykologi, ryhmän ainoa yhteiskuntatieteilijä.
”Lopulta tajusin, että yhteiskunnallinen näkökulma ja yksilön ulkopuolelle katsominen, koko kontekstin tarkastelu, on minun vahvuuteni.”
Kujalalle luonteviksi vaikuttamiskeinoiksi ovat osoittautuneet sosiaalinen media ja kirjoittaminen. Hänellä on suosittu Instagram-tili ja kolumnipaikka Ylellä. Hän on myös kirjoittanut kolme tietokirjaa. Lisäksi hän puhuu ja pitää koulutuksia muun muassa työssä jaksamisesta, tunnetaidoista sekä suorittamisesta ja uupumuksesta.
”Uskon, että muutos voi tapahtua, kun me kyseenalaistamme olemassa olevia totuuksia. Jos esitämme aina samoja kysymyksiä, emme ikinä opi näkemään asioita toisella tavalla. Tarvitaan joku, joka vähän ravistelee ja herättelee.”
Itsekontrolli voi kääntyä itseään vastaan
Kujala on huolissaan erityisesti siitä, että suomalaiset tuntuvat olevan jakautumassa kahteen ryhmään sen perusteella, millaiset henkiset voimavarat heillä on. Tämä on korostunut viime vuosina, jolloin ihmiskunta on tuntunut kulkevan kriisistä kriisiin. Pandemiasta Ukrainan sotaan ja demokratian hapertumiseen, ilmastokriisin ja luontokadon häilyessä koko ajan taustalla.
”Heitä, joilla on resilienssiä ja voimavaroja, tulevat vastoinkäymiset eivät ehkä kolhi yhtä pahasti kuin heitä, joilla on jo valmiiksi haasteita ja haavoittuvuuksia.”
Vaikeuksien keskellä meille tarjoillaan avuksi usein monenlaista self helpiä, erilaisia keinoja, joilla yksilö voi yrittää kontrolloida itseään ja ympäristöään: vaikkapa syömällä, liikkumalla, nukkumalla tai ajattelemalla eri tavalla. Tee näin, niin voit paremmin!
Me 2000-luvun ihmiset olemme Kujalan mukaan oppineet kaipaamaan ja odottamaan varmuutta: sitä, että kaikki menee, kuten olemme suunnitelleet.
”Tämän ajan ihanneihminenkin on sellainen, joka osaa kontrolloida itseään.”
Itsekontrolli tutkitustikin hyödyttää ihmisiä monella tapaa. Ihmisellä, joka hallitsee itsensä, on yleensä terveemmät elämäntavat ja ihmissuhteet kuin sellaisella, jolla kontrolli lipsuu.
Kaikille järkevien asioiden tavoittelu ja haitallisista mutta houkuttelevista asioista kieltäytyminen ei kuitenkaan ole yhtä helppoa, Kujala huomauttaa. Ei, vaikka mediaympäristömme pursuaa itseapuoppaita ja selviytymistarinoita.
”Nuorillekin usein tarjoamme viestiä, että tavallinen riittää tai tee vain parhaasi. Mutta kuitenkin ympäriltä tulee koko ajan vähintään rivien välistä myös sellaista viestiä, että et riitä, pitää tehdä vielä enemmän.”
Itsekontrollia tietysti tarvitaan, Kujala myöntää, että maailmassa pysyisi edes jonkinlainen järjestys.
”Mutta voiko kykymme kontrolloida itseämme kääntyä meitä vastaan? Jos se vie meitä jatkuvan suorittamisen ja tehostamisen suuntaan?” Kujala kysyy.
”Tarvitaan riittämättömyyden hyväksymistä ja yhteiskunnan tasolla lisää psykologisen turvallisuuden ilmapiiriä, jossa voimme kokea, että kelpaamme vaikka näytämme heikkoutta, haavoittuvuutta, tarvitsevuutta.”
Tässä juttusarjassa haastattelemme ihmisiä, jotka hahmottavat millaisia erilaisia vaikutuksia megatrendeillä on ja voi olla elämäämme. Toiminnallaan he myös haluavat vaikuttaa niiden suuntaan. Juttusarja liittyy vuoden 2023 megatrendi-päivitykseen.
