sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Moni yritys korostaa näinä aikoina vastuullisuuttaan näkyvästi. Näin hyvin me pidämme huolta ympäristöstä ja työntekijöistämme! Näin varmasti usein onkin, mutta yritysten oman hyvän tahdon varaan ei asiaa voi jättää, ajattelee Sonja Finér, yritystoiminnan globaaleja vaikutuksia tutkivan kansalaisjärjestö Finnwatchin toiminnanjohtaja.
”Yritykset ovat juridinen konstruktio, joka on luotu voitontavoittelun välineeksi. Pidän tärkeänä erottaa yritys hallinnollisena rakenteena niistä ihmisistä, jotka yrityksissä toimivat. Tunnen paljon yrityksissä työskenteleviä ihmisiä, jotka pyrkivät tekemään parhaansa vastuullisuuden eteen, mutta he voivat toimia vain niin kauan kuin se on liiketoiminnallisesti perusteltua”, Finér sanoo.
Valtioilla puolestaan on ihmisoikeussopimusten nojalla velvollisuus kunnioittaa ja suojella ihmisoikeuksia ja varmistaa niiden toteutuminen. Se edellyttää valtioita asettamaan myös yritysten toiminnalle reunaehtoja, jotta ihmisten oikeudet ja vapaudet toteutuisivat.
Näiden reunaehtojen määrittely ja noudattamisen valvonta ei kuitenkaan aina toteudu, ja esimerkiksi ihmisoikeuksien kunnioittaminen on monessa mielessä yrityksille edelleen vapaaehtoista. Siksi lainsäätäjät tarvitsevat Finérin mukaan ”tietoa ja potkuja persuksiin”, jotta he kantaisivat vastuunsa ihmisoikeuksien suojelussa. Sitä Finér ja Finnwatch pyrkivät heille tarjoamaan.
”Olen työssäni Finnwatchilla huomannut, että yksi tärkeimmistä vaikuttamisen tavoista on tuottaa tietoa. Sitä tarvitaan, jotta syntyy paine toimia ja jotta ymmärretään, mitkä ovat oikeat tavat puuttua ongelmiin. Tarvitsemme tietoa aidosti itsekin, jotta voimme tutkimuksen perusteella antaa järkeviä suosituksia päätöksiin.”
Ihminen on älykäs laji, kaikesta huolimatta
Ihmiskunnan tulevaisuus näyttää Finérin mielestä epävakaalta. Luontokato, ilmastokriisi, pandemia ja Ukrainan sota ovat mullistuksia, joiden jälkeen ei ole enää paluuta entiseen. Eikä Finérin mielestä pitäisi ollakaan.
”Näen tosi pessimistisesti tilanteen, jossa olemme. Olemme päästäneet planeetan rajat ylittymään”, hän toteaa.
”Mutta en jaksaisi omaa työtäni, jos ajattelisin, ettei mitään voi tehdä. Ihmiskunta on osoittanut olevansa älykäs laji, ja uskon, että lopulta, kenties vasta kun olemme kokeilleet ensin kaikki väärät vaihtoehdot, pystymme ratkaisemaan globaalit ongelmat.”
Motivaatiota tuo myös se, että näkee työnsä jäljen. Finér kokee, että kansalaisjärjestöjen rooli esimerkiksi yritysten ilmasto- ja verovastuun edistämisessä on ollut keskeinen. Järjestöjen tekemät paljastukset ja median uutisointi niistä ovat hänen mukaansa pakottaneet yrityksiä ja päättäjiä muuttamaan toimintaansa.
Finér antaa kiitosta esimerkiksi metalliteollisuudessa toimivalle Outokummulle. Se muutti Finérin mukaan suhtautumistaan ihmisoikeuksiin ”180 astetta”, kun Finnwatch oli kertonut sen alihankkijan saastuttaneen alkuperäiskansan maiden läpi virtaavan joen Amazonin sademetsässä Brasiliassa.
Samoin on muuttunut sijoittajien toiminta. Yhä useampi rahasto esimerkiksi keskittyy vastuulliseen ESG-sijoittamiseen. ESG tulee sanoista environmental, social ja governance, eli sijoittamisessa huomioidaan ympäristö, sosiaalinen vastuu ja hyvä hallintotapa, – jos kohta ESG-rahastoihinkin liittyy monia ongelmia.
”Nykyään ymmärretään, että vastuullisuusasioiden huono hoitaminen kertoo, että yritys on muutenkin huonosti johdettu.”
Kun argumentit loppuvat, alkaa nimittely
Finnwatch ja Sonja Finér sen vetäjänä saavat jatkuvasti kuulla kunniansa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Viime lokakuussa kuohui esimerkiksi Twitterissä, kun Finnwatch vaati listaamattomien yritysten osinkoverohuojennusta leikkauslistojen kärkeen. Huojennuksen muodossa annettava verotuki nousee valtiovarainministeriön arvion mukaan yli 800 miljoonaan euroon ja suosii hyvätuloisia osingonsaajia. Finér on ollut syksyllä paljon julkisuudessa puhumassa siitä, että oikeudenmukaisen ekologisen siirtymän edellytyksenä on progressiivinen verotus ja tiivis veropohja.
”On totta kai helpompaa heittää Twitterissä, että Finnwatch on äärivasemmistolainen toimija kuin keskustella, pitäisikö jotain tehdä, tai onko oikeudenmukaista, että samasta tulosta maksetaan eri veroa”, Finér sanoo.
”Mutta totta kai se on raskasta lukea, miten kelvoton tai surkea itse tai oma järjestö on. Silloin kuitenkin myös tietää, että kun argumentaation taso on tällaista, olemme osuneet oikeaan ja toisen puolen argumentit ovat vähissä.”
Puoluepoliittisesti sitoutumattoman Finnwatchin toimintaa rahoittaa joukko suomalaisia kehitys-, kuluttaja-, ay- ja ympäristöjärjestöjä. Järjestö ei tee töitä minkään puolueen puolesta, vaan yrittää saada puolueet toimimaan Finnwatchin tavoitteiden puolesta. Monessa asiassa esimerkiksi Finnwatchin ja yritysmaailman tavoitteet ovat viime vuosina lähentyneet.
”Elinkeinoelämä on vaatinut nykyistä kunnianhimoisempaa ilmastopolitiikkaa. Suomi on korkean osaamisen maa, ja meillä on paljon taloudellisia mahdollisuuksia ilmastokriisin torjumisessa. Voisimme saada uutta liiketoimintaa, jos päättäjät hoitaisivat ohjauskeinot kuntoon.”
Vaikuttaa pitää muuallakin kuin Suomessa
Lähitulevaisuuden suuria kysymyksiä ja vaikuttamisen paikkoja on EU:ssa vireillä oleva yritysvastuulakidirektiivi, josta Euroopan komissio julkaisi helmikuussa 2022 ehdotuksen. Nyt ehdotusta käsittelevät jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti.
Direktiivissä on tarkoitus sovittaa lainsäädäntöön YK:n vuonna 2011 hyväksymät yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat periaatteet, jotka eivät vielä sido valtioita. Jos direktiivi menee läpi, yritysvastuu ei ole enää jotakin, mitä yritykset hyvää hyvyyttään tai asiakkaidensa painostamana tekevät vapaaehtoisesti, vaan pakollista. Ja jos hyvin käy, Finér sanoo, lainsäädäntö huomioi myös ilmasto- ja monimuotoisuuskysymykset – kuten kansalaisjärjestöt ovat pitkään vaatineet.
”Se taas johtaisi siihen, että yritysten tulee muuttaa liiketoimintamallinsa 1,5 asteen ilmastotavoitteen mukaiseksi. Se muuttaa koko yrityskenttää ensin EU:ssa, mutta sillä on myös valtavia globaaleja heijastusvaikutuksia. Ilmastokin on ihmisoikeuskysymys, ja yritysten pitää ottaa se huomioon.”
Tällaisten muutosten takia Finér työtään tekee.
”Uskon, että maailma, jossa ihmisoikeudet toteutuvat, on parempi maailma myös omalle lapselleni ja hänen mahdollisille lapsenlapsilleen. Ajattelen tekeväni työtäni heidän puolestaan. Jos en saisi tästä palkkaa, tekisin tätä vapaaehtoistöinä.”
Tässä juttusarjassa haastattelemme ihmisiä, jotka hahmottavat millaisia erilaisia vaikutuksia megatrendeillä on ja voi olla elämäämme. Toiminnallaan he myös haluavat vaikuttaa niiden suuntaan. Juttusarja liittyy vuoden 2023 megatrendi-päivitykseen.
