Terveisiä presidentille – nuorten uskoa parempaan tulevaisuuteen täytyy vahvistaa

Nuorten usko tulevaisuuteen on ollut vahvaa, mutta ilmassa on merkkejä sen horjumisesta. Tuore EVAn arvo- ja asennetutkimus kertoo, että erityisesti nuorten optimismi Suomen ja maailman tulevaisuuteen on heikentynyt. Poikkeuksena on Euroopan tulevaisuus, johon nuoret suhtautuvat muuta väestöä valoisammin.  
 
Hyvä uutinen on, että edelleen suurin osa suomalaisista nuorista suhtautuu optimistisesti omaan henkilökohtaiseen tulevaisuuteensa. Samaan aikaan on kuitenkin suuri joukko nuoria, joille tulevaisuus näyttäytyy pessimistisenä.  
 
Nuorten hyvinvointi on ollut viime aikoina laajan yhteiskunnallisen keskustelun kohteena ja syystä. Mielenterveysongelmat ovat olleet kasvussa ja jopa neljännes nuorista kärsii jostakin mielenterveyden häiriöstä. Nuoret aikuiset kokevat, ettei heillä riitä rahkeita yhteiskunnalliseen osallistumiseen eivätkä perinteiset osallistumisen tavat houkuttele. 
 
Mitä tästä kaikesta tulisi ajatella? 
 
Tulevaisuususko on nuorten hyvinvoinnin kivijalka ja tärkeä elämäntyytyväisyyttä selittävä tekijä. Presidentin tehtävänä on myös luoda tulevaisuususkoa ja näkymiä toiveikkaista ja tavoiteltavista tulevaisuuksista, ennen kaikkea yllätysten ajassa ja kriisien aikana. 
 
Kokosimme viisi huomiota siitä, miltä nuorten usko tulevaisuuteen näyttää sekä siitä, miten nuoret aikuiset suhtautuvat yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

1. Nuorten usko tulevaisuuteen näyttää horjumisen merkkejä 

Tuore EVA:n raportti osoittaa merkkejä nuorten tulevaisuususkon heikentymisestä. Nuoret ovat tulevaisuuden kannalta merkityksellinen ryhmä. He kokevat nykyisten valintojen ja päätösten vaikutukset omassa elämässään vielä pitkään. Tulevaisuususko ohjaa nuorten elämänvalintoja, jotka voivat liittyä esimerkiksi opiskeluun, työuraan, merkityksellisten ihmissuhteiden muodostamiseen tai perheen perustamiseen.  
 
Nuorten tulevaisuususkon menettämisellä voi olla myös yhteiskunnallisia seurauksia. Tilannetta voi verrata yritykseen, joka menettää uskonsa tulevaisuuteen ja lakkaa investoimasta. Huolena on, että näköalattomuuden seurauksena nuoret eivät enää satsaa omaan tulevaisuuteensa. 

Nuorten tulevaisuususkoa eivät nakerra ainoastaan kriisit ja uhat, vaan myös se, että yhteiskunnallinen tulevaisuuskeskustelu on ollut jo pitkään varsin näköalatonta ja vaihtoehdotonta. Kuvat toivottaviin, tavoittelemisen arvoisiin tulevaisuuksiin puuttuvat. Tarvitaan tulevaisuuksien avartamista, yllättävien kehityskulkujen huomioimista ja tulevaisuutta koskevien oletusten haastamista. 

2. Nuorten ääni ei kuulu tulevaisuutta koskevassa keskustelussa 

Suomalaisten – etenkin itse nuorten – mielestä lasten ja nuorten ääni ei kuulu riittävästi keskustelussa tulevaisuudesta. Näin kertoo Sitran vuonna 2023 julkaisema Tulevaisuusbarometri. Lapset, nuoret ja tulevat sukupolvet tulevat elämään monien nyt tehtävien päätösten seurausten kanssa, mutta eivät kuitenkaan pääse niihin itse vaikuttamaan.  
 
Nuoret on kutsuttava mukaan keskusteluun tulevaisuudesta ja on tärkeää varmistaa, että heidän äänensä kuuluu myös päätöksenteossa. Suomi tarvitsee päättäjiltä vaalikaudet ylittävää, ylisukupolvista otetta ja visioita siitä, millaista tulevaisuutta he haluavat Suomelle rakentaa. 

3. Nuorille ilmaston lämpenemisen hillitseminen on tärkein yhteiskunnallinen tavoite, kakkosena lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen  

Kun 15–24-vuotiailta nuorilta kysyttiin Sitran Tulevaisuubarometrissa, mitkä asiat he haluaisivat nähdä toteutuvan 10 vuoden aikana, kolmen kärjen muodostivat ilmaston lämpenemisen pitäminen alle 1,5 asteessa, lasten ja nuorten hyvinvoinnin parantaminen sekä hyvinvointivaltion säilyttäminen. 

Nuorten tärkeysjärjestys sekä tulevaisuuden toiveissa että äänestyspäätökseen vaikuttavissa tekijöissä eroaa muista ikäryhmistä, joissa ykköseksi nousi toive hyvinvointivaltion säilyttämisestä. Ympäristötavoitteiden painoarvo on sen sijaan laskenut suomalaisten tulevaisuuden toiveissa. Ilmaston lämpenemisen hillitseminen ja muut nuorten toiveet tulevaisuudelle on otettava tosissaan. 

4. Nuoret aikuiset kokevat, ettei heillä ole rahkeita osallistua yhteiskunnallisiin asioihin

Nuoret aikuiset, eli 20–30-vuotiaat suomalaiset, kokevat vanhempia kansalaisia useammin, että heidän osaamisensa ja tietonsa eivät riitä yhteiskunnalliseen osallistumiseen ja vaikuttamiseen. Tämä selviää Sitran tuoreesta selvityksestä. Yhteiskunnalliseen osallistumiseen luettiin paitsi vaaleissa äänestäminen myös arkinen toiminta, kuten vastuurooli harrastusseurassa, aktiivisuus järjestöissä tai vaikkapa taloyhtiön hallituksen jäsenyys. Nuoret aikuiset myös kokevat useammin, etteivät he ole vaikuttajatyyppiä, sillä heiltä puuttuu esimerkiksi rohkeutta, argumentointikykyä tai verkostoitumistaitoja. 
 
20-30-vuotiaat suomalaiset olisivat kuitenkin halukkaampia toimimaan yhteiskunnassa nykyistä aktiivisemmin, etenkin jos he saisivat tukea ja rohkaisua. Tätä piilevää halua osallistua pitäisi aikuisten ja päättäjien pystyä aktivoimaan.  

5. Yhteiskunnallinen osallistuminen vaikuttaa nuorista aikuisista usein vaikealta  

Monet nuorista aikuisista ajattelevat, että esimerkiksi kuntien, puoluejärjestöjen tai muiden vakiintuneiden instituutioiden tarjoamat tavat osallistua ovat monimutkaisia ja niiden päätöksenteko liian jähmeää. Samoin he kokevat huolta siitä, että he joutuisivat kantamaan liikaa vastuuta.  

Näitä käsityksiä ei saa vähätellä. Päättäjinä tai aktiiveina toimivien pitäisi pohtia, millä tavalla he voivat tehdä toiminnasta vähemmän kuormittavaa. Nuoria tulisi kutsua aktiivisesti mukaan ja kokeilla osallistumistapoja, jotka tuovat osallistujia tasa-arvoisempaan asemaan. Nuoret toivoivat kyselyssä esimerkiksi avoimien ovien tilaisuuksia tai muita matalan kynnyksen tapoja, jotka helpottaisivat heidän pääsyään mukaan yhteiskunnalliseen toimintaan.  

On huomattava, että nuorten äänestysaktiivisuus on edelleen selvästi muita aikuisryhmiä matalampi. Julkisen hallinnon pitää etsiä lisää keinoja tukea nuorimpien äänestysikäisten kiinnostusta äänestämistä kohtaan.