Onko alueilla pula osaamisesta vai osaajista?

Neljän podcastin sarjan toisessa jaksossa pureudumme siihen, miten alueet ratkovat osaajapulaa. Sarjassa käsitellään osaamisen merkitystä alueen elinvoiman rakentamisessa. Podcast-sarja Millä osaamisella alue menestyy? on osa Sitran Osaamisen aika -podcasteja.

Kaikki alueet kohtaavat osaajapulan, mutta eri tavoin. Kysymme, miten osaajapulan tunnistamisesta alueen toimijat siirtyvät ripeästi yhdessä uudistamaan osaamista sekä hyödyntävät nykyistä osaamista entistä kattavammin. Kuten haasteet, ovat ratkaisutkin erilaisia. Millaisella verkostoyhteistyöllä alueelle synnytetään lisää osaamista, vaikka väki vähenee, ikääntyy ja keskittyy kasvukeskuksiin?

Sitran kolme vanhempaa neuvonantajaa Tapio Huttula, Timo Matikainen ja Jaana Villanen pohtivat ja jakavat kokemuksia Sitran keväällä 2021 yhdeksän alueen kanssa tekemästä Alueiden osaamisen aika -työstä.

Aluetyön tuloksia jaksossa kommentoivat Etelä-Pohjanmaan liiton kunta-asiamies Marko Rossinen, Raision seudun koulutuskuntayhtymän johtava rehtori Maria Taipale sekä Etelä-Savon elinkeino- liikenne- ja ympäristökeskuksen johtava asiantuntija Tuija Toivakainen.

Ota jaksot kuunteluun, jos olet kiinnostunut alueiden eväistä menestyä, osaajapulaan vastaamisesta, ennakoivasta ja tietoon pohjautuvasta tulevaisuustyöstä, osaamisen uudistamisesta, yhdessä oppimisesta tai alueen toimijoiden muutoskyvyn kasvattamisesta.

Kuuntele jakso sivun yläosan linkistä, Spotifystä tai Apple Podcasts -palvelusta. Jakson voi myös lukea allaolevasta tekstistä. Halutessasi voit kuunnella myös vartin pituisen esittelyjakson sarjaan.

Sarjan muissa jaksoissa pohdimme:

• Miksi alueiden on itse löydettävä ratkaisunsa elinvoimaan? – jakso 1
• Millä pääsemme hankehumpasta eroon? – jakso 3
• Voiko ketunhäntä kainalossa tehdä elinvoimatyötä? – jakso 4

Tervetuloa Twitteriin keskustelemaan aiheesta tunnisteella #osaamisenaika tai liittymällä Facebook-ryhmään Alueiden osaamisen aika.

Osaamisen aika -podcast pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Podcast on osa Sitran Osaamisen aika -projektia, joka vauhdittaa kokonaisvaltaisen elinikäisen oppimisen politiikan rakentumista Suomeen.

Jakso tekstinä

Merkkien selitykset

• [?] = sanan kirjoitusasusta ei voi olla täysin varma, mutta merkitys on ainakin sinne päin. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [sana? 00:15:44]
• [??] = sanasta ei voinut saada selvää, joten se on täysin epävarma tai sitä ei voitu kirjata ylös lainkaan. Sanan äänityskohta merkitään tekstiin ylös esim. [?? 00:15:44]
• [tekstiä] = äänet tai litteroimatta jätetyt kohdat merkitään tekstiin hakasulkeisiin, esim. [naurahtaa] tai [haastattelu keskeytyy hetkeksi, kun haastateltava vastaa puhelimeen]

Tapio Huttula [00:00:08]: Tämä on Sitran Osaamisen aika -podcast, joka pohtii elinikäisen oppimisen tulevaisuutta ja sitä, miten se tulevaisuus tehdään. Minä olen Tapio Huttula Sitrasta. Kuuntelet jaksoa neljän podcastin sarjasta, jossa paneudumme osaamisen merkitykseen alueiden kestävän ja elinvoimaisen tulevaisuuden rakentamisessa. Jaamme kokemuksia Sitran keväällä -21 yhdeksän alueen kanssa tekemästä Alueiden osaamisen aika -työstä. Kanssani keskustelemassa ovat vanhemmat neuvonantajat Timo ”Timi” Matikainen ja Jaana Villanen Sitrasta. Osaajapula koskettaa kaikkia alueita, mutta tuska on erilainen. Tervetuloa kuuntelemaan. Tässä jaksossa pohdimme alueiden työmarkkinoiden toimivuutta, sitä miten osaaminen ja työ kohtaisivat paremmin ja mitä keinoja alueilla on kehittää osaamista. Se mikä on yhteistä, niin kaikilla alueilla vaikuttaa olevan jonkinlaisia haasteita osaajien riittävyydestä, esimerkiksi osaamistarpeiden ennakoinnissa tai osaamisen ja työn kohtaamisessa tai siinä päivittämisessä. Eli tämä osaajapula on kaikkialla läsnä, mutta tuska on erilainen. Myös työpaikkojen ja oppilaitosten yhteistyö vaihtelee alueilla. Jaksossa pohditaankin sitä, mitä alueet voisivat tässä tilanteessa tehdä.

Tapio Huttula [00:01:30]: Voisin ihan alkuun nostaa muutaman ajatuksen meidän viime vuoden väestöselvityksestä. Siellähän oli isoja väestöllisiä muutostrendejä, jotka eriyttävät nyt alueita. Se, että väestö vanhenee koskettaa kaikkia, mutta väestön ikärakenne on alueilla erilainen, syntyvyys laskee, työikäisten määrä vähenee ja muuttoliike vielä vie osaajia ennen kaikkea Etelä-Suomeen, Uudenmaan, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen alueille, niin ne hyötyvät kaiken asteisista muuttajista. Muilla alueilla on vaikeampaa saada. Siitä nouseekin esille kysymys, että mikä on se pitovoima, jolla alueet pystyisivät pitämään koulutetun osaajavoiman sillä alueella?

Timo Matikainen [00:02:26]: Me voisimme Marko Rossisen kutsua mukaan. Hän oli kunta-asiamies, jolla oli todella mielenkiintoista faktaa siitä, että mitä täällä tapahtuu.

Marko Rossinen [00:02:35]: Vaikka Suomessa on itsenäinen koulutusjärjestelmä, on alueiden välillä melko paljon eroja siinä, kuinka hyvin löytyy osaajia eri ammatteihin, tehtäviin ja toimialoille. Maaseudulla ja pienissä kunnissa asutaan useimmiten noin 20-vuotiaiksi, minkä jälkeen [?? 00:02:53] jälkeen kaupunkeihin jatkamaan opiskelua tai siirrytään sinne töihin. Näissä kunnissa on tarjolla useimmiten joko lukio tai eri alojen ammatillista koulutusta, mutta kuitenkaan ei joka kunnassa. Työikäistä väestöä näissä kunnissa on suhteellisesti vähemmän, mutta vanhusväestön osuus on suhteellisesti suurempi kuin maassa keskimäärin. Keskisuurissa kunnissa ja kaupungeissa on yleensä lukioita, ammatillista koulutusta ja myös ammattikorkeakoulutusta. Nuoria niissä asuu yleensä suhteellisesti enemmän kuin pienemmissä kunnissa. Työikäisten osuus väestöstä on pienempiä kuntia suurempi. Suurimmissa kunnissa on tarjolla monipuolisinta koulutusta aina peruskoulusta yliopistotasoiseen koulutukseen asti. Niissä asuu myös paljon työikäistä väestöä, ja niissä on huomattava osa työpaikoista ja yrityksistä. Tämä kaikki vaikuttaa osaajien alueelliseen saatavuuteen. Syyt osaajapulaan ovat tietenkin moninaisia. Voi olla, että oppilaitoksissa ei valmistu riittävää määrää osaajia tai yksittäisen toimialan tai työnantajan vetovoima on heikko. Osalta voi puuttua vaadittava koulutus tai tutkinto tai heidän ammattiosaamisensa ei ole ajan tasalla. Työelämän osaamistarpeet muuttuvat myös varsin nopeasti niin, ettei koulutusjärjestelmä ehdi reagoida niihin. Työntekijät ja työpaikat voivat olla eri paikkakunnilla, eli niin sanottu kohtaanto on heikko. Myös alueellisessa vetovoimassa on eroja. Valtaosa pienemmistä kunnista menettää väestöään suurempiin kuntiin, ja kunnilla, joissa on vähemmän palveluita ja työpaikkoja voi olla heikompi vetovoima. Myös perhesyyt, opiskelu tai asumisen hinta voivat olla muuttopäätöksiin vaikuttavia taustatekijöitä. Ulkomaalaisten osaajien kohdalla kielitaidolla on suuri merkitys. Jokainen päätös on kuitenkin yksilöllinen. Mitään oikotietä osaajapulan ratkaisemiseksi ei ole vaan tarvitaan useita erilaisia toimenpiteitä.

Tapio Huttula [00:05:17]: Markolla oli tosi hyvää analyysiä tästä tematiikasta, vai mitä sinä ajattelit Jaana?

Jaana Villanen [00:05:20]: Kyllä. Ehdottomasti samaa mieltä. Oikotien tai pikaväylän löytäminen nousi Markollakin tosi voimakkaasti siitä, että ei sellaista oikeasti ole olemassa. Tarvitaan paljon erilaisia toimenpiteitä, ja työntekijät ja työpaikat ovat erilaisia eri paikkakunnilla. Tietenkin se tulee myös elinkeinoelämän rakenteesta. On tärkeää huolehtia, että se kohtaanto ei olisi heikko, mitä Markokin nosti omassa alustuksessaan. Vetovoimassa, jota alueellisesti on, niin siinä on tosi paljon eroja. Kun itsestäänselvyyksiä ei ole ja pikavoittoja ei ole, niin tämä vaatii paljon pohdintaa ja työtä.

Timo Matikainen [00:06:08]: Näissä tilannekuvafoorumeissa keskusteltiin paljon pitovoimasta ja muun muassa akateemisten perheiden valintamotiiveista, että mikä saa äidit haluamaan sille paikkakunnalle. Kesän aikana oli pari isoa artikkelia siitä, että alueen pitovoima on paljon seurausta ihmisten kokemasta paikalliskulttuurista. Investoinnit kulttuuriin nousevat yhdeksi elinvoimakohteeksi, että niillä on se juurtumisen vaikutus, että kun me yhdessä yhteisönä koetaan makeita juttuja. Pitää olla erilaisille ihmisille erilaisia kulttuuritarjontoja. Pitovoima on todella mielenkiintoinen ja moniulotteinen ulottuvuus, ja jossakin se pitovoima rakentuu pesäpallon varaan.

Tapio Huttula [00:06:52]: Juuri näin. Tämähän oli yksi tematiikka tuossa koko kevään ajassa. Me puhuimme elinvoimaringistä, jossa pitovoimaa tuottavat tekijät oli laitettu ulkoringille. Juuri se, että minkälainen on ympäristö, minkälainen on luonto, minkälaista asumiset, miten palvelut toimivat, miten kulttuurivirikkeitä on tarjolla? Sehän on just sitä, millä ihminen viihtyy siellä alueella. Minusta oli myös tärkeää, että siinä keskustelussa pidettiin se liiketoimintaedellytysten kehittäminen alueilla ytimessä. Eli katsottiin kerrankin tämä keskustelu yritysten toimintaedellytysten kautta, koska yrityksiin se työpaikka syntyy, siellä sitä osaamista käytetään, siellä sitä pitää kehittää ja sinne niitä uusia osaajia pitää saada. Jos tämä lähtee hyvän kierteen synnyttämään, niin silloin tulee elinvoimaa, silloin tulee uusia työpaikkoja, uusia mahdollisuuksia toisille.

Jaana Villanen [00:07:53]: Kyllä. Tämä on äärimmäisen tärkeä, toisaalta hirvittävän mielenkiintoinen ja toisaalta hyvin moninainen, mitä sinä Tapio nostat. Ensinnäkin kaikissa ammateissa ja työtehtävissä tarvitaan osaamista, joka uusiutuu koko ajan. Riittävä osaaminen ja ammattien ajantasaisuus on kaiken perustehtävä. Nyt meillä on olemassa koulutuspalvelut, jotka välttämättä eivät ole niin joustavia, ja tämähän on tietenkin tietynlainen yksi uhka. Sitten samanaikaisesti meillä on pienyrityskentässä, jos ajatellaan pienyrittäjinä näitä yksinyrittäjiä, toiminimiyrittäjiä ja mikroyrityksiä, joissa on ehkä yksi tai kaksi henkilöä töissä, niin niissä on valtava kasvun mahdollisuus, mutta samanaikaisesti heidän käsityksensä siitä tulevaisuuden omasta osaamistarpeesta voi olla aika kapea, koska he ovat aika lailla hands-on siinä tekemisessä. Heillä kuitenkin osaamisen vahvistaminen ja ennakoinnin lisääminen olisi äärimmäisen tärkeää, mikä taas vaatisi uudenlaista, joustavampaa ratkaisua osaamisen kehittämiseen. Samanaikaisesti heillä on jossakin määrin havaittavissa kasvuhaluttomuutta, että Suomessa ei olla valtavan kasvuhakuisia nimenomaan pienyrityksissä. Tässä on sellaista, että on paljon mahdollisuuksia ja on toisaalta sitä valtavaa tarvetta siihen, että alueet olisivat elinvoimaisia, mutta toisaalta sitten sitä ymmärrystä ja haluttomuutta on jossain määrin myös niillä yrityksillä ja ennen muuta pienyrityksillä havaittavissa. Ollenkaan syyllistämättä heitä, että tämä on juuri se, että elinkeino on kiinni tekemisestä, niin ei välttämättä ole sitä aikaa.

Timo Matikainen [00:09:37]: Tuolla alueilla on jo nyt tehty todella makeita nimenomaan pienyrittäjiin kohdistuvia elinvoimatekoja. Minusta on upeaa, että kunnat ovat tarjonneet muuan muassa yrittäjille yhteisiä kokoontumistiloja, työskentelytiloja, mahdollisuuksia verkostoitua ja saada henkistä tukea, ettet sinä ole enää yksin, vaikka olet yksinyrittäjä. Jotenkin tämä yhteisöllisyyden voima näkyy tuollakin, mutta koko työssäoppimisen problematiikka ja pienyrittäjät ja mikroyrittäjät on tutkimaton alue. Se nousi monessa paikassa esiin, mutta se, että mitkä ne korjaavat toimenpiteet ovat?

Tapio Huttula [00:10:10]: Juuri näin, ja pitää ajatella koko ajan kokonaisuutta, että tämä hankehan on vain yksi hanke, jolla tätä tehdään, ja sen takia on olennaista, että keskustelu laajenee. Olen tosi iloinen siitä, että esimerkiksi tässä Työ 2030 -hankkeessa lähtee tähän osaamisen teemaan liittyen rakentumaan tai suunnitteille pk-yritysten osaamisverkosto, joka on jonkinlainen koeponnistus siihen suuntaan, että voidaanko tähän Jaanan kuvaamaan haasteeseen vastata luomalla tällainen tukirakenne, jossa sitä osaamista ja osaamistarpeita käsitellään.

Jaana Villanen [00:10:48]: Toisaalta myös osaamisen tunnistaminen, että jos on toiminimiyrittäjä, on yksinyrittäjä, niin kun heissä on se valtava voima, mutta he eivät välttämättä oivalla sitä omaa osaamista. Se, millä tavoin heitä kannustetaan ja tuetaan löytämään ja kehittämään omaa tekemistään on äärimmäisen tärkeää.

Timo Matikainen [00:11:10]: Haluaisin tähän ottaa vielä osaamisen riittämättömyyden eteen, niin keskustelu varsinkin Seinäjoki–Ilmajoki-alueella siitä osaamisen laadusta. Elikkä jalostusasteen nostaminen edellyttää merkittävää ymmärrystä ja varsinkin ymmärrystä loppuasiakkaan todellisista tarpeista. Nouseminen sieltä arvoketjusta ylöspäin on iso haaste eikä onnistu ilman osaamista, elikkä jos miettii, niin sen osaamattomuuden vaihtoehtoiskustannus on aika [?? 00:11:42] osa tuotantoketjussa. Sama haaste on läsnä useimmilla ainakin näistä meidän alueista, mutta joka paikassa ei vielä oltu havahduttu siihen.

Tapio Huttula [00:11:52]: Kyllä, kyllä. Sen takia minä sanoinkin, että Seinäjoki–Ilmajoen keskustelu oli erinomainen, koska siinä oli tunnistettu joku keskeinen ongelmaydin, että nyt sitä päästään purkamaan.

Jaana Villanen [00:12:05]: Tämä onkin aina tärkeää, että tunnistetaan se. Ja Tapio nostit tuon kansainvälistymisen, niin siinä ehkä yksi, jota voitaisiin enemmän valtakunnallisesti, yrityksissä ja ylipäätään osaamisen kehittämisessä rakentaa on näiden kansainvälisten opiskelijoiden… Että kun meille on tätä opiskelijavaihtoa, niin entistä enemmän heitä otettaisiin myös yrityksen sisään. Palkattaisiin heitä harjoittelijoiksi tai muutoin sinne organisaatioon mukaan. Tämä näissä keskusteluissa, joita alueilla tehtiin, niin huomattiin aika kapeana. Monesti saattaa olla kieliongelmia, että koetaan, että ei välttämättä osata kieltä tai edellytetään, että harjoittelijan pitää osata suomen kieltä, jolloin ei välttämättä tule mahdollisuutta, joka toisaalta saattaisi taas oivalluttaa hyvinkin siihen osaamisen kehittämiseen ja toisaalta niihin kansainvälisiin mahdollisuuksiin ihan uudella tavalla. Tätä ei ole vielä ehkä ihan riittävästi myöskään havaittu ja käytetty.

Timo Matikainen [00:13:02]: Tämä oli monen alueen tulevaisuudenkuvahaasteena, elikkä ovatko paikkakunnan ihmiset halukkaita vastaanottamaan eri kulttuurista olevia ihmisiä, osaajia? Siellä osa haluaa ja osa ei, ja tämä herättää ristiriitaista keskustelua, ja näitä ristiriitoja rakennetaan muuta kuin siellä paikallisesti niiden ihmisten yhteisissä keskusteluissa, mutta tuo on ihan keskeinen osa Suomen tulevaisuutta.

Tapio Huttula [00:13:25]: Se näkyy mielenkiintoisesti niissä yrityskyselyissä. Siellä joka alueella osaajien riittävyys oli tyyliin kolmen tärkeimmän trendin joukossa, minkä yrittäjät tunnisti, mutta toisaalta tämä monikulttuuristumisen tarve oli kaikissa viimeinen, jonka he kokivat vaikuttavan heidän tekemiseen. Eli kyllä meillä on tässä aika paljon alueilla vielä sitä työtä, että miten kokonaisvaltaisempaa ymmärrystä tai ajattelua pystytään keskustelemaan.

Timo Matikainen [00:14:01]: Jos katsotaan menestyvien yritysten henkilöstöstrategioita, niin monikulttuurisuus, moniosaajuus, erilaisten ihmisten kohtaaminen ja yhdessä tekeminen on se, minkä varaan sitä osaamisen nopeaa uudistamista rakennetaan niiden konsernien sisällä. Tähän on syytä herätä, jos rupeaa ahdistamaan paikkakunnalla, että nyt täällä on erikielisiä ihmisiä, jotka ajattelevat asioita eri tavalla kuin me. Että hetkinen… Miten minun pitäisi tähän reagoida? Kuunnellaanko, mitä Etelä-Savon ELY-keskuksesta Tuija Toivakainen pohtii osaajien riittävyyshaasteesta?

Tuija Toivakainen [00:14:39]: Vaikka meillä Etelä-Savossa yritysrakenne on pirstaleinen ja yritykset erittäin pieniä, niin silti tieto ja yhteistyö sujuvat aika mukavasti yritysten, oppilaitosten ja julkisten organisaatioiden kesken. Sehän näkyy sitten yrityksen luottamuksena julkisiin palveluihin. Meillä on sellainen tilanne, että elokuun -21 uuden Etelä-Savon työllisyyskatsauksen mukaan meillä aktivointiaste oli 34,6 %, ja se on maan kolmanneksi korkein Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan jälkeen. Tämä tarkoittaa sitä, että työnvälityksen markkinaosuus meillä on maan korkeimpia, eli yritykset luottaa työnhaussa julkiseen työnvälitykseen. Tämä on mielestäni aika hyvä juttu. Meillä tarvitaan käsillä tekemistä, meillä tarvitaan erityistä osaamista, mutta myös korkeakoulutettuja huippuja. Nuoret jäävät Etelä-Savoon, jos täällä on paitsi osaamista vastaavaa työtä myös ilmapiiri, joka kannustaa osaamisen kehittämiseen ja kouluttautumiseen. Nuoret tarvitsevat myös hyvät peruspalvelut, vapaa-aikaan paljon vaihtoehtoja ja perheille ja puolisolle hyvät mahdollisuudet elää ja tehdä töitä. Tämä tuli esille nuorille tehdystä pienestä kyselystä elinikäisen oppimisen johtoryhmää varten parisen vuotta sitten. Tästä olen vahvasti edelleen samaa mieltä, ja tämä ei ole kovin paljoa ehtinyt muuttua.

Tuija Toivakainen [00:16:03]: Sitten kun miettii koulutuksen ja osaamisen nostoa, niin meillä Etelä-Savossa koulutustasoindeksi vuonna 2019 oli 330, kun koko maan keskiarvo oli 380 ja Uudellamaalla se oli korkea, 427. Meidän on aika paljon vielä kurottava tätä eroa, ja vaikka koulutustasoindeksi ei suoraan kerro osaamisen tasosta työssä, niin alueen elinpidon ja vetovoiman hyväksi sillä on paljonkin merkitystä. Kehittämiskohteena on Etelä-Savossa maakunnan veto- ja pitovoima, mutta myös monipaikkaisuus, digitaalisuus, arjen helppouden, hyvinvoinnin ja elämänlaadun parantaminen ja myös yritysten ja oppilaitosten ekosysteemin ja osaamisen saatavuuden varmistaminen, ja näillä sitten yritettäisiin parantaa osaamistasoa kaiken kaikkiaan. Tänä vuonna, kun olemme olleet tässä Sitran prosessissa mukana, niin meillä on ollut tavoitteena se, että yritykset, osaaminen ja ihmiset kohtaisivat nykyistä paremmin. Nyt kun Etelä-Savolaisille yrityksille tehtiin Turjan ja Myllymäen kysely tämän vuoden alkupuolella, 309:lle yrityspäättäjälle, niin vastauksista tuli esiin, että 54 % yrityksistä on vähintäänkin hyvin, 38 % tyydyttävästi ja 7 % korkeintaan välttävästi kuvannut yrityksen liiketoiminnalle merkityksellisen osaamisen nykytilan.

Tuija Toivakainen [00:17:36]: Tämä on mielestäni kertoo sen, että toisaalta oppilaitosten kanssa yhteistyössä toimitaan ehkä aika hyvinkin välillä, mutta silti kaikki yritykset eivät ole siinä mukana. Ehkä tässä parhaiten tämän Turjan ja Myllymäen kyselyn perusteella toimii palvelujen sijainti, yhteyshenkilön löytyminen oppilaitoksesta ja yhteistyön sovittaminen aikataulun mukaan oman työn kanssa. Sitten kansainvälinen yhteistyö ja yhteistyön rahoitus tai tuki yhteistyölle on sellaisia, joita ei löydy tästä kuviosta riittävästi. Minun mielestä vuosien saatossa yhteistyö näiden yritysten kanssa ja oppilaitosten kesken on syventynyt hyvään suuntaan, ja nyt kun itse edustan tietysti julkista sektoria, niin tässä on aika tärkeää se, että muistaa, että sekä yritykset että oppilaitokset tarvitsevat julkista sektoria myös, että niitä asioita saadaan hyvin edistettyä eteenpäin. Haluan sanoa sen, että tärkeintä on tahtoa jotakin yhdessä. Nimittäin useimmiten se kova hinku johonkin tuleekin onnistumaan. Ja on tärkeää pitää säännöllistä yhteydenpitoa yritysten, oppilaitosten ja viranomaisten kanssa yhdessä. Ilman dialogia asiat jäävät helposti junnaamaan paikalleen.

Tapio Huttula [00:19:00]: Ehkä vielä palaisin tämän jakson alkutematiikkaan, että kun alueiden ratkaisut ovat varmasti erilaisia, niin minkä takia se on niin tärkeää? Jos mietitään väestön koulutustasoa, niin minusta oli jotenkin havahduttavaa, kun nyt syksyllä tulevassa Miten osaajat liikkuvat tarkastellaan myös eri alueiden koulutustasoa tarkoittaen sitä, paljonko keskimäärin väestö on käynyt koulua perusopetuksen jälkeen? Jos Uusimaa on siellä neljä vuotta ja noin kolme kuukautta… Koko porukka on käynyt peruskoulun ja sitten siihen ylimpään myös, niin meillä on noin vuoden käppi maakuntiin. Että naapurimaakunnissa, vaikka Kymenlaaksossa, niin se on vuoden vähemmän. Mutta kun mennään vaikka Pirkanmaalle, missä on toisiksi koulutetuin väestö, niin siellä on vajaa neljä vuotta se keskimäärä. Sitten sieltä löytyy kuntia, joissa on noin kaksi ja puoli vuotta, ja toisaalta sitten Tampereen ympäristössä reilusti yli neljä vuotta keskimääräinen kouluttautumisaika. Se tarkoittaa sitä, että saman maakunnan sisällä on hyvin monenlaisia todellisuuksia. Eli vaikka maakuntakin tekisi aluetyötä, niin sen sisällä pitää ymmärtää, että sekin alue on vielä erilainen. Tämä kyllä tuo siihen vaikeuskerrointa. Meidän täytyy ymmärtää, että tämä ei ole helppoa.

Jaana Villanen [00:20:30]: Joo, ja tietenkin on tärkeätä huomata myös se, että tämä on myös osaajien, yritysten ja yrittäjien vastuulla, että ei sälytetä ja odoteta, että tulee valmiita kokonaisuuksia suoraan, vaan oltaisiin myös itse kiinnostuneita. Tämä onkin mielestäni juuri se avainkysymys, että millä tavoin me oivallutamme positiivisella tavalla, että jokainen ymmärtäisi sen, että joskus hankittu osaaminen, kertaluotoinen, ei enää riitä. Osaamista ja ammattitaitoa tulee päivittää koko ajan ja käyttää olemassa olevia ratkaisuja. Esimerkiksi oppisopimus, joka Suomessa on, niin sehän on ainutkertainen, jos ajattelee maailman mittakaavassa, globaalissa kuvassa. Ei sellaista kokonaisuutta ole, joka on mahdollinen äärimmäiseen moneen ammattiin ja erikoisammattitutkintoon. Yrittäjille ja osaajille pystyy kuitenkin rahoittamaan ja päivittämään sitä osaamista hyvin kevyellä kustannuksella, mutta ei välttämättä tunneta ja tiedetä sitä, ja tästä syystä sitä ei välttämättä niin sujuvasti käytetä kuin mitä se mahdollistaisi.

Timo Matikainen [00:21:40]: Tuo, mitä äsken sanoitte Tapio ja Jaana, niin alueiden välillä on isoja kouluttautumiseroja, ja se on fakta. Mutta kyllähän tuosta tilastosta heräsi myös se keskustelu, että eihän se ota huomioon sitä, että meillä on paikkoja, jossa tehdään erittäin aktiivista elinikäiseen oppimiseen liittyvää työtä. Meillä on yhtiöitä, jotka panostavat todella runsaasti oman henkilöstönsä kouluttamiseen. Kaikki tämä on poissa tuosta. Mutta että missä ympäristössä me näemme tämän aktiivisen elinikäisen oppimisen niin että se on nimenomaan oppimista, joka on relevanttia siihen työpaikassa ja työssä menestymiseen ja onnistumiseen. Minulla on ajatus siitä, että meidän tulevaisuuskuvafoorumissa varmaan tähänkin asiaan löydetään mielenkiintoisia väittämiä, että mitä me haluamme olla.

Tapio Huttula [00:22:24]: Hyvä Timi, että otit tämän esille, koska näille tilastoille on selityksensä. Se tulee just sieltä, että täytyy ymmärtää se historia. Niillä alueilla, joissa on ollut esimerkiksi vahvaa teollisuutta, tällaista tuotantotekemistä, niin siellä se ikään kuin elinkeinorakenne on tuottanut sen tilanteen, että väestöllä on ennen kaikkea ehkä toisen asteen koulutusta, koska se on siinä työmarkkinassa käypä ratkaisu. Ei ole tarvinnut kouluttautua pidemmälle sen porukan, joka sinne on jäänyt töihin. Eli näille on selitykset. Nyt vaan on se, että jos tulee toimiala- tai teknologiamuutoksia, niin miten se porukka, joka on siellä töissä, selviää siihen uuteen työhön, jos se perustaso on alempana. Tässä päästään siihen, mitä Timi sanoi, että jos toisaalta työpaikalla on pidetty osaamisesta huolta, niin ihmisillä on tutkintoaan parempi valmius osaamisessa, ja se pelastaa sen ihmisen.

Timo Matikainen [00:23:28]: Ihmiset, joilla on vankka ammattitaito ja omanarvontunne tietävät olevansa hyviä osaajia. Vaikka se ammatti lähtee alta, he kykenevät omalla otteellaan oppimaan sen uudenkin. Meidän täytyy vain luottaa ihmisiin ja heidän motiiveihinsa.

Jaana Villanen [00:23:42]: Minun mielestäni on tärkeää, että alueella on riittävä määrä tarjontaa, että pystytään opiskelemaan. Tosin pystytään muutoinkin. Sinähän pystyt hyvin paljon tänä päivänä etänä opiskelemaan. Mielestäni äärimmäisen paljon yritykset ja organisaatiot ovat heränneet siihen, että he haluavat myös kouluttaa omassa organisaatiossaan olevia osaajia. Tullaan myös sellaiseen kysymykseen, josta mielestäni on tärkeä keskustella, että saammeko me ne osaajat, joilla on se tietty osaaminen innostumaan ja motivoitumaan oman osaamisen kehittämisestä? Vaikka jos olisi tarjolla sitä soveltuvaa koulutusta päivittää ammattitaitoa, vaikka organisaatio ja yritys, jossa hän työskentelee, tarjoaisi sen mahdollisuuden, niin innostuuko osaaja, haluaako hän käyttää rajallista omaa aikaansa tai työaikaansa siihen, että päivittää osaamista. Tämäkään ei ole itsestäänselvyys.

Timo Matikainen [00:24:35]: Tuo on ihan keskeinen juttu Jaana. Miten me pystyisimme synnyttämään kaikille suomalaisille oppimisen orientaation jo ihan siellä koulutaipaleen alussa? Siinä on tällä hetkellä valtava variaatio. Olen saanut tehdä maailman parhaissa tuotekehitysympäristöissä töitä, ja siellä on joka ikinen työntekijä äärimmäisen innostunut työstään, jota he tekevät. He imuroivat koko ajan sitä informaatiota, että mitä maailmalla tapahtuu. Ollaksesi maailmanluokan osaaja, niin sinun täytyy elää sitä asiaa, että siinä ei ole ristiriitaa sen oppimisen ja vapaa-ajan välillä vaan se on elämän sisältö.

Tapio Huttula [00:25:12]: Just näin, että vaikka puhumme alueiden osaamisekosysteemien vahvistamisesta, niin koulutuksen ja osaamisen tason pitää olla aina kv-luokkaa. Ei ole olemassa osaamista, joka taistelee ikään kuin maakuntatasolla, koska se ratkaisu sitten, että pärjääkö yritys tai onnistuuko työ, niin se ratkaistaan kansainvälisessä kilpailussa. Eli se tähtäin pitää olla aina siinä tasossa, että me olemme kansainvälisen tason toimijoita. Jos mietitään lapsia ja nuoria, niin se perusopetus ja varhaiskasvatus luo sen pohjan, josta syntyy se oppimisen ilo ja kyvyt ja taidot. Onhan se tosi huolestuttavaa, että nyt vaan toivoo, että nopeasti tehdään ratkaisuja, joissa päästään sellaiseen tilanteeseen, että kaikki lapset ja nuoret pystyvät vähän niin kuin omilla ehdoillaan oppimaan. Jollekin tämä etäopiskelu on sopinut, mutta ei kaikille. Eikä siellä myös kaikkia niitä taitoja, joita perusopetuksessa… Jos mietitään vaikka sosiaalisia taitoja tai miten olet osana yhteisöä, niin ei niitä voi samalla lailla etänä opettaa. Toivon sitä, että me pääsemme nyt tästä tilasta yli, ja sitten satsataan siihen, että tehdään se korjausvelka, niin kuin täytetään se, mitä tässä on syntynyt.

Timo Matikainen [00:26:34]: Se on sen alueen etu. [overlapping speech 00:26:36] vastuuta siitä, että jos meidän alueella olevat ihmiset ja lapset eivät enää ole siinä oppimisen muodissa mukana. Tämä on todella, todella tärkeä asia.

Tapio Huttula [00:26:47]: Ja se, mikä on minua mietityttänyt siinä… Nyt kaikki alueet jotenkin monipaikkaisuuden olivat löytäneet ja ajattelivat, että se on tietynlainen ratkaisu saada omalle alueelle osaajia, että voi vaikka puoliso tehdä etänä jonnekin muualle. Se on ihan hyvä lähtötilanne, mutta ajattelisin, että kannattaisi miettiä myös sitä, että aina ei ole mahdollista saada kaikkea osaamista sille omalle alueelle. Mutta tämä monipaikkaisuus ja etätyö tarkoittavat sitä, että voit ottaa sen tietyn osaajan vaikka Kanadasta, kun vain tiedät, mitä osaamista haluat. Edistyneet yritykset tekevät tätä, mutta se ei ole vielä tätä päivää. Yksi näkökulma tähän on se, että kansainvälistä työtä voidaan tehdä vaikka mistä nykyisin, eli myös joku alue voi lähteä ajattelemaan niin, että me olemme niin vetovoimainen ympäristön, kulttuurin, luonnon tai jonkin tällaisen takia, että tänne tulee ne piilaakson huippugurut tekemään meiltä hommia maailmalle.

Timo Matikainen [00:27:51]: Mietin, että mikä on tärkeintä, jos mietitään, että mihin huippuosaaja maailmalta tulisi? Minä luulen, että hän haluaa sellaisen yhteisön, jossa hänen lapsiensa on hyvä kasvaa ja elää. Sen turvallisuus, ihmisten lähestyttävyys, yhteiset tapahtumat ja tilaisuudet ja sellainen mukava pöhinä. Me olemme korostaneet luontoarvojen merkitystä täällä Suomessa, ja niillä varmasti on merkitystä, mutta ihan oikeasti kun tehdään valintoja, että mihin perheeni veisin, niin se, että minkälainen meininki paikkakunnalla on?

Tapio Huttula [00:28:22]: Kuunnellaan vielä, miten Raision seudun koulutuskuntayhtymän johtava rehtori Maria Taipale kommentoi Varsinais-Suomen osaajapulaa ja ratkaisuja siihen. Tervetuloa mukaan Maria tähän podcastiin.

Maria Taipale [00:28:34]: Kiitos mahdollisuudesta kommentoida erittäin mielenkiintoista keskustelua tärkeistä aiheista. Koskettaa meitä Varsinais-Suomessa myös todella paljon, että miten työ kohtaa paremmin tekijät, ja mitä keinoja meillä on kehittää osaamista tällä alueella. Varsinais-Suomessa elinkeinorakenne on aika moninainen, mutta silti myös altis suhdanteille. Ajatellaan vaikka meriteollisuutta tai matkailua. Pitovoima tällä alueella on hyvä, ja paikalliskulttuuri pitää työvoiman Turun seudulla, mutta tässä on jo vuosia näkynyt muun muassa korkeakouluun lähtijöiden osalta vaje insinöörien määrässä, kun ei sitä ole täällä ollut riittävästi tarjolla. Nyt sitten onneksi saatiin Turun yliopistoon viimein konetekniikka myös. Olemme täällä verkostoissa tehneet paljon töitä yritysten mukaan saamiseksi ja kehittämiseen, ja yhteistyötä oppilaitosten ja yritysten välillä kehitetään koko ajan. Toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ovat erittäin ketteriä, ja kumppanuustyötä meillä Rasekossakin tiivistetään yritysten kanssa koko ajan. Haasteena on tällä alueella myös vieraskielisten mukaan saaminen työmarkkinoille. Meillä on paljon maahanmuuttajataustaista väestöä, ja tarve monikulttuuristumiseen on selkeästi olemassa. Varsinais-Suomessahan väestön koulutustaso on kolmanneksi korkein maassa, ja siitä huolimatta jatkuva kouluttautuminen on tärkeää. Joskus hankittu osaaminen ei riitä vaan jatkuvasti täytyisi olla hinku ja halu pitää huolta omasta oppimisesta. Minun mielestäni tuli tässä podcastin alkuosassa tosi hyvin esille, että elinikäinen oppiminen ja huoli työpaikoilla myös henkilöstön osaamisen päivittämisestä on keskeinen asia. Meillä jokaisella tulee olla halua, aikaa ja panostusta oman osaamisen täydentämiseen.

Tapio Huttula [00:30:38]: Kiitos kun kuuntelit Sitran Osaamisen aika -podcastia. Löydät sen Spotifysta, Apple Podcasteista ja osoitteesta www.sitra.fi/osaamisenaika. Keskusteluun voit osallistua Twitterissä aihetunnisteella osaamisenaika.