Planetaarinen terveys rakentuu luontoyhteydelle

Ihmisen hyvinvointi ja muun luonnon tila ovat tiiviisti kytköksissä toisiinsa. Tätä kutsutaan planetaariseksi terveydeksi. Se on lähestymistapa, jossa tunnistetaan ihmisten hyvinvoinnin ja ympäristön tilan keskinäisriippuvuus.

Planetaarinen terveys on myös ratkaisukeskeinen, tieteidenvälinen ala, joka keskittyy analysoimaan ja käsittelemään ihmisen aiheuttamien häiriöiden vaikutuksia maapallon luonnonjärjestelmiin, ihmisten terveyteen ja kaikkeen maapallon elämään (Planetary Health Alliance).

Kokemukset ja nykytutkimus ovat avanneet luonnon merkitystä ihmisen hyvinvoinnille tavoilla, joita emme ennen ymmärtäneet.

Monitekijäiset krooniset sairaudet ja häiriöt, kuten astma ja allergia, diabetes, metabolinen oireyhtymä, tulehdukselliset suolistosairaudet, syöpä, neurologiset sairaudet ja mielenterveyden häiriöt vaikuttavat suuresti kansanterveyteen. Kaupungistuminen, elintavat ja ympäristö ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet yksipuolistaen mikrobistoamme ja vaikuttaen immuunisäätelyyn.

Tutkimukset osoittavat, että monimuotoinen luonto voi puolestaan rikastuttaa ihmisen mikrobiomia, vahvistaa immuunitasapainoa ja jopa suojata sairauksilta. Luontokosketusta on erilaisissa kokeiluissa vahvistettu esimerkiksi päiväkotiympäristöissä tuomalla metsäpohjaista kasvustoa päiväkodin pihaan, mikä on vaikuttanut myönteisesti lasten immuunivasteen.

Viherseinän vaikutus toimistotiloissa on puolestaan jo kahdessa viikossa saanut aikaan positiivisia muutoksia työntekijöiden ihon mikrobistossa ja immuunitasapainossa.

Planetaarisen terveyden edistäminen onkin valtava mahdollisuus ennaltaehkäistä kansansairauksia ja kiinnittää huomiota kestäviin ja kannustaviin toimenpiteisiin niin terveydenhuollossa kuin sen ulkopuolella, esimerkiksi elintapoihin, ruokavalio- ja liikuntasuosituksiin liittyen.

Samanaikaisesti ihmisen toimet ovat tuhoamassa luontoa. Arvioiden mukaan jopa miljoona eliölajia on vaarassa hävitä sukupuuttoon seuraavien vuosikymmenten aikana ja luonnonvarojen ylikulutus vaarantaa niin ihmiskunnan hyvinvoinnin, terveyden, talouden kuin turvallisuuden. Viimeistään nyt on tartuttava korjaaviin toimiin.

Irtaantuminen luonnosta ei ole parantanut ihmisen hyvinvointia

Ilmastonmuutos, luontokato ja ympäristön saastuminen heikentävät ihmisten terveyttä. Ihminen ei voi hyvin, jos maaperä ja vesistöt, eläimet ja kasvit voivat huonosti ja lajit kuolevat sukupuuttoon tai niiden elintila kapenee liiaksi.

Luonnon heikentynyt kantokyky heijastuu ravitsemukseen ja ruokaan sekä sairauksien vastustuskykyyn.

Ihmisen irtaantuminen luonnosta ei ole parantanut ihmisen hyvinvointia. Tänään nähdään, että 80-luvulla voimistunut kemiallistekninen ruuantuotanto on tiensä päässä. Maa- ja metsätaloudessa on otettava huomioon niin pölyttäjät kuin maaperäeliöt, jotta maa voi tuottaa ruokaa ja suojaa ihmiselle jatkossa. Muuten joustavuutta esimerkiksi ilmastonmuutokseen ei ole.

Ihminen tarvitsee tervettä luontoympäristöä, joka ylläpitää meille elintärkeitä ekosysteemipalveluja kuten ruokaa ja suojaa sekä kulttuurisia palveluja ja aineetonta hyvinvointia. Meidän tuleekin tukea ja priorisoida luontopohjaisia ratkaisuja yhteiskunnan eri tasoilla: niin asuinympäristössä ja työpaikoilla kuin luonnon metsissä ja maaseudulla. Ne tuottavat samanaikaisesti hyötyä niin terveydelle, luonnolle kuin kansantaloudelle ja investoinnit luontopohjaisiin ratkaisuihin ovat pitkällä aikavälillä kannattavia.

Esimerkiksi tuoreen suomalaisaineiston (PDF) mukaan luonnossa käynnit vähensivät helsinkiläisten verenpaine- ja astmalääkkeiden tarvetta.

Menneinä vuosikymmeninä maata on peitetty surutta asfaltin alle. Rakentamisessa maansiirrot ja maaperän kattaminen vaimentavat ja jopa tuhoavat arvokkaita ekosysteemipalveluita. Kyseessä ovat esimerkiksi tulvavesien imeytyminen tai kasvien yhteyttäminen, joka tarjoaa hapekasta ilmaa ja ylläpitää pieneliöiden aktiivisuutta.

Rakennettuihin ympäristöihin on tärkeää jättää avointa ja saasteetonta maaperää, jotta tervehdyttävä maan kosketus olisi mahdollista monille.

Viimeaikaisissa tutkimuksissa korostetaan vihreiden luontoympäristöjen ja vesialueiden sekä virkistysalueiden merkitystä hyvinvoinnille ja mielenterveydelle. Kaupunkisuunnittelun kautta voidaan rohkaista liikkumaan ja hyödyntämään viher- ja virkistysalueita ja tarjoamaan mahdollisuuksia luontokosketukseen esimerkiksi palstaviljelyn kautta.

Nyt tarvitaan sektorit ylittävää vuoropuhelua

Sitra kutsui joulukuussa tutkimuksen, hallinnon ja yritysten edustajia eri sektoreilta pohtimaan planetaarisen terveyden edistämistä erityisesti sosiaalisen kestävyyden ja reilun datatalouden näkökulmista.

Keskustelun kehyksenä toimivat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet. Kestävän kehityksen kivijalkana on terveellinen ympäristö, joka mahdollistaa ihmisen hyvinvoinnin maapallon kantokyvyn rajoissa. Temaattisina painopistealueina olivat terveys, luonto ja ruoka.

“Tarvitsemme kansansairauksien, ilmastokriisin ja luontokadon integroitua ehkäisyä”, sanoi emeritusprofessori Tari Haahtela tilaisuudessa.

Tämä tarkoittaa, että luonnon terveys nähdään osana ihmisen terveyttä, ja ihmisen pääsy elinvoimaiseen luontoon mahdollistetaan. Luontoa ja ilmastoa vahvistavat toimet ja maankäyttö nähdään osana kansanterveyttä.

Johtava tutkija Jari Lyytimäki puolestaan korosti, että trendien todentamiseksi ja kestävyysratkaisujen ohjaamiseksi tarvitsemme uusia mitattavia indikaattoreita ja seurantaa ekologisesta jälleenrakentamisesta.

“Uudet mittarit voivat tuoda tietoisuuteen ja päätöksentekoon uusia ilmiöitä ja vaihtoehtoisia lähestymistapoja”, Lyytimäki avasi.

Planetaarista terveyttä voidaan edistää hyödyntämällä erityisesti paikalliset olosuhteet tunnistavaa dataa. Datan avulla voidaan myös tunnistaa merkittäviä riskitekijöitä, laatia ennusteita ja malleja sekä seurata kehityssuuntia.

Menneisyyden painoa vai uutta toivoa?

Luontokato ja ilmastonmuutos sekä luonnonvarojen ylikulutus työntävät yhteiskuntia kestävyystyöhön.

Jarruja riittää, vaikka tiedossa on, ettemme voi perustaa hyvinvointiamme esimerkiksi fossiilitalouteen. Saavutetun elintason suojeleminen ja tottumuksiin kiinnittyminen niin politiikkaehdotuksissa, innovaatioiden rahoituksessa kuin kuluttajakäyttäytymisessä jarruttavat muutosta, uusia innovaatioita ja teknologioiden hyödyntämistä.

Toisaalta käynnissä on myös eriytymiskehitys, jossa on nähtävissä niin luonnosta etääntymistä, mutta toisaalta myös laajempaa heräämistä globaaleihin ympäristöriskeihin ja kestävyysajatteluun. Ratkaisut vaativat muutosta arjessa, joka on yhteydessä luontoon eikä siitä erillään.

Koronapandemian jäljiltä voidaan nähdä havahtumista zoonoottisiin eli eläinperäisiin tartuntatauteihin ja ilmastonmuutoksen mukana tuomiin haasteisiin ja uhkiin.

Resilienssi eli kriisinkestävyys on noussut keskustelunaiheeksi niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmalla, jotta uusiin pandemioihin ja terveysuhkiin voidaan varautua paremmin tulevaisuudessa.

Millaisilla askelilla kohti planetaarista terveyttä?

Luonnolla on meille paljon annettavaa. Emme voi hallita luontoa, mutta voimme opetella elämään yhdessä luonnon eri ilmiöiden äärellä ja rakentaa hyvinvointimme sopusoinnussa luonnon palvelujen kanssa. Tämä edellyttää elinvoimaista luontoa, jota toimintamme tukee.

On positiivista huomata, että terveys nähdään entistä enemmän kokonaisvaltaisesti ja ymmärrys ympäristön merkityksestä terveydelle lisääntyy, kuten Sitran Megatrendiselvityksessä tuodaan esille. Euroopan tasolla tarkasteltuna komissioon on puolestaan hiljattain perustettu uusi One Health direktoraatti terveyspääjaostoon, ja ympäristön, eläinten ja ihmisten terveyden keskinäisriippuvuutta korostetaan myös EU:n uudessa globaaliterveysstrategiassa.

Terveyden kokonaisvaltaista ymmärrystä voidaan hyödyntää paremmin sairauksien ennaltaehkäisyssä. Sairaanhoidosta on siirryttävä laajemmin terveyden tukemiseen ja ylläpitämiseen sekä elintapamuutosten rohkaisemiseen. Kansantauteja voidaan osittain ehkäistä samoilla keinoilla kuin ilmastokriisiä ja luontokatoa ja ennaltaehkäisyn kautta syntyy samalla merkittävää säästöä terveysmenoihin.

On arvioitu, että allergiaan ja astmaan liittyvien kustannusten kohdalla Suomessa on saavutettu 1,2 miljardin euron säästöt kymmenessä vuodessa terveydenhuollon strategian muutoksella, jossa mm. ennaltaehkäisevät toimet otetaan paremmin huomioon.

Konkreettisia toimia, kokeiluja ja parhaiden käytäntöjen levittämistä laajemman terveys- ja kestävyysnäkökulman huomioimiseksi tarvitaan useilla eri toimialoilla kuten terveys- ja sosiaalialla, ympäristö-, maatalous, kaupunkisuunnittelu-, liikenne-, ja energiasektoreilla sekä teollisuudessa.

Holistisempi luontokäsitys on rakentumassa uudelleen. Käytännön kokemukset esimerkiksi maanviljelyssä ovat osoittaneet, että pelto väsyy, jos emme ota huomioon lajien kirjoa ja vuoroviljelyä ruuantuotannossa. Ekologinen jälleenrakennus on siten toivon polku tulevaan. Konkreettisena askeleena on toteuttaa Montrealissa joulukuussa sovitut YK:n luontotavoitteet. Koettu luontoyhteys auttaa meitä arvostamaan ja kunnioittamaan luontoa.

Nyt tarvitaan luontoa kunnioittavaa päätöksentekoa sekä ratkaisuja, jotka toimivat käytännössä ja joiden taloudellinen vaikutus voidaan jakaa yhteiskunnassa reilusti ja oikeudenmukaisesti.

Myös kansalaisille tulisi antaa mahdollisuus rakentaa luonnon hyvinvointia kulutuskäyttäytymisellään ja arjen päätöksillä, jotka lopulta ohjaavat muutosta kohti terveempää huomista niin yksilö- kuin yhteiskunnan tasolla.

Luonnonvarojen ylikulutukseen ja keskinäisriippuvuudet ohittavaan putkinäköön ei meillä yksinkertaisesti ole enää varaa – ei Suomessa eikä muualla.