Portfolio-oppimisella lisää vaikuttavuutta innovaatiotoimintaan

Innovaatio- ja kokeiluportfolioiden avulla voidaan edistää projektien välistä oppimista ja rahoittamista tavoilla, jotka mahdollistavat kokeilutoiminnan hyödyntämisen yhteiskunnallisten ilmiöiden taklaamisessa.

Kokeilut ovat kehittämisen menetelmä, jota voidaan koordinoida innovaatioportfolioiden avulla. Suomessa on tehty menneen hallituskauden aikana ja ennen sitä upeaa työtä kokeilukulttuurin juurruttamisessa osaksi vakiintuneita julkisen sektorin toimintatapoja, vaikkakin osaamisen kehittäminen vaatii vielä tekemistä. Samansuuntaista työtä tehdään julkisen sektorin lisäksi myös järjestöissä ja yksityisellä sektorilla.

Kokeilukulttuurin leviämisessä on ollut nähtävissä erilaisia vaiheita. Olemme rakentaneet kokeilut sallivaa ja niihin kannustavaa toimintakulttuuria. Lisäksi kokeiluja on alettu hyödyntää entistä paremmin systemaattisen oppimisen välineenä. Viimeisin vaihe kokeilutoiminnan juurruttamisessa on ollut kokeilujen kytkeminen muuhun kehitystoimintaan tai päätöksentekoon. Uskomme, että kokeilevan kehittämisen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden takaamiseksi meidän tulisi seuraavaksi keskittyä siihen, miten kokeilujen välistä kokemuksellista oppimista voidaan vauhdittaa. Tämänkaltaista oppimista voi hyödyntää myös seuraavien kokeilujen kehittämisessä.

Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan osana toteutetussa Kokeilukulttuuri Suomessa – opit, merkitys, systemaattinen toimintamalli ja suosituksia jatkotoimiksi (KOKSU) -hankkeen julkaisussa suositellaan poikkihallinnollisen kokeilutoiminnan ja siihen liittyvän systemaattisen oppimisen hyödyntämistä muun muassa kestävän kehityksen monimutkaisten ongelmien parissa. Tämänkaltaisen työn edellytysten kehittämiseksi hanke suosittelee kokeilujen poikkihallinnollista koordinaatiota, sitä tukevaa organisoitumista ja kokeilutoimintaa tukevien rahoitusmallien kehittämistä.

Voidaan summata, että kun käsillä oleva ongelma on laaja ja kun siihen sisältyy paljon epävarmuuksia, tarvitaan laaja-alaista yhteistyötä hankkeiden ja kokeilujen tekemisessä sekä niitä mahdollistavaa rahoitusta. Innovaatio- ja kokeiluportfoliot pyrkivät tarjoamaan vastauksia juuri näihin haasteisiin.

Samoja ongelmia ratkotaan Suomen lisäksi myös ulkomailla. Esimerkiksi YK:n kehitysohjelman Accelerator Labs -verkosto pyrkii vastaamaan YK:n kestävän kehityksen haasteisiin olemalla 60 maassa toimiva verkosto, joka oppii kokeilujen avulla nopeasti ja yli kansallisten rajojen. EU:n alaisen Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) rahoittama Climate-KIC on maanosan johtava ilmastoinnovaatioita edistävä aloite, joka pyrkii osaltaan tuomaan yhteen toimijoita, edistämään heidän keskinäistä oppimistaan ja rahoittamaan toimintaa, jossa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtäävät vaikutukset ovat yksittäisiä projekteja laajempia. Mind//shift-hankkeessa on tuotu yhteen keskeisimmät Ruotsissa mielenterveysalalla toimivat organisaatiot pohtimaan sitä, minkälaisella visiolla ja sitä edistävillä käytännön kokeiluilla voitaisiin edistää mielen hyvinvointia ja -terveyttä tukevan yhteiskunnan syntyä.

Keskeisessä asemassa kaikissa mainituissa esimerkeissä on se, että niissä hyödynnetään innovaatioportfolioita. Portfolioiden hyödyntäminen hankkeiden ja projektien ohjaamisessa ei ole uusi ajatus. Portfolioita hyödynnetään paitsi tekemisen rahoittamisessa, mutta myös niiden hankkeiden ja projektien strategianmukaisuuden varmistamisessa. Se, mikä erottaa yllä olevissa esimerkeissä mainitut innovaatioportfoliot yksittäisten organisaatioiden strategiaohjatuista portfolioista on se, että innovaatioportfoliot pyrkivät edistämään moniorganisatorista yhteistyötä ilmiöiden ympärillä, joihin liittyy paljon epävarmuutta. Jälkimmäisessä kontekstissa investointeja kohdistetaan oppimiseen ja muuntautumiskyvyn edistämiseen.

Jos kokeilutoiminta on lähestymistapa, jossa tekemällä oppimisen avulla tuotetaan systemaattisesti tietoa kokeilun kohteesta, innovaatioportfolion puitteissa tapahtuva oppiminen on jonkin ekosysteemin oppimista useiden, toisiinsa suhteessa olevien kokeilujen, hankkeiden ja projektien avulla jostain ilmiöstä.

Innovaatioportfoliot ovat lähestymistapa, jolla voitaisiin toteuttaa käytännössä työ- ja elinkeinoministeriön esittelemää taloutta ja yhteiskuntaa uudistavaa innovaatiopolitiikkaa. Uudistava innovaatiopolitiikka korostaa ekosysteemitason systeemistä lähestymistapaa, jolla talouden lisäksi keskiössä on yhteiskunnalliset haasteet. Climate-KIC rahoittaa vuosittain noin 300 projektia, joissa olevien toimijoiden keskinäistä oppimista organisaatio pyrkii ruokkimaan edistääkseen ei vain innovaatioita, vaan koko järjestelmää koskevaa systeemistä innovaatiota.

Vaikka edellä olevat esimerkit voivat toimia inspiraationa, innovaatioportfolioita ja portfolio-oppimista tulee sovittaa aina konteksteihin, joissa niitä sovelletaan. Suomessa pohditaan seuraavaksi kokeilujen vaikuttavuuden lisäämistä, kokeilujen laajempaa koordinaatiota, niitä tukevia rahoitusmalleja ja kokeilujen kytkemistä osaksi päätöksenteon tiedontuotantoa. Tämän valossa innovaatioportfoliota ja niiden puitteissa tapahtuvaa portfolio-oppimista koskevien valmiuksien ja osaamisen kehittäminen lienee monille ajankohtaista.