Ravinteiden kierto kaipaa parempaa myyntipuhetta

Ravinteiden kierron edistämisessä tarvitaan kannattavan liiketoiminnan syntymistä. Viesti tuli hyvin selväksi, kun Sitra järjesti keskiviikkona 4. toukokuuta keskustelutilaisuuden Ravinnekierto Challenge -ideakilpailun palkintojenjakotilaisuuden yhteydessä. Kahdessa paneelikeskustelussa paneuduttiin paitsi liiketoiminnan synnyttämisen keinoihin ja kannusteisiin, myös tarkemmin ravinteiden – erityisesti fosforin – kierron problematiikkaan. Pohdintaa käytiin noin 140 hengen yleisön edessä.

Kuka onkaan asiakas ravinnekierron edistämisessä?

Ravinteiden kierto kaipaa parempaa myyntipuhetta, oli yksi keskustelun huomioista. ”Ravinteiden kierrätys ei kuulosta hirveän selvältä bisnes-caselta. Puhummeko me ympäristöongelmasta vai arkisiin tarpeisiin vastaamisesta: kuka oikeastaan on se asiakas”, kysyi Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tutkimuspäällikkö Ilkka Haavisto.

Myös ravinteiden kierron taloudelliseen näkökulmaan keskittynyttä paneelia vetänyt Lappeenrannan teknillisen yliopiston professori Lassi Linnanen korosti, että yksinkertaistaen liiketoiminnassa on kyse tuotteesta tai palvelusta, jolle on kysyntää.

Myyntipuhe täytyy olla kunnossa, jos ympäristöystävällisemmillä ja ravinteiden kiertoa tukevilla tuotteilla halutaan voittaa kuluttajien luottamus. ”Hintaa voi nostaa jonkin verran, jos kuluttaja saadaan ymmärtämään sen hyöty”, pohti Raisioagron liiketoimintajohtaja Tomi Kantola.

”Tarvitaan kuluttajia, jotka rakastaa tuotetta, tarinaa ja yrittäjää”, esitteli omaa Silmusalaatti-kilpailuehdotustaan helsinkiläinen luomuviljelijä Samuli Laurikainen Snafu Oy:stä.

Kilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle tullut Särkifood on lähtenyt ratkomaan ravinnekierron edistämistä nimenomaan kuluttajanäkökulmasta. Särkifood haluaa tuoda särjen proteiinin lähteeksi kauppojen hyllyille jauhelihan ja kanasuikaleiden rinnalle, yrittäjä Paavo Vallas kertoi. Hän muistutti, että kannattavan liiketoiminnan luomisella luodaan edellytyksiä myös pitkäjänteiselle ympäristönsuojelulle. ”Hoitokalastus ei siten lopu huonoina taloudellisinakaan aikoina.”

Siinä missä keskustelussa nousivat esille kysyntään liittyvät näkökulmat, painotettiin myös valintojen helppoutta koko ravinteiden kierron edistämisen eri vaiheissa. Kansanedustaja Kai Mykkänen (kok) totesi, että kierrätyslannoitteiden ja -lannoittamisen pitää muuttua yhtä helpoksi kuin mitä nykyisten lannoitteiden ja siihen liittyvän asiantuntemuksen saaminen paikallisesta maatalouskaupasta on.

Osuvatko osaaminen ja ravinteet oikeisiin paikkoihin?

Ravinteiden kierron nykytila ei saanut kovin mairittelevia kommentteja. Kansanedustaja Anne Kalmari (kesk) ihmetteli jätevesilietteiden ravinteiden päätymistä maanparannukseen ja viherrakentamiseen. ”Järjetöntä, että yhteiskuntamme ravinteet ovat läjinä tienpenkoissa.”

Laukaalainen yrittäjä ja maanviljelijä Erkki Kalmari muistutti myös, että lannoitteiden käytöstä vain osa liittyy ruuantuotantoon. ”Peltoalalle, jota ei käytetä ravinnontuotantoon, levitetään 60 prosenttia keinolannoitteista.”

Yleisöstä puolestaan kysyttiin, onko Suomessa aidosti osaamista maaperän ja erilaisten kasvien täsmällisen tilan mittaamiselle? Yksittäisten maa-alueiden ravinteiden tarve on haaste mittausteknologialle, jotta ravinteet saadaan oikeaan aikaan oikeaan paikkaan ilman riskiä vesistökuormituksesta. ”Eihän se kasvin juuri tiedä, mistä se ravinne tulee. Mutta se tarvitsee kasvaakseen kaikki ravinteet”, totesi toista paneelikeskustelua vetänyt MTK:n ympäristöjohtaja Liisa Pietola.

Normien purkuun vai asettamiseen?

Vaikka keskustelutilaisuuden puheenvuoroissa korostuivat ne näkemykset, joissa kannattavan liiketoiminnan nähtiin olevan avainasemassa ravinteiden kierron edistämisessä, ei yhteiskunnan sääntelykään jäänyt huomiotta.

Yleisöstä huomautettiin, että lannanlevitys ei ole taloudellisesti kannattavaa. Ääni yleisöstä totesi, että ennen EU-aikaa lannanlevityksen aikaansaaman lisäsadon arvo kattoi levityskustannukset, mutta ei enää.

Kansanedustaja Kai Mykkänen toivoi, että ympäristötukijärjestelmä kehittyisi siihen suuntaan, joka palkitsisi ympäristön kannalta positiivisista edistysaskelista. ”Että korvattaisiin niistä tuloksista jotka näkyvät vesistöissä.”

Evan Ilkka Haavisto muistutti, että pakkokeinojen asettamiseen ravinnekiertojen edistämisessä ei pidä ryhtyä. ”Silloin vain ryhdytään etsimään porsaanreikiä järjestelmästä.”

Nykyiset normit ja säännöt eivät puolestaan aina tunnista uusia tapoja toimia. Sen on huomannut luomuviljelijä Laurikainen, joka korjaa sadon helsinkiläisviljelmiltään kolme kertaa viikossa. ”Viranomaiset eivät aina tiedä, onko tuotantomme alkutuotantoa vai jalostamista. Välillä varmuuden vuoksi kieltävät sitten kaiken”, Laurikainen nauratti yleisöä.

Normi- ja tukiohjauksessa tulisikin nähdä kokonaisuudet ja liiketoimintamahdollisuudet, oli tulkittavissa kansanedustaja Anne Kalmarin puheesta. Hän otti huonoksi esimerkiksi maatilojen biokaasutuslaitteistojen rakentamiseen tarkoitetut investointituet. ”Jos investoi biokaasuun, täytyy itse käyttää laitoksesta saatava energia. Vähän sama kuin maitotilalla pitäisi juoda kaikki omalla tilalla tuotettu maito.”