sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Pääomasijoittamisen ja vaikuttavuusinvestoimisen isäksi kutsuttu Sir Ronald Cohen saa suomalaiset sijoittajat runsaslukuisesti liikkeelle. Kokoustila on ääriään myöten täynnä.
Brittiläinen, Egyptissä syntynyt Cohen kertoo ensin yli 30-vuotisesta urastaan pääomasijoittajana. Cohen yhtiökumppaneineen perusti vuonna 1972 Ison-Britannian ensimmäisen pääomasijoitusyhtiön, Apax Capitalin, joka erikoistui pienten, aloittelevien yritysten rahoitukseen ja sparraamiseen. Toimintamalli herätti aluksi ihmetystä ja hämmästystä.
”Sijoitimme innovatiivisiin yrityksiin ja nuoriin yrittäjiin, jotka halusivat muuttaa maailmaa, mutta joilla ei ollut rahaa toteuttaa ideoitaan. Ihmettelijöille vastasimme vain, että emme voi todistaa, että malli toimii, mutta meillä on usko siihen, että se toimii”, Cohen kertoo.
1990-luvulla pääomasijoitusmarkkinat lähtivät nopeaan kasvuun. Myös Apax kasvoi ja laajensi toimintaansa alkuvaiheen venture capital -sijoituksista vakiintuneempien yritysten ja yrityskauppojen private equity -markkinalle. Cohenin aikana Apax sijoitti yli 500 aloittelevaan yritykseen, järjesti kymmenittäin listautumisanteja ja kanavoi erilaisille yrityksille rahoitusta yhteensä yli 12 miljardilla eurolla. Kuuluisimpiin sijoituskohteisiin lukeutuvat muun muassa Apple ja internetoperattori AOL.
Tuoton ja riskin rinnalle nousee vaikuttavuus
Vuosituhannen vaihteen jälkeen Cohen on keskittynyt ennen kaikkea vaikuttavuusinvestoimiseen. Ideana on kanavoida yksityisiä pääomia sellaisiin kohteisiin, jotka poikivat tuoton lisäksi yhteiskunnallista tai ympäristöllistä hyötyä.
Cohenin mukaan nykyinen rahoitusjärjestelmä ei toimi.
Esimerkiksi järjestöillä ja yrityksillä, jotka auttavat työkseen ihmisiä, ei ole juurikaan mahdollisuuksia hankkia rahoitusta. Ne ovat usein pieniä, rahattomia ja riippuvaisia hyväntekeväisyydestä. Muun muassa tähän tarvitaan muutos.
”Venture capital -maailmassa keräämiäni oppeja hyödynnän nyt vaikuttavuussijoittamiseen”, Cohen kertoo rauhalliseen tyyliinsä. Hän jättäytyi Apaxista pois vuonna 2005 täytettyään 60 vuotta.
1970-luvulla pääomasijoittajat alkoivat arvioida tuottopotentiaalin lisäksi sijoituskohteen riskejä. ”Nyt lisäämme tarkasteluun vielä yhden näkökulman, vaikuttavuuden, joka avaa taas täysin uusia sijoitus- ja hajautusmahdollisuuksia.”
Vaikuttavuusnäkökulma soveltuu Cohenin mielestä kaikkiin sijoitusmuotoihin ja toimialoille sekä kaikille sijoittajille varainhoitajista eläkerahastoihin ja bisnesenkeleistä piensijoittajiin.
Hän suosittelee sijoittajille asteittaista lähestymistapaa: ensi alkuun voi päättää vaikka, että 10 prosenttia salkusta ja sen eri sijoitusluokista suunnataan vaikuttavuuslähtöisesti. Osuutta voi kasvattaa, kun kokemukset karttuvat.
”Joskus kuulee väitettävän, että vaikuttavuus leikkaa tuottoja. Se ei pidä paikkaansa. Vaikuttavuus on päinvastoin omiaan vahvistamaan yritystä ja sen näkymiä”, hän painottaa.
Kuluttajat pakottavat yritykset tuomaan vaikuttavuuden bisneksensä ytimeen, Cohen ennakoi. 2000-luvun vaihteessa aikuistunut sukupolvi, milleniaalit, näyttää tästä esimerkkiä. He haluavat elää, kuluttaa ja sijoittaa vastuullisesti. Kilpailussa pärjätäkseen yritysten ja varallisuudenhoitajien on vastattava tähän huutoon.
”Uskon, ettei 5–10 vuoden päästä yhdelläkään vakavasti otettavalla yrityksellä tai sijoittajalla ole varaa sanoa, että olemme bisneksessä mukana vain tehdäksemme rahaa.”
SIB-sopimus yksi lempilapsista
SIB-sopimus (social impact bond), suomalaisittain tulosperusteinen rahoitussopimus, on Cohenille sydämen asia. Hän tiimeineen on kehittänyt SIB-mallin, joka saa julkisen sektorin, sijoittajat ja palveluntarjoajat puhaltamaan yhteen hiileen eli edistämään yhteistä, mitattavaa tavoitetta.
”SIB-malli on yksi niistä asioista, joista olen erityisen ylpeä. Se ei ole vain työkalu, vaan kokonaan uudenlainen ajattelutapa”, hän alleviivaa.
”SIB on julkiselle sektorille erinomainen väline erilaisten haitallisten asioiden ehkäisyyn, olipa kyse syrjäytymisestä, vankilatuomioista tai vaikkapa diabeteksestä. Suomi on SIB-mallin käyttöönotossa kansainvälisesti yksi edelläkävijämaista”, Cohen kiittelee.
Ensimmäisenä SIB-sopimus otettiin käyttöön brittiläisessä Peterboroughin vankilassa vuonna 2010. Sen vaikuttavuustavoitteeksi asetettiin uusintarikosten vähentäminen. Vapautuneille vangeille tarjottiin erityistä tukea, mihin varat kerättiin 17 sijoittajalta. Kokeilu ei sujunut täysin kommelluksitta, mutta lopputulokset olivat vaikuttavat: uusintatuomiot vähenivät 9 prosenttia, siinä missä tavoite oli asetettu 7,5 prosenttiin. Julkinen sektori säästi kustannuksia ja sijoittajat saivat pääomansa takaisin noin kolmen prosentin tuoton kera. Malli oli niin tehokas, että Britannian hallitus päätti ottaa sen käyttöön myös muissa vankiloissaan.
Vaikka SIB-sopimus on osittain Cohenin omalta piirustuspöydältä, hän arvioi, ettei SIBeistä tule kaikista yleisintä vaikuttavuusinvestoimisen muotoa. Maailmalla niitä on laadittu jo yli sata, ja vähintään saman verran uusia on kehitteillä. Kovin monista ei ole ehditty vielä saada tuloksia. Tietoa ja kokemuksia tarvitaankin lisää ennen kuin SIBejä kannattaa avata esimerkiksi joukkorahoituskohteiksi tai yksityisille sijoittajille. SIB-sopimuksia ja niiden tavoitteita voi tutkia Social Financen keräämästä tietokannasta.
Mittaamista lähestyttävä käytännönläheisesti
SIB-sopimuksessa rahan liikkeet on sidottu tarkkaan asetettuihin tavoitteisiin, joten myös vaikuttavuuden mittaaminen nousee keskeiseen asemaan.
Mistä tietää, että vaikuttavuutta syntyy? Miten sitä tulisi mitata? Näitä kysymyksiä pohtii ennemmin tai myöhemmin jokainen vaikuttavuudesta kiinnostunut sijoittaja. Ei olekaan ihme, että vaikuttavuuden todentamiseen on maailmalla kehitteillä noin 150 erilaista mittaristoa.
Koulukuntia on monia: osalle riittää pelkkä hyvä aie, toiset vaativat faktat pöytään. Mikä on Ronald Cohenin näkemys tähän?
”Ajattelen, että kaikelle vaikuttavuudelle ei voi kehittää täsmällisiä ja tarkkoja mittareita. Aika ei yksinkertaisesti riitä siihen, vaan on päästävä nopeammin eteenpäin. Tarvitaan yleisesti hyväksytyt, riittävän yksinkertaiset mittarit, jotka voidaan ottaa nopeasti ja laajalti käyttöön.”
Tällainen mittaristo valmistuu näillä näkymin vuoteen 2019 mennessä.
Cohen muistuttaa, että yritystenkin tilinpäätökset ja taloudelliset tunnusluvut ovat olleet vertailukelpoisia vasta vajaan 20 vuoden ajan. Ennen yhteisiä laskentastandardeja jokainen yritys laati omat laskelmansa parhaaksi katsomallaan tavalla.
”Vaikuttavuuden mittaamisessa kannattaa edetä pragmaattisesti. Toisaalta uskon, että jatkossa vaikuttavuutta tullaan arvioimaan ja mittaamaan tarkemmin kuin vaikkapa riskiä.”
Seuraavaksi vaikuttavuusvallankumous!
Vaikuttavuusinvestoimisen ”big bang” oli G8-maiden kesken perustettu Social Impact Investment Taskforce. Se laati Ronald Cohenin johdolla vuosina 2013–2015 selvityksiä ja suosituksia eri maiden hallituksille keinoista, joilla ne voivat edistää vaikuttavuusinvestointeja.
Nyt Cohen johtaa puhetta Vaikuttavuusinvestoimisen kansainvälisessä verkostossa ja ohjausryhmässä, jonka jäseneksi myös Suomi liittyi viime vuonna.
Alan markkinat ovat kasvaneet viime vuosina vauhdikkaasti. Vaikuttavuussijoittajien verkosto GIINin vuosittaisen tutkimuksen mukaan hallinnoitujen varojen määrä liikkui viime vuonna jo yli 228 miljardissa dollarissa.
”Minulla on vaikuttavuussijoittamiseen mahdollisuuksista samanlainen tunne kuin pääomasijoittamisesta 1970-luvulla. Jos olisin 26-vuotias, lähtisin suoraan vaikuttavuussijoittamisen tielle”, Cohen painottaa.
”Jokaisen vallankumouksen takana on yksinkertainen idea. Emme voi katsoa vain taloudellisia lukuja, kun teemme tärkeitä päätöksiä,” hän summaa.
Sir Ronald Cohen vieraili Helsingissä 20.-21.8. Matkan aikana hän tapasi päättäjiä, sijoittajia ja muita vaikuttavuusinvestoimisen kannalta olennaisia sidosryhmiä.
Lue Sir Ronald Cohenin haastattelu Helsingin Sanomista (25.8.2018).
Suosittelemme
Tästä eteenpäin.