sisällön esikatselussa tai sisältösivulla.
Sitran trendit -artikkelisarjassa käydään läpi lokakuussa 2014 julkaistun Sitran trendilistan trendit yksitellen erilaisista näkökulmista. Tämä artikkeli on sarjan kahdeksas.
Maapallon biokapasiteetti on monilta osin jo ylittynyt ja paine kestävyyden aikaansaamiseksi kasvaa. Paine kestävään kulutukseen kasvaa resurssien niukentuessa ja hintojen noustessa.
Olemme siirtyneet symbolisesti tärkeään vuoteen globaalin kestävän kehityksen kannalta. Millennium-tavoitteet asetettiin aikoinaan ulottumaan tälle vuodelle ja YK:lle valmistellaankin paraikaa uusia vuoteen 2030 tähtääviä kestävän kehityksen tavoitteita (Sustainable Development Goals). New Yorkissa 25.-27. syyskuuta pidettävässä YK:n huippukokouksessa on tarkoitus päättää uusista globaaleista tavoitteista. Vaikka pyrkimykset asuttaa muita taivaankappaleita lisääntyvät (SpaceX, Mars One, Boeing, NASA) ihmiskunnan tulevaisuuden rauhaisa yhteiselo tällä planeetalla on pitkälti kiinni ympäristöhaasteiden kestävissä ratkaisuissa.
Sitran johtava neuvonantaja Jukka Noponen peräänkuuluttaa tilanteen kiireellisyyttä: ”Mikäli syksyllä ei olla valmiita suunnan muutokseen kriisiytyminen lisääntyy. Konfliktit ja terrorismin yleistyminen eivät ole irrallisia ympäristökysymyksistä. Päätöksiä ei voida jättää aina vain seuraavaan huippukokoukseen.”
World Wide Fund For Naturen (WWF) viime vuoden julkaisu Living Planet Report 2014 tuo julki keskeisiä ja elintärkeitä globaaleja ympäristöhaasteitamme. Julkaisusta löytyy mm. Global Footprint Networkin analyysia maiden ekologisesta jalanjäljestä. Globaali ekologinen jalanjälki on kasvanut 7.6 miljardista globaalista hehtaarista (gha) 18.1 miljardiin globaaliin hehtaariin vuodesta 1961 vuoteen 2010. Toisaalta maapallon kantokyky on kasvanut vastaavalla ajanjaksolla 9.9 miljardista globaalista hehtaarista 12 miljardiin globaaliin hehtaariin. Olemme 1970-luvulta lähtien alkaneet kuluttamaan maapallon ekologista reserviämme.
Tilanne tulee vaikeutumaan entisestään maapallon väestön kasvaessa. YK ennustaa maapallon väestön kasvavan nykyisestä 7 miljardista keskivariantilla 8,4 miljardiin ihmiseen vuonna 2030 ja 9,6 miljardiin ihmiseen vuonna 2050. Globaalin biokapasiteetin kasvu ei yllä nykytrendeillä kasvavan jalanjäljen tasolle.
Kuva 1 WWF Living Planet Report 2014 (Lähde: Global Footprint Network, 2014)
Maittain katsottuna huomaamme, että erityisesti Lähi-idän öljymaiden sekä Länsimaiden ekologiset jalanjäljet ovat moninkertaiset kehittyvien valtioiden vastaaviin. Köyhempien maiden täysin oikeudenmukaisesti vaurastuessa ekologisen paineen pelätään kasvavan entisestään. Suurin osuus globaalista ekologisesta jalanjäljestämme koostuu ilmastonmuutosta aiheuttavasta hiilijalanjäljestämme pyrkiessämme tyydyttämään kasvavaa energianälkäämme.
Ilmastonmuutos ei ole kuitenkaan ainut hälyttävä ympäristöongelmamme. Tammikuussa Stockholm Resilience Centre julkaisi Science-lehdessä uudistetun tutkimusraportin maapallon kantokyvyn rajoista Planetary Boundaries 2.0 (Steffen et. al, 16 January 2015, Science). Tutkimusraportin mukaan maapallon kantokyky ylittyy jo neljän osa-alueen suhteen: biogeokemialliset virrat (typpi ja fosfori), biosfäärin eheys (geneettinen monimuotoisuus), maajärjestelmän muutos (maankäyttö) ja ilmastonmuutos. Erityisen hälyttävää on typen ja fosforin kantokyvyn ylittyminen sekä geneettisen monimuotoisuuden heikkeneminen.
Kuva 2 Planetary Boundaries 2.0 (Lähde: Stockholm Resilience Centre, 2015)
Teollisuudesta ja maatalouden lannoitteista vesistöihin vuotavat typpi ja fosfori rehevöittävät ja tukahduttavat merenelämää. Suomalaisille hyvin läheinen huolenaihe on Itämeri, jonka sini- ja rihmalevien määrät ovat kasvaneet valtavasti viime vuosikymmenten aikana. Rehevöityminen yhdistettynä ylikalastamiseen on ajanut mereneläviä sukupuuttoon ja sukupuuton partaalle ympäri maailmaa.
Luonnon geneettinen monimuotoisuus on jo pitkään ollut heikkenevässä tilassa. WWF arvioi, että vuoden 1970-2010 selkärankaisten eläinten populaatiot ovat vähentyneet puoleen siitä, mitä ne olivat 40 vuotta sitten (WWF LPI). Lajien sukupuuttovauhti (extinction rate) on viime vuonna julkaistun tutkimuksen perusteella nykyään ainakin 1000-kertainen ihmisten edeltävään aikaan nähden. Luku voi mahdollisesti olla jopa suurempi. Stockholm Resilience Centre on myös hahmotellut lajien katoamista maailmankartalle.
Kuva 3 Maalla elävien lajien katoaminen – MSA (Lähde: Stockholm Resilience Centre, 2015)
Ihmisten asuttamilla ja muokkaamilla alueilla biodiversiteettikato on ollut vahvaa. Erityisesti Yhdysvalloissa, Euroopassa, Intiassa, Kiinassa, Kaakkois-Brasiliassa ja Kaakkois-Australiassa alkuperäisten eliölajien määrien keskiarvoindeksit (MSA) ovat tippuneet alle 0.2 tason valtavilla alueilla. Monokulttuureihin johtanut tehomaa- ja -metsätalous on syrjäyttänyt luonnonomaisia ympäristöjä maailmanlaajuisesti.
Haastetta riittää. Onko positiivisia trendejä ollenkaan havaittavissa?
Tulevaisuudessa ihmiskunnan on kyettävä kytkemään irti hyvinvoinnin kehitys ja ympäristön rasitus. Suljettuihin kiertoihin perustuvaa kiertotaloutta on ehdotettu keinoksi maksimoida luonnonvaroista tuotettua arvoa minimaalisilla ympäristörasitteilla. Hyvinvoinnin kasvattaminen pienemmällä ekologisella jalanjäljellä on järkevää myös liiketoiminnallisesti säästöjen ja uusien liiketoimintamallien myötä. Seuraamalla systeemitasolla yritysten arvoverkkoja typpeä ja fosforia ei myöskään pääsisi karkaamaan vesistöihin teollisuudesta ja maataloudesta.
Suomessa kiertotalouteen siirtyminen sai poliittista kannatusta läpi puolueiden Sitran tammikuussa järjestämässä kiertotalousseminaarissa. Sitran maaliskuussa alkavassa avainalueessa on tarkoitus tukea Suomen siirtymistä kiertotalouteen rakentamalla yhteinen tahtotila kiertotalouteen siirtymiselle, muokkaamalla ympäristöhallinnosta kiertotaloutta tukevaa sekä pilotoimalla kiertotalouden liiketoimintamalleja.
Toiseen hälyttävään ongelmaamme on myös nostettu uusia ratkaisuja. Luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseksi on ehdotettu viime aikoina luontoarvopankkeja. Aihe on noussut esiin niin Suomessa kuin EU:ssa. Monimuotoisuutta vähentävä ja uhkaava liiketoiminta olisi velvoitettava korvaamaan menetetty luontoarvo kolmannelle osapuolelle, jonka oma toiminta puolestaan kasvattaisi luontoarvoa jossain muualla.
Yhteiskuntiemme ymmärtäessä yhä paremmin ekosysteemipalveluiden ja monimuotoisuuden arvon esimerkiksi terveydellemme ja henkiselle hyvinvoinnillemme luontoarvopankkien puhdas liiketoiminnallinen kannattavuuskin tulee myös kasvamaan. Luontoarvopankkien menestyksen esteiden purkamiseksi tärkeää on kuitenkin koordinoitu yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin yhteistyö. Jos kenkä ei veny, ehkä asentoa muuttamalla jalkaa puristaisi vähemmän.
Linkkejä:
Sustainable Development Goals
Sustainable Development Goals: Working group proposal
Kasvava keskiluokka
Metsässä oleskelu lapsena kannattaa – voi jopa vähentää allergista herkistymistä
Estimating the Normal Background Rate of Species Extinction
Aiemmin sarjassa julkaistu:
Suosittelemme