archived
Arvioitu lukuaika 8 min
Tämä sivu on arkistoitu ja saattaa sisältää vanhentunutta tietoa

Suomen kaltainen pieni maa menestyy osaamisella

Suomi tarvitsee kipeästi monenlaista osaamista, mutta työnantajat uskovat yhä usein sokeasti, että sen voi todistaa vain tutkintotodistuksiin. Miten kaikkien osaaminen voitaisiin tunnistaa ja hyödyntää paremmin?

Julkaistu

Kun 15­-vuotias Jassin Rezai seisoi Helsinki­-Vantaan lentokentällä, kello näytti 10.11. Kun hän seuraavan kerran katsoi kelloa, se näytti neljää ja pääkaupunkiseutu oli vaihtunut Jyväskyläksi. Rezai muistaa ajatelleensa sinä aurinkoisena päivänä, että tunnelin päässä on vihdoin valoa. Oli toukokuun 15. päivä vuonna 2001. Hänen matkansa oli alkanut kaksi vuotta aiemmin Afganistanista.

“Suomi on kellomaa ja paperimaa. Paperimaassa paperi puhuu puolestasi, sen huomasin pian. Siksi päätin jo varhain, että hankin koulutuksen, josta minulle on hyötyä”, nyt 30­-vuotias Rezai kertoo.

Sisällissota keskeytti teini­-ikäisen Rezain koulun monta kertaa Afganistanissa. Suomessa hän pääsi peruskouluun valmistavalle luokalle. Mamu­luokalle, kuten luokkaa kutsuttiin. Kun 500 tuntia suomen kielen opintoja oli ohi, Rezai siirtyi kahdeksannelle luokalle ikätovereidensa seuraan.

“Peruskoulun jälkeen menin lukioon, jossa olin ensimmäinen afganistanilaistaustainen opiskelija. Lukion jälkeen kävin armeijan, vaikka se aluksi tuntui pahalta, kun olin nähnyt sodan omin silmin”, Rezai kertoo.

Hän ei halunnut antaa tekosyytä olla palkkaamatta häntä siksi, että armeija on käymättä. Muitakaan tekosyitä työnantajien on luultavasti vaikea keksiä. Rezain työ-­ ja opiskeluhistoria on vaikuttava.

Rezai on yhteisöpedagogi, joka on opiskellut valtio­-oppia avoimessa yliopistossa. Hiljattain hän pääsi sisään Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan yhteiskuntatieteiden maisteriksi. Lisäksi hän on työskennellyt rakennuksilla, mainosten jakajana, huoltomiehen apupoikana, leiriohjaajana, kulttuuritulkkina, tulkkina, nuorisotyöntekijänä, hankekoordinaattorina ja nyt kieli­ ja kulttuurikouluttajana maahanmuuttajien työllisyyttä edistävässä hankkeessa.

“Jokainen työ on opettanut minulle jotain, jota olen voinut hyödyntää seuraavassa työssä”, Rezai sanoo.

 

Menestys vaatii osaamista

 

Kun suuret ikäluokat poistuvat työmarkkinoilta, Suomi on pulassa. Työvoimavajetta paikkaamaan tarvitsemme enemmän ihmisiä kuin on saatavilla. On laskettu, että Suomi tarvitsee vuosittain 34 000 nettomaahanmuuttajaa, jotta työvoima ei lähivuosikymmeninä supistu. Vuotuisen nettomaahanmuuton pitäisi siis miltei kaksinkertaistua.

Maahanmuuttajien työpanosta ei kuitenkaan saada parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön. Ulkomaalaistaustaisen väestön työllisyysaste oli vuonna 2014 kymmenen prosenttiyksikköä heikompi kuin suomalaistaustaisella väestöllä.

 

Suomi ei voi kilpailla väkimäärältään moninkertaisesti suurempien maiden kanssa tuotantovolyymilla tai alhaisella palkkatasolla. Suomen menestys on aina perustunut osaamiseen, ja koulutus on syystä tärkeä ja ylistetty osa suomalaista yhteiskuntaa. Silti on ongelmallista, että yhteiskuntamme ei tällä hetkellä tunnista juuri muita osaamisen osoittamisen muotoja.

Rezain esimerkki osoittaa, että osaamista voi kartuttaa rutkasti myös koulun ulkopuolella. Osaamisen vallankumoukseen uskoo myös työ-­ ja elinkeinoministeriön työmarkkinaneuvos Teija Felt.

“Suomi on vielä erittäin tutkintokeskeinen maa. Olemme kuitenkin siirtymässä osaamiskeskeisempään kulttuuriin, joka arvostaa enemmän ihmisen persoonaa ja sitä, mitä hän osaa”, Felt sanoo.

Nykymaailma edellyttää elinikäistä oppimista. Siksi tutkinto takataskussa ei vielä takaa osaamista. Tutkinnot toimivat hyvin teollisella aikakaudella, jolloin koneenkäyttäjän piti hallita yksi työkone läpikotaisin ja sihteerin osata kirjoittaa nopeasti kirjoituskoneella. Nyt molemmissa ammateissa on hyvä osata lisäksi hieman koodata, ymmärtää palvelumuotoilua ja käyttää erilaisia digitaalisia laitteita.

 

Laput silmiltä

Digitalisaatio on jättänyt jälkeensä autioituneita teollisuushalleja ja kuolleille aloille kouluttautuneita ammattilaisia. Miten osaaminen paketoidaan maailmassa, jossa ammatteja kuolee sitä mukaa kun uusia syntyy tilalle, ja tänään kehitetty ohjelmisto tuntuu vuoden päästä kivikautiselta?

Osaamista pitää ajatella laajemmin, sanoo Katja Noponen, jonka yritys Katja Noponen Oy on Suomen suurin ammatillinen kuntouttaja.

“Joskus pitkäaikainen harrastus voi kääntyä ammatiksi tai verkossa käyty kurssi avata uuden suunnan.”

Kun yritys irtisanoo, ja haluaa auttaa irtisanotut uudelle uralle, tai kun onnettomuus vie työkyvyn, käännytään Noposen puoleen. Hänen asiakkaistaan lähes 80 prosenttia työllistyy uudestaan.

“Yleensä ihmisen osaamisen tunnistaminen vaatii, että repäisemme laput hänen silmiltään. Tutkinnon ulkopuolisen osaamisen saa kyllä esiin, mutta se on käsityötä ja vaatii lukuisten oikeiden kysymysten esittämistä”, Noponen kertoo.

Käsityöhön luotetaan myös nuorten neuvontapalvelu Ohjaamossa. Ohjaamot kokoavat yhteen kaupungin virastojen palveluita, ja nuori voi hakea sen kautta apua matalalla kynnyksellä.

Moni Ohjaamon ovista sisään kävelevä nuori kaipaa apua työllistymiseen. Silloin valmentaja istuu nuoren kanssa alas, käy yhdessä läpi tämän vaihtoehdot ja auttaa eteenpäin.

“Tarkoitus ei ole lähettää nuorta seuraavan viraston luukulle, vaan auttaa heti”, kertoo Ilkka Haahtela, joka toimii Helsingin kaupungin maahanmuutto­- ja työllisyysasioiden päällikkönä.

Haahtela on ollut mukana luomassa Ohjaamo­-konseptia. Lähtökohtana on ollut tehdä palvelu, joka purkaa nuorten työllistymisen ja koulutuksen esteitä. Se on usein vaikeaa, sillä jokaisella nuorella esteet ovat omanlaisiaan. Esimerkiksi maahanmuuttajilla ongelma on usein tarvittavien verkostojen puute.

Kykyjen ja osaamisen tunnistaminen on ehkä kiperin pulma juuri maahanmuuttajien kohdalla. Esimerkiksi turvapaikanhakijoiden osaamista ei kartoiteta mitenkään keskitetysti.

Jos osaaminen olisi paremmin tiedossa, se auttaisi ohjaamaan ihmisiä nopeammin osaksi yhteiskuntaa.

Osaamista ei voi hyödyntää, jos sitä ei ensin tunnista.

Taina Salosen selässä havaittiin rappeuma kolme vuotta sitten. Se teki entisestä työstä huoltamotyöntekijänä mahdotonta. Uraohjaajan kautta Salonen päätyi opiskelemaan markkinointi-merkonomiksi. Opiskelujen ohella hän on töissä toimistoassistenttina Katja Noponen Oy:ssä. Kuva: Vilja Pursiainen.

Opintie bittiavaruudessa

Suomi ei ehkä jatkossa ole paperimaa, ainakaan tutkintokeskeisyytensä takia. Koulutus muuttuu, kun digitalisaatio mahdollistaa oppimisen perinteisten tutkintojen ohi. Maailmalle lähtevä ei verestä kielitaitoaan enää kursseilla vaan lataa älypuhelimeensa Duolingon.

Helppokäyttöisen sovelluksen avulla oppii uuden kielen nopeasti tai palauttaa mieleensä lukioranskan alkeet.

Myös huippuyliopistot ovat avanneet kurssejaan ja kurssimateriaalejaan verkkoon, jossa kuka tahansa voi suorittaa niitä – yleensä ilmaiseksi. Opiskelija voi suorittaa jopa kokonaisia tutkintokokonaisuuksia, ilman virallista tutkintotodistusta tosin.

Toisin sanoen, jos jäi niukasti ulos teknillisestä korkeakoulusta, voi välivuotenaan opiskella yhden maailman arvostetuimman korkeakoulun MIT:n kursseja itsenäisesti.

Jos omaa osaamista voi ylläpitää ja kartuttaa verkossa, mihin enää tarvitaan tutkintoja?

“Totta kai on aloja, joilla tietyt perusasiat on jo lain mukaan hallittava, kuten terveydenhuolto tai sähköala. Ongelma on kuitenkin se, että tutkinnot suoritetaan tällä hetkellä hyvin erillisenä työelämästä”, TEMin Felt kuvaa.

 

Kulttuurit kohtaavat

Jassin Rezai työskentelee tällä hetkellä kouluttajana LAUHA-hankkeessa, joka auttaa Mikkelissä asuvia maahanmuuttajia työllistymään. Kaksi kertaa viikossa he kokoontuvat koulutuskeskuksen keltaiseen puutaloon järven rannalle opiskelemaan suomea. Toiset kaksi päivää he viettävät yhteistyöyrityksissä työharjoittelussa. Siellä kieli karttuu lisää ja työnantajille voi osoittaa osaamisensa.

“Hankkeen kautta Mikkeli on saanut jo viisi uutta veronmaksajaa ja yksitoista on työllistynyt palkkatuella. Loput ovat päässeet mukaan TE-toimiston kielikursseille tai työpajatoimintaan”, Rezai sanoo ylpeänä.

Hanke auttaa osallistujia näyttämään osaamisensa työnantajille käytännössä, ilman että heidän tarvitsee tuskailla suomen kielisen työnhakukirjeen kanssa. Suomen työkulttuuri voi olla maahanmuuttajalle vieras ja toisinpäin. Rezai uskoo, että hankkeen maahanmuuttajataustaisilla työntekijöillä on ollut iso merkitys siinä, että kulttuurit on saatu kohtaamaan.

LAUHA-­hankkeen lisäksi käynnissä on erilaisia pyrkimyksiä osaamisen parempaan hyödyntämiseen. Esimerkiksi Oppimo­projekti yhdistää yliopisto-­opiskelijat ja yritykset, jotta teoriaan tottuneet opiskelijat saavat työelämätaitoja ja yritykset opiskelijoilta uutta näkökulmaa. Kauhavan vastaanottokeskus taas perusti turvapaikanhakijoita työllistävän osuuskunnan nimeltä Mamulandia. Pelkän peruskoulutuksen varassa oleville 20–29­-vuotiaille suunnattu Nuorten aikuisten osaamisohjelma puolestaan antaa lisämahdollisuuden hakeutua tutkintoon johtavaan ammatilliseen koulutukseen. Kaikkia esimerkkejä yhdistää se, että ne on räätälöity tietylle väestöryhmälle. Mikään niistä ei yksin ratkaise osaamisen alihyödyntämisen ongelmaa.

 

Unelmia kohti

Alihyödyntämisessä ei ole vain kansantalouden ongelmasta, vaan ihmisten mahdollisuuksista toteuttaa unelmiaan.

Jassin Rezai on pitänyt kiinni omastaan, vaikka kotimaa on välissä vaihtunut ja hän on saanut Suomen kansalaisuuden.

“Isäni oli Afganistanissa hyvin poliittinen hahmo, rauhanliikkeen kannattaja. Kun Taleban surmasi hänet ollessani 13­-vuotias, ei meille jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin paeta Iraniin”, Rezai kertoo.

Iranista matka johti lopulta Suomeen ja matkalaukussa Rezai kantoi koko ajan unelmaansa: hän haluaa olla jonain päivänä diplomaatti. Nyt hän on lähempänä unelmaansa kuin koskaan. Kun maisterin tutkinto on kahden vuoden päästä kasassa, aikoo hän hakea ulkoministeriön Kavaku-koulutukseen, joka valmentaa diplomaatiksi.

Rezai uskoo, että kaikesta, mitä hän on elämänsä varrella oppinut, on hyötyä tulevaisuudessa. Erityisesti hän arvostaa eri töiden kautta kertyneitä verkostoja ja saamaansa koulutusta.

“Opiskelu Suomessa on maksutonta, mutta ei ilmaista. Se vaatii paljon kovaa työtä, mutta olisi tyhmää haaskata oppimisen mahdollisuus.”

Kun maailma ympärillä muuttuu, ei koulu ja työelämä voi jäädä junnaamaan paikoillaan. Ratkaisu 100 -­kilpailun haaste etsii keinoja, joilla suomalainen yhteiskunta voisi tunnistaa ja arvostaa erilaisuutta. Meidän pitää oppia löytämään ja hyödyntämään jokaisen potentiaali. Silloin yhteiskunta saa osaajia, ja yksilöt toteuttaa unelmansa.

 

Haaste: Osaaminen käyttöön! Kehitä ratkaisu, joka mahdollistaa osaamisen ja kykyjen paremman tunnistamisen ja hyödyntämisen maailmassa, jossa ihmiset ja tieto liikkuvat entistä enemmän maasta toiseen.

 

Teksti: Enni Sahlman

Kuvat: Vilja Pursiainen

Mistä on kyse?