Tänään 2030 – Lukijan mielipide: Nykyisin tunnen olevani osa yhteiskuntaa

Vankilassa olen lusinut lyhyitä aikoja pienemmistä talous- ja omaisuusrikkomuksista. Koko aikuisikäni ollut monella tavalla tekemisissä eri viranomaisten kanssa. Kokemukset ovat olleet kirjavia. Menneisyydessä olen kohdannut asenteellisuutta, poissulkemista, vihaakin. Tänään haluan kuitenkin kiittää suomalaisia palveluja.

Kun viimeisimmän vankilajakson jälkeen palasin siviiliin, en ollut varma, kehen olisin yhteydessä. Ketä edes kiinnostaisi tilanteeni? Vankilasta päästyäni olisin kaivannut apua mielenterveyteen, heikkenevään terveydentilaan, yhä hurjenevaan päihteiden käyttöön, sosiaaliturvan hakemiseen ja asumiseen. Harmi vain, ettei tällaista tukea ollut vielä silloin yhdeltä luukulta saatavissa.

Asunnottomana, toipuvana huumeidenkäyttäjänä sain paikan Kalliolan Setlementtiliiton Kuvernöörintien asumisyhteisöstä, joka on tarkoitettu laitoshoidon päättäneille, päihderiippuvuudesta toipuville asiakkaille. Pääsin myös mukaan kokeiluun, jossa kuntoutujille järjestettiin neljän kuukauden aikana erilaisia ryhmähaastatteluja sekä yhteistä toimintaa. Kokeilussa minulta kysyttiin kokemuksiani siviilielämästä sekä palveluista, joita olin matkallani kohdannut.

Ensi kertaa koin, että minut kohdattiin neutraalisti ja arvostavasti. Henkilökohtainen hoksaus tuli kartingradalla, kun olin virkailijan kannustamana lähtenyt mukaan entisten vankien päivätoimintaan. Kartingradalla tajusin, mitä tarkoittaa, että mutkissa on parempi jarruttaa kuin kiihdyttää.

Paljon muuttui nähdäkseni juuri noihin aikoihin, vuonna 2022, kun suomalaisessa rikos- ja päihdetaustaisten palveluverkostossa tehtiin rakenteellisia muutoksia, joita motivoivat rikos- ja päihdetaustaisten omat kokemukset palveluista.

Ensimmäistä kertaa aloin myös saada kohdennettua, räätälöityä tukea ongelmiini. Palveluista, joita käytin, muodostui moniammatillinen ja tutuiksi käyneiden virkailijoiden verkosto, jolta sain raitistuttuani apua elämääni. Aina en olisi jaksanut, mutta tutuksi käynyt ihminen auttoi eteenpäin.

Jokaisessa tilanteessa minut huomioitiin voimavarojeni mukaan. Uusissa palveluissa opin oikeuksistani ja velvollisuuksistani sekä sellaisista tukimuodoista – myös taloudellisista – joihin minulla lainkin mukaan oli oikeus. Ensi kertaa uskaltauduin hakemaan töitä, solmimaan pysyvän parisuhteen ja osallistumaan talonyhtiön, pyöräkerhon ja näytelmäkerhon toimintaan.

2020-luvun puolivälissä palveluissa tapahtui muutoksia, joilla on ollut valtava vaikutusta paitsi minun, myös kaikkien rikos- ja päihdetaustaisten elämään. Yhteiskunnan tasolla päihde- ja rikostaustaisten kuntoutukseen varattu tuki löytää nykyisin tarvitsijansa ja palveluverkosto joustaa ja tukee käyttäjiensä mukaan. Ensimmäistä kertaa elämässäni minäkin suunnittelen viikkoni itse.

Vähitellen, yli 60 vuoden jälkeen, tunnen olevani jo tunnustettu osa tätä yhteiskuntaa. Tällä kertaa suomalaiset palvelut vastasivat, vaikken edes huutanut.

Sitra Lab 3 -koulutusohjelman toivottuja tuloksia kuvataan fiktiivisessä Tänään 2030 -tulevaisuustabloidissa.