Tänään 2030 – Suomi puolitti köyhyyden

Köyhyys ja terveyden haasteet rajoittivat monien aktiivista kansalaisuutta, osallistumista ja tasavertaisuutta. Heikko perusturva, sosiaaliturvaetuuksien ostovoiman heikkeneminen sekä sosiaaliturvan alikäyttö olivat syitä eriarvoisuuden kasvuun. Nyt vuonna 2030 tilanne on onneksi toinen.

Köyhyys on puolitettu ja köyhyysrajalla tai sen alla eläviä on enää 450 000 entisen miljoonan sijaan. Eriarvoisuus on selvästi vähentynyt viimeisimmän valtakunnallisen Köyhyysbarometrin (2029) mukaan. Jokaiselle kuntalaiselle tarjotaan aitoa mahdollisuutta osallistua ja tehdä itselleen sopivaa työtä.

Osa-aikapalkka on monille mielekäs, omaan elämäntilanteeseen sopiva ratkaisu. Ihmiset voivat myös osallistua avoimen kansalaistoiminnan kautta esimerkiksi ruokahävikin hyötykäyttöön. Näin köyhyyden puolittuminen on samalla ollut ekologinen loikka parempaan elinympäristöön. Tässä ovat auttaneet myös vuosikymmenen aikana ympäri Suomea perustetut hävikkiterminaalit, joiden kautta kansalaistoiminnan paikat saavat vaivattomasti ruokahävikin käyttöönsä ja yritykset toteuttavat osaa ympäristötavoitteistaan.

Köyhyyden vähentäminen lakisääteiseksi velvollisuudeksi

Sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäällikkö Jemina Korhonen valottaa pääsyitä, joilla tähän onnelliseen tilanteeseen päästiin. Suurimpana oli 223 000 ihmisen vuonna 2022 allekirjoittama kansalaisaloite. Siinä velvoitettiin kunnat ja hyvinvointialueet seuraamaan monipuolisesti alueensa köyhyyttä ja tekemään saamansa tiedon perusteella asioille jotain.

– Kun laki köyhyyden vähentämiseksi saatiin voimaan vuonna 2023, sekä hyvinvointialueet että kunnat nimesivät tehtävään erilaisia alueilleen sopivia työryhmiä ja neuvostoja. Näihin kuului kunnan luottamushenkilöitä, virkamiehiä ja kuntalaisia. Muita sidosryhmiä olivat järjestöt, evankelisluterilainen kirkko ja Finnish Anti-Poverty Network -verkosto, kansliapäällikkö Korhonen kertoo.

– Kunnissa ja hyvinvointialueilla oli jo aiemmin ollut valmiutta resursoida köyhyyden tavoitteelliseen vähentämiseen, sillä se nähtiin menoerän sijaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämisenä. Laki sai päättäjät näkemään, että päätöksentekoa tulee arvioida aina siitä näkökulmasta, mikä vaikutus sillä on vähävaraisen elämään. Tapa olikin jo tuttua juttua lapsivaikutuksen arvioinnin osaajille.

Kuntatalous korjaantui ennaltaehkäisevällä toiminnalla

Kurkimäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mico Niemi muistelee, että Kurkimäellä oltiin jo yli puoluerajojen kyllästyneitä siihen, ettei raha riittänyt mihinkään.

– Varsinkin vähävaraiset nähtiin aina vain menoeränä. Me taas halusimme nähdä sen säästön, mikä tulee, kun kunnolla ennaltaehkäistään ongelmia. Meillä haluttiin tehdä tekoja omien kuntalaisten eteen! Lakimuutos tuli kuin tarjottimella, ja tartuimme siihen innolla. Sekä uusien hyvinvointialueiden että kuntien tarjoamien sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluiden painopiste siirtyi ennaltaehkäisyyn ja varhaiseen tukeen.

Kurkimäen kunnanvaltuuston puheenjohtaja on tyytyväinen siihen, että enää heidän kuntansa vähävaraisten elämäntilanteiden ei tarvitse kärjistyä ja kriisiytyä, vaan tukea osataan ja pystytään tarjoamaan ajoissa.

– Meillä on aina keskuudessamme ihmisiä, jotka eivät selviä ilman yhteiskunnan apua. Nyt meillä on mahdollisuus oikean tiedon avulla keskittyä auttamaan sitä heikointa ihmisryhmää paljon paremmin. Emme olisi ikinä uskoneet, minkä määrän rahaa säästämme, kun estämme kalleimpia ongelmia jo ennakolta.

Perustulon kokonaisuudistus lisäsi kaikenlaista työllisyyttä

Valtakunnallisen osatyökykyisiä työllistävän Duunikanava Oy:n toimitusjohtaja Jan Boisson-Härkönen tunnistaa myös kuvaillun kehityksen, erityisesti pitkäaikaistyöttömien kohdalla.

– Kun laki ja sen mukanaan tuoma lisääntynyt data saatiin käyttöön, alettiin nähdä se euromääräinen hyöty, mikä tulee, kun työttömäksi joutunut ihminen saadaankin kiilattua ulos työttömyysputkesta osallistumaan itselleen sopivasti yhteisön tai yhteiskunnan toimintaan. Tässä auttoi myös se, että TE-palvelut siirtyivät kuntiin 2024 ja työn vastaanottamiseen alettiin kannustaa myös taloudellisesti.

Jemina Korhonen STM:stä muistuttaa, että vuoden 2022 lakimuutos oli linjassa jo aiemmin säädetyn lain kanssa. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä vaati, että kunnan on seurattava kuntalaisten elinoloja, hyvinvointia ja terveyttä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä alueittain ja väestöryhmittäin.

Kunnassa pitää raportoida kuntalaisten hyvinvoinnista ja terveydestä, niihin vaikuttavista tekijöistä sekä toteutetuista toimenpiteistä valtuustolle vuosittain hyvinvointikertomusta ja -suunnitelmaa varten. Tiedot on toimitettava hyvinvointialueelle ja julkaistava julkisessa tietoverkossa.

– Koska sama velvoite oli myös hyvinvointialueilla, datan yhdistämisestä saatiin moninkertainen hyöty. Samalla saatiin myös valtakunnallisesti vertailukelpoista tietoa päättäjien avuksi, millä saatiin epäkohdat kirkkaasti esiin.

Vuosikymmenen puolivälissä toteutettu sosiaaliturvan kokonaisuudistus turvasi kohtuullisen toimeentulon tuomalla perustulon lopullisesti Suomeen. Se takasi välttämättömän toimeentulon kymmenille tuhansille suomalaisille ja teki kaikesta työnteosta kannattavaa. Eriarvoisuuden, joka vielä 2020-luvun alussa oli suurin sisäpoliittinen uhka, tietoinen vähentäminen on lisännyt valtavasti yhteiskuntarauhaa.

Leipäjonon evoluutio avoimeksi kansalaistoiminnaksi

Heikomman ihmisryhmän auttamisessa tehtiin kuluneella vuosikymmenellä toinenkin läpimurto: ruoka-apu muuttui ”ulkona seisovista leipäjonoista” sisätiloissa tapahtuvaan avoimeen kansalaistoimintaan, jossa ruokahävikkiä käytetään toiminnan ja yhteisön hyödyksi.

2020-luvun alkupuolella silloiset ruoka-apua kehittävät perustivat valtakunnallisen Ruoka-apu.fi-nettipalvelun, jossa jokainen suomalainen ruoka-apua jakava toimija pääsi kertomaan toiminnastaan avoimesti. Ruoka-aputoiminnan laajuuden näkyväksi tekeminen vauhditti mediaa kysymään, miksi 1990-luvun laman synnyttämä tilapäinen apu on edelleen näin merkittävässä asemassa.

– Suomessa yli tuhat toimijaa jakoi joka viikko valtavat määrät EU-ruokaa sekä tukkujen, suurtalouskeittiöiden, ravintoloiden ja kauppojen ylijäämäruokaa, kertaa valtakunnallisen ruoka-aputoiminnan verkoston toiminnanjohtaja Hannu Kaisla.

Ruoka-apu.fi tuottaa edelleen luotettavasti dataa ruoka-avun kentästä. Toimintaa tosin ei kutsuta enää leimaavasti ruoka-avuksi, sillä se on integroitunut luontevaksi osaksi muuta jaksamista, apua tai yhdessäoloa tarjoavaa kansalaistoimintaa. Kuntapäättäjät saavat yhä tätäkin kautta köyhyyden seurannan tueksi suoraan kentältä tietoa siitä, mikä muuttaisi apua tarvitsevan ihmisen elämää.

– Köyhyyshän on vasta puolitettu, muistuttaa Kaisla.

Hannu Kaisla muistuttaa, että ruoka oli ja on edelleen hyvä sisäänheittotuote.

– Kun ihmiset tulevat ruuan äärelle, heidän kanssaan on mahdollista kohdata muunkin avun tai ihan vaan yhdessäolon merkeissä. Nykyisin valtaosa kävijöistä kokee toimintaan osallistumisen vaivattomaksi tavaksi tehdä samalla arjen ympäristötekoja. Ruokahävikkiä voivat käyttää hyödyksi kaikki, joilla on siihen tarve – oli tarve sitten yhteisön kaipuu, ilmastoahdistuksen hoito tai täydennys viikoittaiseen budjettiin.

Kaisla iloitsee erityisesti yhdestä, kaikki yllättäneestä ilmiöstä: samaan aikaan kun ihmiset tulivat autetuksi monin muin eri tavoin, saatiin toisaalla myös ruokahävikin määrää pienennettyä tuntuvasti.

– Myös Suomen hiilijalanjälki muuttui paljon parempaan suuntaan. Köyhyyden puolittaminen oli samalla myös ekologinen ratkaisu.

YK:n kestävän kehityksen Agenda2030 sai Suomesta malliesimerkin: maa onnistui puolittamaan köyhyyden. Samalla ruoka-apu muuttui osaksi avointa ja ekologista kansalaistoimintaa.

Sitra Lab 3 -koulutusohjelman toivottuja tuloksia kuvataan fiktiivisessä Tänään 2030 -tulevaisuustabloidissa.