Haastattelu
Arvioitu lukuaika 4 min

Tarvitsenko tätä suupalaa? Leena Karjalainen testasi painonhallintasovellusta Sitran kokeilussa

Leena Karjalaisen, 54, ei tarvinnut Onnikka-vuoden aikana kieltäytyä mistään. Hän vain alkoi ajatella syömistä entistä tarkemmin osallistuessaan Sitran osin rahoittamaan kokeiluun, jossa koottiin kokemuksia digisovellusten käytöstä osana hoitotyötä.

Kirjoittaja

Antti Kivimäki

Vapaa tiedetoimittaja

Julkaistu

”Polvessani todettiin nivelrikko viime vuonna. Sitä ei voi pysäyttää, mutta sen etenemistä voi viivyttää. Mietin, että minulla on vielä kolmisenkymmentä vuotta elinikää ja haluan elää sen aktiivisesti niin kuin tähänkin saakka.

Perimässäni riittää suomalaisille tyypillisiä kansantauteja: alttiuksia aikuistyypin diabetekselle ja sydänsairauksille.

Kaikissa näissä merkittävä riskitekijä on ylipaino. Sitä minulla on aina ollut lievästi, mutta viime vuosina vaihdevuosiin liittyvät hormonitoiminnan muutokset ovat nostaneet painoa.

Kun huomasin Keskisuomalaisessa uutisen, että Jyväskylä lähtee kokeilemaan Onnikka-painonhallintasovellusta, tajusin, että tämä on minun mahdollisuuteni.”

”Yksi päivä ja yksi ruokailuhetki kerrallaan riittää painonhallintaan. Koko elämää ei tarvitse heti mullistaa”, Leena Karjalainen sanoo. (Kuva: Veikko Somerpuro)

Asiallinen tyyli puhutteli

”Pidin Onnikan asiallisesta tyylistä. Se ei ole tekopirteä tai komenteleva vaan viittaa tutkimuksiin. Tyyli puhutteli minua, kun itsellänikin on tutkijatausta. Tietoa tulee sopivan kokoisissa paloissa, ja kysymykset haastavat ajattelemaan.

Mitään uutta en varsinaisesti oppinut, onhan painonhallinnasta kaikkialla tosi paljon tietoa. Sovelluksen ansiosta aloin kuitenkin seurata ruokatapojani ja syödä tietoisemmin.

Ennen söin kuin vahingossa liikaa. Kun puoliso otti iltapalaa, söin seuraksi.

Nyt rupesin miettimään, tarvitsenko tätä suupalaa ja olenko oikeasti nälkäinen. Aloin annostella vähemmän ruokaa. Yhdellä lautasellisella pysyy kyllä hengissä seuraavaan ateriaan.

En ruvennut neuroottiseksi laihdutuksen kanssa. Jäätelöä on syöty ja kaljaakin juotu.

Siksi yllätyin, kun paino rupesi aika äkisti putoamaan. Tuli jee-efekti, että tämä tosiaan vaikuttaa, ja aloin kisata itseni kanssa. Vuodessa hoikistuin melkein seitsemän kiloa eli reilusti yli viisi prosenttia alkupainosta. Vyötäröltä suli kymmenen senttiä. Kolesteroliarvot ja veren rasva-arvot paranivat.

Ruokavalion muutos puri niin hyvin ehkä siksi, että liikuntapuoli minulla on ollut aina aika hyvin reilassa.

Nuorempana olin kova fillaroimaan. Helsingissä välillä pyöräilin yli 25 kilometrin työmatkaa suuntaansa. Jyväskylässä työmatkani on vain kaksi kilometriä, mutta nyt olen hankkinut pyörään nastat niin että voin polkea talvisinkin. Hoidan myös harrastus- ja kauppareissut pyörällä, koska kaupungissa kaikki on lähellä.

Kipeää polvea lähdin samaan aikaan Onnikka-kokeilun alkamisen kanssa kuntouttamaan vesijuoksun ja -jumpan ja kuntosalin avulla. Liike voitelee polvea paremmaksi, ja kun paino on laskenut, polvi kestää myös kävelyä paremmin. Hiljan onnistuin patikoimaan kivuitta viiden kilometrin lenkin kansallispuistossa.

Liikunnan lisäyksen myötä makeanhimo on vähentynyt. Liikunnasta tulee oikeanlainen nälkä, ja herkuttelu jää vähemmälle.”

Mielihyvää muista asioista

”Onnikka on tuonut arkeeni paljon pieniä oivalluksia.

Työni on välillä stressaavaa, ja olen luonteeltanikin stressaaja. Olen monesti yrittänyt purkaa työpäivän jälkeen väsymystä ja paineita syömällä. Olen losahtanut sohvalle, tuntenut pohjatonta nälkää ja saanut makeasta mielihyvää.

Nyt etsin mielihyvää muista asioista, kuten lukemisesta tai vaikka vain pienestäkin kävelylenkistä. Makeanhimon herätessä mietin, onko minulla oikeasti nälkä, olenko ehkä vain janoinen tai voisinko antaa makeanhimon olla ilman, että vastaan siihen mitenkään. Laimennettu mehukin voi hoitaa homman.

Kerran Onnikka kysyi: ’Oletko kuullut ihmisestä, joka on lihonut syömällä kasviksia, hedelmiä ja marjoja?’

Olen ruvennut ostamaan enemmän marjoja ja hedelmiä, ja ne käyvät myös herkuista. Syön yhä normiherkkujakin, mutta vähemmän kuin ennen. Pieni jäätelöannos marjojen kanssa antaa saman nautinnon kuin iso annos ilman marjoja.

Marjoja syömällä ei voi lihoa, ja rahkasta saa proteiinia lihaksille. (Kuva: Veikko Somerpuro) 

Olen alkanut tarkkailla proteiinin saantiani. Lisään puuroon hamppurouhetta ja raejuustoa.

Tärkeä on myös huolehtia ateriarytmistä. Kuusi tuntia lounaan ja illallisen välillä on liikaa, joten syön töissä välipalan. Ilman sitä tulen niin nälkäiseksi, että illallisella tekee mieli syödä liikaa.

Mistään minun ei ole tarvinnut kieltäytyä. Ajattelen vain syömistä tarkemmin.

”Onnikka toi yksinkertaisen oivalluksen: voin itse hallita syömistäni ja se vaikuttaa painooni”, Leena Karjalainen sanoo. (Kuva: Veikko Somerpuro)

Onnikka puhui paljon repsahduksista ja niihin suhtautumisesta. Minulle se ei ole ollut ongelma. Jos tänään on herkkupäivä sukulaisissa, niin so what! Ei tämä homma kaadu yhteen päivään. Tärkeintä on se, mitä useimmiten tekee arjessaan.”

Onnikka-sovelluksen kokeilu toteutettiin osana Sitran Terveysdata 2030 -projektia, jossa rakennetaan ratkaisuja ja pelisääntöjä maiden rajat ylittävälle terveysdatan hyödyntämiselle Euroopassa ja tuetaan Suomen terveysalan kilpailukykyä. Sitran tavoitteena oli koota tietoa uusien digitaalisten hoitomuotojen köytöstä osana hoitotyötä.

Mistä on kyse?