Tiedonvälityksen uusi aika

Poiminta kolumnista:

Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on asettanut median ja tiedonvälityksen jälleen uuden eteen. Miten huolehtia siitä, ettei raportoidessaan sodasta vahingossakaan toista Venäjän presidentin valheita ja väitteitä ilman faktuaalista kehystämistä? Miten välttää sudenkuoppia, kuten ”sotilaallinen erikoisoperaatio” tai ”osittainen liikekannallepano”, jotka vain hämmentävät todellisuutta? Miten ylipäätänsä antaa Venäjän propagandalle mediatilaa? Ja viimeisenä ehkä kaikkein tärkein, miten käsitellä tekemiämme virheitä ja vääriä arvioita naapurisuhteessamme?

“

Jotta liberaalit demokratiat selviävät myös seuraavalle vuosikymmenelle, ne tarvitsevat enemmän syvempää ja kehystävämpää journalismia.

Jälkimmäinen ei koske ainoastaan mediaa vaan laajemmin koko yhteiskuntaamme. Olisi huono ratkaisu jo oppimisen ja kehittymisen näkökulmasta, jos kuittaisimme asian pelkästään sillä, että ”olimme kaikki väärässä”.

Siirtymä teollisen aikakauden portinvartijan ja tiedon kuraattorin maailmasta hybridiin mediaympäristöön on ollut nopea ja mittakaavaltaan ennennäkemätön. Siihen nähden journalismi itsessään on periaatteiltaan ja toimintamalliltaan uudistunut yllättävän vähän, vaikka erilaisia jakelukanavia on otettu käyttöön viime vuosikymmenten varrella.

Jotta liberaalit demokratiat selviävät myös seuraavalle vuosikymmenelle, ne tarvitsevat enemmän syvempää ja kehystävämpää journalismia. Pelkkä tapahtumien raportointi ei enää riitä. Myös omia journalistisia ratkaisuja olisi hyvä reflektoida ja avata yleisölle saman läpinäkyvyyden periaatteen mukaisesti kuin mitä vaaditaan muilta demokraattisilta instituutioilta.

Huomioiden vapaan ja riippumattoman journalismin merkityksen demokratioille, laatumedia voisi myös Suomessa ottaa rohkeammin julkilausutuksi missiokseen demokratian puolustamisen.

Lue koko teksti: Uusi aika haastaa itsetutkiskeluun (Kauppalehti 24.10.)